Hei!
Kolmisen vuotta sitte työpaikallani vaihtui esimies. Entinen esimies vaihtoi toisiin tehtäviin, koska väsyi työssään. henkilökunta tuntui kasanneen kaiken syyn kaikesta työhön liittyvästä entisen esimieheni syyksi. Häntä syytettiin huonosti suunnitelluista työvuorolistoista, siitä ettei sijaisia tahdo saada ym ym... siis aivan kaikesta. ja suoraanhan tätä ei tietenkään sanottu.
Minä olin "toisena" tässä johtoportaassa, eli esimiehen ja henkilökunnan välissä. Toimin suodattimena puolin ja toisin.
Kun uusi esimies tuli, minä jouduin hänet perehdyttämään työhönsä, jolloin syntyi asetelma, että minä edustan sitä vanhaa esimiestä ja hänen tapaansa toimia. ja tämä uusi esimies taas edusti kaikille uutta autuutta ja parannusta ihan kaikkeen!
Ja yllätys yllätys minusta tulikin työpaikkakiusaamisen uhri! ja tähän osallistui myös uusi esimieheni!
Henkilökunnan kokoukset pidettiin sillloin, kun en ollut töissä ja pahinta siinä oli, että minun työnkuvaani muutettiin näissä palavereissa pala palalta ilman että olin itse paikalla. Siitä oli päättämässä esimieheni ja muu henkilökunta, minulla kun ei ollut kolleegaa, "veroistani", olinhan ns. pikkupomo.
Rutiinit joita olin aina tehnyt, muutettiin toisenlaisiksi keskustelematta kanssani, asiat olivat ilmoitusluonteisia. tai olihan niistä keskusteltu muun henkilökunnan kanssa.
Minut jätettiin kaiken ulkopuolelle, ei otettu mukaan yhteisiin lahjakeräyksiin, niistä ei edes kerrottu minulle. Tunsin itseni todella noloksi kun olin mukana kuitenkin kahvitauoilla jolloin ko lahjoja annettiin.
Putosin käytännössä pidetystä työtoverista syrjityksi työtoveriksi kuukauden aikana...
Koin oloni todella tukalaksi, ei ollut ketään kenen puoleen olisin kääntynyt. Joten päädyin ottamaan vuoden virkavapaata ja lähdin muuaalle töihin.
Tämä vuosi nostikin itsetuntoani aivan huimasti. Mutta vuoden lähetessä loppuuan ja paluuni tullessa ajankohtaiseksi sairastuinkin työuupumukseen silloisessa työpaikassani ja vakavaan masennukseen. se tuli minulle aluksi "yllätykseksi", mutta jälkeenpäin tarkasteltuani, sen siemen alkoi tästä esimiehen vaihdoksesta ja toiminnasta jonka olen jälkeenpäin tulkinnut työpaikkakiusaamiseksi.
Minulla on hirvittävä tarve saada kerrottua näille ihmisiolle kuinka väärin he ovat toimineet. Kuinka paljon pahaa ovat saaneet aikaan. Ja ennenkaikkea laittaa tämä esimies tilille tekosistaan! Mutta se taitaa olla täysin mahdotonta! Tämä "uusi" esimies ei ole enää työssä ko paikassa ja minä oltuani kaksi vuotta sairaslomalla en ole kovin varteenotettava oikeuksieni peräänkuuluttaja, koska minussa on nyt tämä hullun-leima.
Mutta asia vaivaa mieltäni valtavasti. terapiassa puhuminen ei ole asiaa helpottanut.
En tiedä helpottaako tämä asian jakaminen ja kirjoittaminenkaan, mutta kokeilen!
Kiitos sinulle joka jaksoit sepustukseni lukea!
Kolmisen vuotta sitte työpaikallani vaihtui esimies. Entinen esimies vaihtoi toisiin tehtäviin, koska väsyi työssään. henkilökunta tuntui kasanneen kaiken syyn kaikesta työhön liittyvästä entisen esimieheni syyksi. Häntä syytettiin huonosti suunnitelluista työvuorolistoista, siitä ettei sijaisia tahdo saada ym ym... siis aivan kaikesta. ja suoraanhan tätä ei tietenkään sanottu.
Minä olin "toisena" tässä johtoportaassa, eli esimiehen ja henkilökunnan välissä. Toimin suodattimena puolin ja toisin.
Kun uusi esimies tuli, minä jouduin hänet perehdyttämään työhönsä, jolloin syntyi asetelma, että minä edustan sitä vanhaa esimiestä ja hänen tapaansa toimia. ja tämä uusi esimies taas edusti kaikille uutta autuutta ja parannusta ihan kaikkeen!
Ja yllätys yllätys minusta tulikin työpaikkakiusaamisen uhri! ja tähän osallistui myös uusi esimieheni!
Henkilökunnan kokoukset pidettiin sillloin, kun en ollut töissä ja pahinta siinä oli, että minun työnkuvaani muutettiin näissä palavereissa pala palalta ilman että olin itse paikalla. Siitä oli päättämässä esimieheni ja muu henkilökunta, minulla kun ei ollut kolleegaa, "veroistani", olinhan ns. pikkupomo.
Rutiinit joita olin aina tehnyt, muutettiin toisenlaisiksi keskustelematta kanssani, asiat olivat ilmoitusluonteisia. tai olihan niistä keskusteltu muun henkilökunnan kanssa.
Minut jätettiin kaiken ulkopuolelle, ei otettu mukaan yhteisiin lahjakeräyksiin, niistä ei edes kerrottu minulle. Tunsin itseni todella noloksi kun olin mukana kuitenkin kahvitauoilla jolloin ko lahjoja annettiin.
Putosin käytännössä pidetystä työtoverista syrjityksi työtoveriksi kuukauden aikana...
Koin oloni todella tukalaksi, ei ollut ketään kenen puoleen olisin kääntynyt. Joten päädyin ottamaan vuoden virkavapaata ja lähdin muuaalle töihin.
Tämä vuosi nostikin itsetuntoani aivan huimasti. Mutta vuoden lähetessä loppuuan ja paluuni tullessa ajankohtaiseksi sairastuinkin työuupumukseen silloisessa työpaikassani ja vakavaan masennukseen. se tuli minulle aluksi "yllätykseksi", mutta jälkeenpäin tarkasteltuani, sen siemen alkoi tästä esimiehen vaihdoksesta ja toiminnasta jonka olen jälkeenpäin tulkinnut työpaikkakiusaamiseksi.
Minulla on hirvittävä tarve saada kerrottua näille ihmisiolle kuinka väärin he ovat toimineet. Kuinka paljon pahaa ovat saaneet aikaan. Ja ennenkaikkea laittaa tämä esimies tilille tekosistaan! Mutta se taitaa olla täysin mahdotonta! Tämä "uusi" esimies ei ole enää työssä ko paikassa ja minä oltuani kaksi vuotta sairaslomalla en ole kovin varteenotettava oikeuksieni peräänkuuluttaja, koska minussa on nyt tämä hullun-leima.
Mutta asia vaivaa mieltäni valtavasti. terapiassa puhuminen ei ole asiaa helpottanut.
En tiedä helpottaako tämä asian jakaminen ja kirjoittaminenkaan, mutta kokeilen!
Kiitos sinulle joka jaksoit sepustukseni lukea!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei syytä huoleen maailmassa voi käydä miten vaan, älykäs voidaan yrittää osoittaa epä-älykkääksi toisten toimesta. Hyvää tai erinomaista työmiestä tai naista voidaan kadehtia ja kampittaa mielinmäärin. Osaamaton johtaja voi perustaa mielipiteensä siihen mitä muut ajattelevat, verrattu siihen, että osaavalla monesti on myös ainakin jonkinverran kokemusta asiasta. Monesti myös todenpuhujat (ne joille ei muu merkitse kuin mahdollisimman hyvä tulos). Jne
onko tämä upouusi esimies minkälainen? Jospa hän onkin järkevä tapaus, löytyyhän niitäkin...
No, ainakin on hyvä juttu, että ymmärsit lähteä ex-työpaikastasi. Meitä on niin moneksi, meitä ihmisiä.
Antaisin sinulle sellaisen neuvon, että yritä olla rasittamatta (enää) mieltäsi näillä, todella typerästi käyttäytyneillä työkavereillasi.
Tiedän, että jos/kun tietyt asiat vaivaavat mieltä, tuottavat surua ja mielipahaa vielä vuosienkin jälkeen, niin ne pyörivät mielessä, vaikka haluaisi unohtaa.
Sinuna kuitenkin keskittyisin omaan itseesi. Katsele elämää eteenpäin. ja huolehdi itsesi kuntoon. Ne ikävät asiat ovat tapahtuneet, eikä niitä voi enää muuttaa. Yritä jättää ne tapahtumat taaksesi, ja keskity tuleviin päiviin, vuosiin..
Omassa työpaikassani oli myös näitä selkäänpuukottajia, kieroilijoita, juoruilijoita, epäoikeudenmukaisuutta jne....En välittänyt heistä tuon taivaallista, tein vain työni mahdollisimman hyvin.