Aloitin Sepramin 20mg lääkkeen paniikkihäiriön hoitoon 2.11.2009. Annostuksena ensimmäinen viikko 10mg joka toinen päivä ja nyt menee 10mg joka päivä tarkoitus olisi jatkaa ensi viikolla 20mg/pvä. Mutta tänään olin sellaisen paniikkikohtauksen kourissa etten muista moista kärsineeni koskaan ja kohtaus tuli aivan yht`äkkiä ei mitenkään "hiipien" että ehtisi skarpata itsensä sen tuloon. Tätä panikointia olen kumminkin sairastanut 20-vuotiaasta asti kun sain ensimmäisen hyperventilaatio kohtauksen, sitten oli kolme vuotta etten panikoinut lainkaan ja nyt 30-vuotiaana näin pahasti että sain suuni auki lääkärille ja hän tosiaan määräsi tämän Sepramin. Voikohan mulla vain olla näin huono tuuri ettei tämä lääke vain sovi minulle? Mikäs sitten avuksi? Jos kohtalotovereita niin kirjoitelkaahan takaisin.
Onko kukaan muu?
Krisse-79
9276
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mulle määrättiin sepram 10mg PMS oireisiin 2vk on ja off. Noh nyt olen toista kertaa syömässä kyseistä satsia ja jälleen ensimmäinen viikko täyttä tuskaa!! järkyttäviä paniikkeja, paranoidisuutta???, unettomuutta, ylikierroksia, yms.. sitten kun sen ekan viikon selviää niin ihan ok olo.. ja sitten pitäiskin jo lopettaa ja ne viekkarit... Eli nyt soitan lääkärille jos vain saisi pitää koko ajan päälle ja katsoa sitten asiaa.. Eli et ole ainoa jolle se teettää pahaa paniikkia :)
Näin maallikkona sanon.
Vieras aine elimistössä ja olethan lukenut tämän?
http://www.laakeinfo.fi/Medicine.aspx?m=8631&i=LUNDBECK_SEPRAM
Lue tarkasti varsinkin haittavaikutukset. Lääkärit ovat siitä outoa porukkaa että heillä unohtuu tarkistaa muut vaivat ja mahdolliset yliherkkyydet.
Aika omituinen tuo nostoaikataulu? Eikös yleensä totutella hitaammin ssri:hin.
Please älä vain sano että tk-lääkäri määräsi sinulle lääkityksen.
No tk-lääkäri hyvinkin sen kuurin määräsi ja kiitos muuten tuosta linkistä. Soitin tänään terveyskeskukseen ja sieltä vastasi elämäänsä kyllästynyt hoitsu joka sanoi että se on syötävä kun kerran lääkäri on sen määrännyt. Samalla kysyi et mikä sen paniikkihäiriön laukaisi ja kun siihen en osannut vastata tuli vain et jaa syö nyt vain et joka päivä se on otettava blääh. Eli ei siis mitään apua.
Ja hoitsutkin jo alkavat leikkimään lääkäriä. :)
Nykyaikana tuo on valitettavaa että tk-lekurit määrää nämä tropit ilman mitään konsultaatiota asiantuntijan kanssa. Lääkäreiden kanssa on oltava tiukkana. Sinulla on oikeus Second Opinioniin ja mielellään lääkärille joka on erikoistunut alaan. Eli lääkärin on sinun pyynnöstäsi kirjoitettava lähete erikoislääkärille, sinun tapauksessa tietysti psykiatrille. Tunnin ajan pyydät joten eiköhän siinä ehdi jotain selittää ja saada ammattilaisen näkökulmaa.
Itselläni oli samoja vaikeuksia lekureiden kanssa ja mittani täyttyi. Printtasin seuraavan tekstin:
http://www.laakariliitto.fi/etiikka/laakarinvala.html
"LÄÄKÄRINVALA
Vakuutan kunniani ja omantuntoni kautta pyrkiväni lääkärintoimessani palvelemaan lähimmäisiäni ihmisyyttä ja elämää kunnioittaen. Päämääränäni on terveyden ylläpitäminen ja edistäminen, sairauksien ehkäiseminen sekä sairaiden parantaminen ja heidän kärsimystensä lievittäminen.
Työssäni noudatan lääkärin etiikkaa ja käytän vain lääketieteellisen tutkimustiedon tai kokemuksen hyödyllisiksi osoittamia menetelmiä. Tutkimuksia ja hoitoja suositellessani otan tasapuolisesti huomioon niistä potilaalle koituvan hyödyn ja mahdolliset haitat.
Pidän jatkuvasti yllä korkeaa ammattitaitoani ja arvioin työni laatua.
Suhtaudun kollegoihini kunnioittavasti ja annan heille apuani, kun he potilaita hoitaessaan sitä pyytävät. Rohkaisen potilaitani kysymään tarvittaessa myös toisen lääkärin mielipidettä.
Kunnioitan potilaani tahtoa. Pidän salassa luottamukselliset tiedot, jotka minulle on potilaita hoitaessani uskottu. Täytän lääkärin velvollisuuteni jokaista kohtaan ketään syrjimättä enkä uhkauksestakaan käytä lääkärintaitoani ammattietiikkani vastaisesti"
Anteeksi pitkä lainaus mutta tämä on tärkeää.
Anyway olin niin vittuuntunut että paiskasin printtaamani tekstin lääkärin pöydälle ja pyysin lukemaan ääneen. Eihän se suostunut sitä lukemaan mutta lähete tuli viidessä minuutissa. :)
Suosittelen että soitat uudelleen tk:hon ja pyydät, ei vaan vaadit toisen lääkärin mielipiteen.
Tuollahan se lukee lekurin valassa :)
"Rohkaisen potilaitani kysymään tarvittaessa myös toisen lääkärin mielipidettä."
"sitten oli kolme vuotta etten panikoinut lainkaan"
Muistele mitä tapahtui noiden kolmen vuoden aikana. Ehkä löydät tärkeitä vastauksia.
Tuo on muuten hyvä pointti ja jäin oikein miettimään ja silloin oli kulunut vuosi erostani ja pääsin jotenkin omille jaloilleni (suhteen toinen osapuoli oli todella dominoiva) sain oman asunnon ja kaikki oli tosi hyvin töissä sujui normaalisti (olin juuri saanut uuden työpaikan) sosiaalinen elämä oli kohdallaan. Nyt varmasti kun elämäntilanteeni on jälleen muuttunut niin en kestä pettymyksiä enään kuten "vahvat" ihmiset vaan reagoin panikoimalla.
Kuka sinua dominoi nyt?
Ei vahvoja ihmisiä ookkaan, on vain niitä jotka pystyy kätkemään/siirtämään heikkoutensa jonnekin muualle ja loput on psykoja.
Vaikka reagoimmekin pannareilla niin ainakin me tunnemme jotain. Tietysti jotain on vialla kun pannareita saa ja minun mielestäni ne on jotain viestejä että joku asia ei todellakaan ole kohdallaan.
Pitäisi vain löytää se asia mikä ei ole kohdallaan.
Tämänkin (niinkuin jokaisen) lääkkeen vaikutukset ovat niin yksilöllisiä. Joillekkin auttaa aika pian, ja toisille ei välttämättä sovi ollenkaan.
Oma lapseni (nuori, parikymppinen) sai myös Sepramia paniikkihäiriöön-alkuun 20 mg päivä. Nykyään ottaa 30 mg. On käyttänyt tätä lääkettä n. vuoden verran. Lääke on auttanut paniikkihäiriöön todella hyvin, ei ole ollut ongelmia.
Vaikutus alkaa, luulisin n. parin viikon käytön jälkeen?? Mielestäni sinulla on aika pieni tuo annos, vain 10 mg-eikö 20 mg olisi parempi? Kannattaa nyt kuitenkin vain odottaa pari/kolme viikkoa, silloin tietää paremmin, onko lääke tepsivä?
Ethän sä noin lyhyessä ajassa voi tietää, onko Sepramista apua. Sitähän pitää syödä kolme kuukautta paniikkihäiriöön ennen kuin hyötyjä voi tutkailla. Ja näitä masennuslääkkeitä käytettäessä ahdistuneisuuden lisääntyminen hoidon alussa on täysin tavallista ja voi olla merkki siitä, että lääkkeestä on apua pitemmän päälle. Jatka vain säännöllisesti lääkkeen ottoa äläkä lopeta sitä alun tuntemusten takia. Jos olo on todella paha, voisi kohtauslääke olla turvana alkukuukaudet ja sitten vasta kannattaa harkita lääkkeen sopivuutta tai sopimattomuutta.