huomioon, mitä tiedät musta tai mun perheestäni, saatat luulla ihan eri ihmisen viestejä
mun omikseni. Joskus se huolestuttaa mua, joskus vähän jotenkin naurattaa:)
Kyllä mä muutaman kerran olen avautunut, myönnetään.
taka-ajatuksena kai oli jotain sinnepäin että jos ei mun kaltainen ihminen yhtään kiinnosta,
niin voisit peräytyä. Joo, tiedetään. ei näistä voi tietää kenelle, keneltä.
Ja kyllä mäkin toisinaan olen miettinyt ihan hassuja näistä..että mikä olis keneltäkin.
Jos oikein antaa mielikuvitukselle siivet, voi täältä löytää puoli sukua tai tuttavapiiriä.
Totuus on tietysti toisenlainen ja tosielämässä on vaan joskus löydettävä rohkeutta.
Siihen puhumiseenkin:)
Mahtaako tääkään oikeaan osoitteeseen löytää, mutta kunhan nyt kirjoittelin.
Osoitetaan vaikka jonkun tien päähän.
huomiseen:)
mun omikseni. Joskus se huolestuttaa mua, joskus vähän jotenkin naurattaa:)
Kyllä mä muutaman kerran olen avautunut, myönnetään.
taka-ajatuksena kai oli jotain sinnepäin että jos ei mun kaltainen ihminen yhtään kiinnosta,
niin voisit peräytyä. Joo, tiedetään. ei näistä voi tietää kenelle, keneltä.
Ja kyllä mäkin toisinaan olen miettinyt ihan hassuja näistä..että mikä olis keneltäkin.
Jos oikein antaa mielikuvitukselle siivet, voi täältä löytää puoli sukua tai tuttavapiiriä.
Totuus on tietysti toisenlainen ja tosielämässä on vaan joskus löydettävä rohkeutta.
Siihen puhumiseenkin:)
Mahtaako tääkään oikeaan osoitteeseen löytää, mutta kunhan nyt kirjoittelin.
Osoitetaan vaikka jonkun tien päähän.
huomiseen:)
Vastaukset 4
Vanhimmat
eli viestin pointti oli se että tuollaisten viestien kirjoittaminen on turhaa? ja kirjoitit silti
osoite on bittiavaruuteen ja se eka risteys siellä lähellä mustaa aukkoa :D. etsä tiiä kuka on kuka ja kekä kekä,niinkuin en mäkää. täyttä soopaa kaikki.
Ei kai minkäänlainen kirjoittaminen ole kuitenkaan ihan turhaa, sillä onhan se vaikka sitten vaan terapeuttista sisäisen äänensä kuuntelemista ja ulostulon toteuttamista omien pohdintojensa keskellä pyöriessä sen muun elämän mennessä matelemalla tai kuin suhisten itsensä ohi niinkuin varmasti varmaankin monen täällä kirjoittavan pohditaan elämäänsä viettävän pelkän koneen ääreen jumittuneena jotakin muka tavoittamattomatonta tavoitellen vaikka ei sitten ihan noin olisikaankaan- Meillä jokaisella on omat tavat kuunnella ja työstää omaa sisäistä ääntään. Kenellä se on kirjoittaminen tällä tavalla tänne, kenellä maalata tai musisoida kuunnellen tai tuottaen itse. Toiset jopa pystyvät tuottamaan elntonsa sillä, että purkavat oman sisäisen äänensä jonkinlaiseksi taiteeksi.
Onko se sitten itsepetosta jos saa oman mielenrauhan antamalla itsestään tunteita ulos kirjoittamalla mietteensä tänne eikä sano sitä sinne minne haluaisia sanansa sanoa ei voi kukaan toinen teitää, varsinkaan kun useimmissa tapauksissa lienee tilanne se, että ei ole parempaakan keinoa purkaa jonkun toisen ihmisen aikaan saamia tunteita itsessään, eikä kaikkea voi aina eikä tulekaan ihan kenelle vaan kertoa. Ei kai se ole, ainakaan mielestäni, muista en tiedä, mutta tarvitseekohan sitä edes tietääkään varsinkaan kun minäkin voisin jopa purkaa omia ajatuksiani tänne, ja olin sitä myönnettäköön jopa tänään tekemässäkin, mutta kun ajatus hetkeksi karkasi jonnekin muualle, en edes tiedä mistä aloittaisin saati sitten, että mihin kaikki voisi johtaakaan jos oikein puhumaan alkaisin niin ehkä sittenkin vain keskityn maalaamaan, silllä taivaanrannanmaalarin vaihtaessa siveltimen kynään tai näppäimistöön niinkuin nykyaikana on tapana käyttää tuloksena voi olla kauniin sateenkaaren sijasta täydellinen fiasko sanahelinää, jonka todellista sanoman kauneutta ei kukaan edes ymmärrä.
höpökirjoituksia. Tosiaankin, ei keneltäkään ei kenellekään.