Koirarotu lapsiperheeseen?

verran on pakko korjata kirjoitustasi että harvemmin kasvattajilla on molemmat vanhemmat nähtävillä, vaan käytetään nartulle sopivaa urosta eikä se aina ole se oma uros, saati että harvalla nartun omistajalla on edes uroksia.

Mainitsemasi rodut ovat kaikki hyvin erilaisia, mieti mitä haluat koiralta ja millaiseen käyttötarkoitukseen. Ainoa kriteeri ei voi olla että sopii kaupunkiin. Monet isot rodutkin elävät kaupungissa. Roduistasi mm. foxi ja pinseri ovat todella aktiivisia ja vaativat paljon aivojumppaa lenkkien lisäksi, jotta niistä ei kasva ongelmakoira vanhempana.

Hei,

tuo chihuahua kannattaa jättää pois laskuista. Ihan jo siitä syystä, että maailman pienintä koirarotua ei suositella pikkulapsiperheeseen, chihut ovat tapaturma-alttiilta jo koon takia, lisäksi niillä on päässä usein auki oleva kohti elikkä aukile, joten erityistä varovaisuutta oltava. Pikkulapsi voi kaatua chihun päälle ja vauriota tulee, lisäksi chihu voi ylipäätään jäädä leikeissä lasten jalkoihin ja siitä ei hyvä seuraa. Pikkulapset eivät osaa vielä suhteuttaa omia voimiaan eivätkä ole vielä henkisesti sillä tasolla, että käsittäisivät lukea koiraa oikein - usein pikkulapset leikkivät liian rajusti ja ovat kovakouraisia kosketuksen tasolla ja tästähän omanarvointuntoinen chihuahua EI tykkää, eikä myöskään pidä lasten taipumuksesta haluta jatkuvasti hihkua koiran perässä ja nostella pikkukoiraa syliin. Chihuahua EI sovellu pikkulapsiperheeseen, pahimmillaan tuloksena on niin henkisiä kuin fyysisisiä vaurioita ja sitten on käsissä traumatisoitunut, jalkansa katkaissut chihuahua joka arvaamattomasti voi hyökätä lasten kimppuun. Muistutan vielä että chihuahua on eritt.temperamenttinen ja omanarvontuntoinen rotu, sen fyysiset eivätkä henkiset piirteet eivät sovellu parhaiten pikkulapsiperheeseen, sen iso ego vaatii oikeaa käsittelyä ja sen persoonan tajuamista. :)
Ja tuosta turkkiasiasta. Lyhytkarvaisen chihun turkki ei ole aluskarvatonta, sille tulee pari kertaa vuodessa iso karvanvaihtokausi ja etenkin silloin karvaa lähtee uskomattamasti, joka paikka kämpässä on karvassa ja imurilla on käyttöä, vaatteet pitää mennä läpi teippitarraharjalla läpi karvoista - näin kyllä muulloinkin kuin karvanvaihtoaikoina elikä karvaa lähtee vuoden ympäri mutta isosti turkinvaihtoaikoina pari kertaa vuodessa. Ja jos siellä teillä jo on lievää hengenahdistusta perheessä, ei tod. hyvä vaihtoehto sikälikään.

Rotuja jotka turkkinsa puolesta ovat vähimmin allergisoivia ovat mm. vehnäterrieri, bichon frisee, havannankoira/bichon havanais (ja tämän on sanottu olevan lapsirakas), coton de tulear, lagotto romagnolo (tässä mukava, tasainen koira, ei liian pieni muttei "liian" isokaan ja turkki helppo kun sen pitää saksilla leikaten lyhyenä), villakoirat (mutta ei kannata ottaa toyvillakoiraa, joka on taas liian pienirakenteinen pikkulapsiperheeseen). Googleen vaan noi rodut ja hyvin tulee pointteja niistä, tsemppiä koirapuuhaan!
Ja muista sitten vahtia lapsen ja koiran yhdessäoloa, etenkin jos tuo kuurous sinulla, niin eritt.tärkeää että näet mitä tapahtuu kosket voi kuulla varoittavia ääniä, eli ei kannata jättää lasta ja koiraa vartioimatta keskenään.

Kääpiöpinseriharrastajana voin sanoa, että kääpiöpinseri ei ole mikään city-koira, vaikka niitä kaupungeissa paljon asuukin. Energian määrä tällaisella pikkukoiralla on rajaton, eikä sitä kyllä remmilenkeillä väsytetä. Mun nuorinkin kääpiöpinseri pistelee 1½ h metsälenkin vapaana ihan kevyesti ja riehuu vielä kotiin päästyään.

Eli kääkän kanssa pitää ihan oikeasti sitten muutamia kertoja viikossa (vähintään!) jonnekin metsään, pellolle, rannalle jne. että pääsee kunnolla riehumaan. Jos nämä eivät saa riittävästi liikuntaa ja virikkeitä, alkavat aivan varmasti tuhota kenkiä, sohvia jne.

Luonteeltaan kääpiöpinseri on hyvin voimakastahtoinen ja vaatii tiukkaa kuria ja vahvaa johtajaa. Tällä en tarkoita sitä että se tarvitsisi huutamista tai kovakouraista käsittelyä, vaan sitä että säännöt pitää olla ja niistä pidetään kiinni aina ja ikuisesti. Nämä ovat todella kieroja, ovelia ja älykkäitä koiria, ja ottavat kyllä kursailematta juuri sen paikan laumassa minkä suinkin saavat. Siksi niitä onkin tosi paljon kodinvaihtajina, kun ihmiset eivät ymmärrä sitä että pentu tarvitsee paitsi rakkautta, myös kuria ja koulutusta. Etenkin lapsiperheistä näitä annetaan pois paljon, kun johtajuusasiat eivät ole kunnossa ja sitten koira alkaa alistaa lapsia tai ärhennellä heille. Kääkillä on myöskin tosi vahva riistavietti, jota ei missään nimessä kannata vahvistaa, ellei sitten asu maatilalla ja halua että koira harventaa hiirikantaa.

Ootko harkinnut teille tiibetinspanielia? Mulla on niistä 20 v kokemus, ja voin kyllä suositella lapsiperheeseen! Selviää puolet vähemmällä lenkkeilyllä kuin kääpiöpinseri tai foxi, ja sopii erinomaisesti lapsiperheeseen. Turkki on helppohoitoinen, pesu 2 x vuodessa (jos ei näyttelyitä) ja harjausta karvanlähtöaikaan. Jos tuntuu että tulee kuraa tassujen mukana, on tassukarvoja helppo saksia lyhyemmiksi kynsisaksilla tms. eikä niiden pesaiseminenkaan niin hankalaa ole. Rotu on suhteellisen terve ja hyvin pitkäikäinen, 15-vuotias tipsu ei ole mikään harvinaisuus, ja Suomen vanhin yksilö kuoli muistaakseni 23-vuotiaana.

Kannattaa käydä tutustumassa vaikka näyttelyissä, näkee sitten monia rotuja samalla.

Edellisiltä tulikin hyviä neuvoja. Minulta sellainen neuvo, että kannattaa ottaa helppo ensikoiraksi hyvin soveltuva rotu, jonka kanssa koulutusvirheet eivät ole haitaksi. Koska olet kuulovammainen, et voi sanoin kasvattaa koiraa ja se voi olla vaikeutena vähänkin vaativan koiran kanssa. Kääpiöpinserin samoin kuin chihuahuan karsisin heti pois. Myös paljon liikuntaa ja aktivointia vaativat rodut karsisin, sillä noin pieni lapsi vaatii paljon aikaa ja koiralle ei ehkä jäisi tarpeeksi aikaa. Havannankoira tai bischon frise voisivat olla perheellenne sopivia rotuja. Mutta odottaisin kuitenkin vielä muutaman vuoden, jos pojalla on hengenahdistusta. Ei ole kiva, jos koirasta joutuu luopumaan, jos pojan oireet pahenevat. Allergiaa aiheuttavat koiran sylki ja hilse. Lyhytkarvaisista koirista hilsettä irtoaa enemmän kuin pitkäkarvaisista.