MITEN???

Olen osa-aikaisena ja eräänlainen freelancer. Onneksi etänä suurimman osan aikaa.

Nyt voit loukkaantua koska puhun suoraan mutta hei, itse kysyit. :)
Olet valinnut ah, tuon niin suositun keinon eli pakenemisen. Olen siinä mestari joten hallitsen keinot.
Kai tiedät että sinä et hoida ongelmaasi oikein? Toisaalta ymmärrän (kuten sanoin olen kokenut tuon) itsehoitomenetelmäsi.
Haluatko jatkaa samaa linjaa? Oletan että et ja sinun täytyy saada tilanteeseen apua. Kysyt sitä täältä netistä joka on ihan hyvä alku sekin.
Oletko ajatellut että olisi aika astua ns. kaapista ulos? Minusta on paljon helpottavampaa kun luotetut työtoverit ja pomo tietää asiasta. Ainaiset flunssaan vetoamiset toimii vähän aikaa mutta SINÄ tulet saamaan fudut jos käytät sitä liikaa.

Viestistäsi päätellen tarvit nopeaa apua ja sen löydät lääkäriltä. Luultavasti saat lähetteen sieltä erikoislääkärille ja useimmiten tarkoittaa psykiatria. Eli minun neuvoni on että lääkärille ja tällä kertaa selität vaivasi todellisen syyn. Jatkossa psyka suosittelee varmaan terapiaa vaikka uskallan ennustaakin että lääkitystä sinulle tarjotaan ensiavuksi. Jos duunisi on tarkkaa niin lääkityksestähän voitte neuvotella psykan kanssa.

Tämä näin aluksi ja varaa aika jo huomenna vai haluatko jatkaa flunssalinjaasi?

Jaa'a... Moni voisi jopa sanoa, että en olisi työkykyinen. Valmistun pian sairaanhoitajaksi ja olin jo lähtenyt suuntautumaan psykiatriaan ku PH ilmestyi mukaan kuvioihin. Käyn töissä ja välillä saan ahdistuskohtauksia. Koitan vain rentoutua. Lähinnä minua on alkanut nykyisin ahdistamaan juuri tuleva työ joten uudelleen kouluttautuminen on lähes pakollista. Tottakai tiedän kyllä työssäni mistä puhun ja koen olevani siinä hyvä, mutta jos itseäni haluan säästää lähden muualle. Yksinäisyys on toinen vaikea asia minulle jota vältän.. Pakko varmasti hakea lääkitystä tähän.. perhana :(

Ei siitä selviäkään, minäkin jäin työkyvyttömyyseläkkeelle parhaassa työiässä ja nyt selvisi, että elämä meni läskiksi vain siksi, että olen herkkä kofeiinille ja se aiheutti oireet. Varaudu siis eläkkeeseen ja loppuiän lääkitykseen, ellet tee jotain itse asian suhteen, täältä löytyy osviittaa.

http://qmies.blogit.fi/

Itselläni työ ei aiheuta kohtauksia, enkä ole asiakaspalvelussa tms, joten menen töihin normaalisti. Sanon työpaikalla, että minulla tuli aamulla paniikkikohtaus, joten kädet vielä tärisee vähän, ja puhekin on puuroa, mutta eiköhän aloiteta. Muut tietää ja asiasta saatan murjaista vitsinkin. Jos taas koen normaalia enemmän sydänoireita, lähden lääkäriin otattamaan sydänfilmin ja loppupäivä vapaata. Kirjoitinkin tuonne jo aloituksen, minua ei hävetä. Se on minulle ainoa tie parempaan arkeen ja kohtausten hallintaan. En suosittele työelämästä pois jääntiä. Eriasia on, onko nykyinen työsi sinulle sopiva. Jos et vielä ole jutellut lääkärille, niin tee nii. He kyllä osaavat neuvoa eteenpäin. Kirjoitat tarpeestasi päästä turvaan. Yritä nähdä itsesi turvana. Löytää joogan tms. avulla itsesi sisältä se peruskallio, johon luotat sama missä olet. Itse pyrin tuohon, koska muutoin tämä rajoittaa matkustamista. "Olen luvannut itselleni, että pidän itsestäni huolta". Mukavahan se on ulkomaillakin lomailla. Itse en käytä lääkkeitä. Niitä on kyllä tarjottu. Voimia ja iloa, satatuhatta kiloa =)

Työ kuitenkin samalla terapiaa. Jos jättäytyisin pois kaikesta työstä, niin silloin alamäki olisi ihan varma.

Katseltaisiinko silloin ulos enää verhojen raosta ja liikuttaisiin vain pimeällä.

Itse olen nyt siinä tilanteessa että pelkään työnantajani olevan ymmärtämätön minua kohtaan ja saan potkut. Aluksi menin työterveyslääkärille joka ohjasi minut psykologille ja antoi rauhoittavia ensiavuksi ja olin kaikin tavoin sitä mieltä että kyllä tämä varmasti on jotain ohimenevää ja kautta rantain ymmärsin hänestä että onko minun nyt hyvä tulla tunnustamaan tämmöinen asia tai ruveta nyt sairastamaan tämmöistä kuin PH, sehän vaikeuttaa elämääni ja rajoittaa työmahdollisuuksiani! Sikäli ymmärrettävää että hän oli yleislääkäri eikä psykologian ammattilainen mutta suhtautuminen kyllä ärsytti. Jos olen jo yläasteikäisestä kärsinyt oman mieleni häiriöistä ja nyt, pakon edessä tulin sitä tunnustamaan lääkärille niin sitten sanotaan että oletko nyt ihan varma että sulla tämmöinen. No, hiukan myöhemmin tästä sain eri lääkäriltä masennus/ahdistuslääkityksen ja kuten sanottiinkin ne saattavat tehdä alussa vielä pahempaa ahdistusta. Viikko niitä syödessä meni ihan ok paitsi että huomaan koordinaatiokykyni huononneen ja näppistäkin on vaikea käyttää välillä kun painelen vääriä nappeja. Ikävää. Ja yöllä herään omaan vaikeroimiseeni tietämättä edes mikä minua kauhistuttaa. Tätä ennen siis minulla oli tämä PH ruvennut oirehtimaan niin että yksinkertaisesti en kestänyt jatkaa työntekoani, minun oli juostava vessaan piiloon kun alkoi tuntua että katto romahtaa niskaani ja pyörryn enkä saa henkeä. Välillä kohtaus pysyi poissa ja sitten se iski aina uudelleen. Nyt pyysin työterveyslääkäriltä muutaman päivän sairaslomaa jotta pääsen oman lääkärini vastaanotolle (hänelle minulla oli siis aika varattuna jo aikoja sitten ja luulin pärjääväni siihen asti mutta en näköjään...) ja hän saa päättää vieläkö menen töihin vai mitä teen. Ainakin nuo lääkkeet ovat lisänneet ahdistustani ja eilen sain pahan kohtauksen myös kotona yksin ollessani, itkin kauhuissani ja kaikki tuntui kamalalta, siis ihan kaikki ympärillä olevat huonekalutkin. (Hassua joo...) Tällä hetkellä en tiedä ollenkaan mikä tulevaisuuteni on.