Heipä hei kaikille!!!
Aattelin kysyä, että onko kellään vastaavaa kokemusta...
Elikkäs siis: menin käymään lääkärissä unihäiriöiden takia. Lääkäriltä sain diagnosin heti, että olen masentunut. Omasta mielestäni en ole masentunut, mutta turha sitä oli selittää, koska lääkäri oli näin päättänyt. Mulle kirjotettiin resepti masennuslääkkeille, vaikka kieltäydyin niistä. Tänään samainen lääkäri soitti ja kysyi olisinko muuttanut mieltäni niitten lääkkeitten suhteen...
Että sellasta.. Omasta mielestäni lääkäri toimi "hieman" oudosti....
Aattelin kysyä, että onko kellään vastaavaa kokemusta...
Elikkäs siis: menin käymään lääkärissä unihäiriöiden takia. Lääkäriltä sain diagnosin heti, että olen masentunut. Omasta mielestäni en ole masentunut, mutta turha sitä oli selittää, koska lääkäri oli näin päättänyt. Mulle kirjotettiin resepti masennuslääkkeille, vaikka kieltäydyin niistä. Tänään samainen lääkäri soitti ja kysyi olisinko muuttanut mieltäni niitten lääkkeitten suhteen...
Että sellasta.. Omasta mielestäni lääkäri toimi "hieman" oudosti....
Vastaukset 15
Vanhimmat
Voisin kuvitella että kyseessä on jonkinlainen arvovalta tekijä.
Älä ota huumeita!Ihmeellistä on tuo peräänsoittelukin.
Liittyykö asiaan jotakin muuta?
Kolmastaho joka "patistaa" lääkäriä soittelemaan?
Itse olisin tuossa tilanteessa aika varuillani.
hei!
muista että lääkäritkin on vaan ihmisiä, itse tiedät parhaiten mikä olo sulla on. Ehkä hän kuitenkin näki ulkopuolisen silmillä paremmin ja sinussa on masennuksen merkkejä? Itse sen parhaiten tiedät. Voit lukea netistä masennuksen oireita ja katsoa onko sinulla niitä. Ehkä perään soittelu merkitsi sitä että hän oli huolissaan, tai ehkä hän on vaan outo. Ei lääkärien oikeesti kuulu tolleen soitella perään, en ainakaan usko.
KÄY TOISELLA LÄÄKÄRILLÄ, GET A SECOND OPINION!
"Älä ota huumeita!"
Muuten kirjoituksesi oli ihan asiallinen, mutta tuo lause kyllä ampui pahasti yli. Mielialalääkkeissä ei todellakaan ole kysymys huumeista.
Heips!!
En kyllä kirjoittanut, että mielialalääkkeet olisi huumeita... Mutta ei kai toi nyt niin vaarallista ole...
OK!
Luin ehkä liikaa rivien välistä. Pyydän anteeksi.
Jos kysymyksessä oli ihan tavallinen terveyskeskuslääkäri, niin toiminta ei ole niinkään ihmeellistä. Ei ne välttämättä ymmärrä noista unihäiriöistä paljoakaan. Psykiatrikin kyllä huomattavasti paremmin ymmärtää ja voisi kyllä määrätä jotain mielialalääkettä myös unihäiriöön. Tosin vain aika pienen määrän. Joillakin mielialalääkkeillä on todettu olevan hyviä vaikutuksia myös unihäiriöihin. Itse en ole lääkäri, enkä niistä oikein ymmärrä.
Mutta todellista osaamista löytyy yksityisiltä, unihäiriöihin erikoistuneilta, lääkäriasemilta. Kannattaa varata sellaiseen aika, vaikka se vähän maksaakin. Silloin voisit olla vakuuttunut, että sinua hoidetaan oikein.
Kirjoituksen perusteella vaikea sanoa mutta minullakin kävi viimeksi viime viikolla potilas, jolla oli unihäiriö ja joka ei omasta mielestään ollut mitenkään masentunut. Minun mielestäni oli ja unihäiriö (herääminen aamuyöllä eikä sen jälkeen saanut unta) sopi hyvin sekin masennuksen oireeksi.
Joskus yleislääkärin on vaikea erottaa ahdistuneisuushäiriötä masennuksesta. Tai sitten potilas ymmärtää että lääkäri tarkoittaa hänellä olleen masennuksen sillä perusteella että lääkäri kirjoittaa Remeronia tai Cipramilia, jotka ovat masennuslääkkeitä. Niitä käytetään myös ahdistukseen. Lisäksi Remeronia käytetään myös unilääkkeenä vaikka potilaalla ei olisikaan masennusta eikä ahdistusta, koska se ei aiheuta riippuvuutta.
Joku väärinkäsityskin voi olla kyseessä. Potila son tietysti sitä mieltä että hän muistaa kaiken 100% mitä ltilla puhutaan mutta tutkimusten mukaan potilas muistaa vain 30-40% ja se voi, siis voi olla yksi syy väärinkäsityksiin.
Aika aikaisin heräät kun jo kirjoittelet tänne klo 06.19.
Minun vaimoni on myös sellainen että heräilee aamuyöllä.Ei ole masennusta.Se on ollut aina sellainen.Se aloittaa työt silloin.
Aamuyöllä heräämiset ei ole masennusta automaationa.Ne voivat olla seurausta tapahtumarikkaasta elämästä esimekriksi.
( Ei malta nukkua).
Silti yöunet ovat tarpeeksi pitkät kun menee vain nukkumaan aikaisemmin.
Itse olen "vanhanaikainen" siinä mielessä että en minä mene lääkäriin ennenkuin totean että en pärjäisi enään itse.Se raja on siinä.
Toki oireita voi seurailla (eli itseään) mutta pitää hyväksyä ihminen yksilönä jolla on erilaisia elämän vaiheita ja näin myös käyttäytyy erilailla kun kone.
Nykyinen tereydenhuolto on juuri mainitsemaasi. Käsipäivää diegnoosilla pilerit kouraan, jos ei oteta, niin seurantaan ja pakkohoitoon. Jopa vihamielisen lähimmäisen kertomus unihäiriöistä ja masennuksesta aiheuttaa pakkokeinoihin oikeuttavia menetelmiä. Kukaan ei ole vastuussa!
Älä syö pillereitä. Älä valita unihäiriöistä, hanki luotettava ystävä (seurustelukumppani) ja voi hyvin.
Ihan lähipiirissä tapahtui samanlaista.
Jokin 3:s taho yritti järjestää erään tuttavani "hoitoon".Miksi? Siksi että ei pitänyt hänestä ihmisenä.
Tämä "järjestäjä" oli itse sairaalan palveluksessa töissä.Ovelana ihmisenä sitten oli lähellä onnistumistakin pyrkimystensä kanssa.
Jos "potilas" ei olisi alkanut ihmettelemään ja olisi ollut hiukan "kiltimpi" niin hän olisi kai tänäkin päivänä pakkohoidossa.
Tämä on tosiasia.
Sehän tässä on kummalisinta kun aivan tarkoituksenmukaisesti voidaan toisille järjestää näitä hoitoja jopa näkemättä. Melko sairasta edes kuvitella, että jonkilainen sopu vallitsisi vastentahtoisen hoidon jälkeen. Voin vakuuttaa, että se pienikin ystävyys seläntakana hoitoa vaatineiden ja hoitajien kanssa loppuu pakkohoidon ja tarkkailun jälkeen.
Omalla kohdalla kaksi läheistä naista vaati minulle 25v. ikäisenä vapaaehtoista koulutusta jota heillä ei itselläkään ollut. Minulla ei ollut tarkoitusta hakeutua periaattelisista syistä koulutukseen. Toinen naisista puhuikin tutustaan joka asui vielä täysi-ikäisenä kotonaan, tälle oli vanhepien vaatimuksesta syötetty masennuslääkkeitä ja pakotettu opiskelemaan. Jätin asian huomoimatta, mutta jonkin ajan päästä kun olin jo 4-vuotta asunut pois kotoa, niin jouduin poliisisaattueessa pakkohoitoon. Vastahakoinen asenne ja reaaliaikainen valitus oikeusasiamiehelle kännykkää apuna käyttäen johti pakkohoitoon ja lääkitykseen. Lääkityksen aikana minua kohdeltiin toistuvasti ikäänkuin olisin taikka olisin hakeutumassa opiskelijaksi. Minulle mainittiin usean kertaa, että kun söisin annetut pillerit, niin opiskelu sujuisi mutkatta. Ihmettelen tätä juttua edelleen.
Hoitoa seläntakanani oli järjestämässä yksityinen lääkäri, kuuleman mukaan jokin eläkkeellä oleva tuttu jolla olisi edelleen täydet lääkärin valtuudet. Nimeä en koskaan ole saanut selville, en saanut edes pakkohoitoa oikeuteen vaikka laki tämän antaa peräksi ja vaikka vaadin oikeusavustajalta ohjeita. En itse tiedä lähipiirissäni ainuttakaan tuttua joka olisi lääkäri, joten tuskin hänkään minua tuntee.
Minä olen puolestaan odottanut monta vuotta, että menisin ammattiauttajalle, kun vihdoin päätin lähteä oli ensinnäkin hirveät jonot ja hoitoon ei pääse ihan pienestä syystä. Tuli syyllinen olo etten saakaan hakea hoitoa vaan pitää pärjätä ilman vaikka selvät masennuksen oireet ovat päällä. Köyhällä ei ole varaa yksityiselle vaan kun haluaa hoitoa,juoksutetaan ympäri terveyskeskusta. Minulle tuli sellainen olo etten ole mitään, en kuulu mihinkään, mitä minä täällä teen...Toisilla ei ole puhekavereita ja kaikki eivät osaa pyytää vaan alistuvat kohtaloon ja masennuksen suohon.
Sulle on hyvä että lääkäri huolehti vaikka olikin lääkkeitä jakamassa melkein heti. Ehkä itse ei aina tunnista masennusta. Joskus voi oirehtia ihan muilla tavoin. Älä odota hoitoa liian pitkään.
Voihan ollakin että joskus voi väliaikaisesti huonosti ja häiriöt lähtevät pois. Ja myöskin jokin fyysinen sairaus voi aiheuttaa monenlaista.
Syy miksi olen tällä palstalla kirjoittamassa löytynee huonoista kokemuksista ja ihmisten valistamisesta.
Tälläkokemuksella hoitojen perimmäiset syyt ovat olleet potilaiden alistamisessa. Ennen vanhaan voitiin haluttu ihminen jopa pahoinpidellä poliisin pamputtaessa ja tämänjälkeen potilas voitiin lääkitä liikuntakyvyttömäksi. Vielä muutamia vuosia sitten ihmisiä kiinitettiin lepositiesiin alasti ja nöyryytettiin.
Nykyhoidossa hyvin pieni osa potilaista on vapaaehtoisesti oireidensa vuoksi hoidossa. Lähestulkoon poikkeuksetta vapaaehtoisesti hoitoon hakeutuvat potilaat joutuvat odottamaan kuukausia taikka vuosia haluamaansa hoitoa. Samanaikaisesti sairaaloita täytetään poliisivoimin vastahakoisesti hoitoon suhtautuvia. Vastahakoista ei ikuisesti voida sairaalassa pitää jos hän vähääkään haluaa olemassaolevia tapoja sekä sääntöjä noudattaa. Mikään taikka kukaan ei pysty pakottamaan edes tavanomaiseen tapaamiseen lanttumaakarín kanssa potilaan ollessa kotosalla. Vastahakoisesti hoidettu voi siis kostaa vuosikymmeniä jatkuvilla valituksillaan. Kukaan ei käytännössä pysty vaijentamaan valittajaa. Samanaikaisesti hoidotta jääneet valittavat kun eivät saa hoitoa, joten kukaan ei ole tyytyväinen.
Arvioin ihmisiä jo lukemisen perusteella.
Minusta kirjoituksesi on aika pirteä.
Keskitasoa pirteämpi.
En ihan heti analysoisi sinua masentuneeksi.
Tutkiskele asiaa itseksesi.Tietoa löytyy kuten monet ovat osoittaneetkin "nettisivuja".
Tosin ne oireet ovat sellaisia että niistä helposti voi tunnistaa itsensä ihan tavallinenkin ihminen.
Itsestäsi on kyse joten ota aikalisä ja pohdi asiaa.
...niitä tekstireittejä.Väärinymmärryksiä sattuu,kun ei ole tarkkaan katsonut,mistä ko.vastaus lähtee!Olkaapa tarkkaavaisia!Muuten kaikki O.K.! Mukavia kokemuksia teille kaikille!Toivoo ystävä!