Mun ymmärrys ei enää riitä!
Ensimmäinen poika ystävä jonka kanssa seurustelin melkeen vuoden sairasti skitsofreenia (todettin suhteen loputta) sai mun elämän todella sekaisin ja mut isoihin ongelmiin, jonka takia elämäni on vielläkin aika rikki ja hajanaista. Sai mut manipoloitu niin hyvin ja sotkottua omiin ongelmiinsa että hengen lähtä oli lähellä.
Onneks pääsin irti sen pirun ottesta. Mutta sen jälkeen oon ollu vaikee luottaa ihmisiin ja oon patonut kaikki ongelmani sisälle kun mistään en oikeen pysty puhumaan. Kaikki mitä mä sanoin ja kerroin sille se käyttii mua vastaan huono suhde veljeen riidat isän kanssa (sen takia) se käänsi mua vastaan. pelkään vielläkin että jos kerron ihmisille mun asioista niin niitä aletaan käyttää mua vastaan. Ton koko vuoden elin aika usvassa näin jälkeenpäin aateltuna. En ollu ollenkaan oma itteni ja kaikki ynpärillä oli pelottaa ja epävärmaa.
No toi mies mun elämästä on unohdettu, mutta ongelmat jotka se aiheutti seuraa yhää ja aihettaa isoja ongelmia mun elämässä miten kiltistä tytöstä tuli tällanen? mun elämästä on ollut yhtä alamäkeä sen miehen tapamisen jälkeen.
No sen miehen jälkeen oon koittanu tapailla muita, mutta kenenkään viereen en oo pystynyt asettumaan. Vaikka suurin osa miehistä on ollut harvinaisen kilttejä ja mukavani niin aina kun juttu on menossa vakavammaksi pakenen taka vasemmalle? enkä oikeen edes tiedä miksi?
Nyt tapailen todella todella mukavaa miestä tai pitäisikö sanoa että tapailin? Nyt kun löytyi mies jonka kanssa tuntuu että pystyisin suhteeseen niin joku ei toimi? Ensin kaikki meni hyvin, mutta nyt kysyin pariviikko siiten että sopisko sille nähä joku päivä ja vastausta ei kuulunut? No laitoin viestiä jossä kysyin asiasta ja hän pahoitteli että oli oli ollut kiire ja unohtanut vastata. Tä tuntu odolta koska mies oli edellisen tapaamisen päätyttä melkeen pakottanut mut vakuuttamaan että mun pitäs soittaa sille ja muistaa pitää yhteyttä. Hän joutui sen tapaamisen jälkeen lähtemään pariksi viikkoa toiselle puolelle suomea. Ja niin kun lupasin pidin yhteyttä. No kysyin sitä myös viime lopulla että haluaako nähä vastausta ei kuulunut. Paripäivää sen jälkeen tuli viestiä että hänellä on tunne että on laimin luönyt mua ja pohoitteli sitä. no aattelin että yritetään sitten viellä kerra. Laitoin sille viestä että mulla olis vikon loppu vapaana että jos kiinnostaisi nyt sitten nähä kun siitä oli puhetta. No arvakaapa kuuluiko vastausta? eipä kuulunut ei. Mä en ymmärrä mikä tässä meni taas vikkaan en vaan haluu ottaa yhteyttä ja olla mikään riippa kivi. Mikä tässä meni taas vikaan mä en roikkunut miehessä enkä mitään. Vaan annoin myös omaa tilaa enkä jatkuvasti ole soitellut ja laittanut viestä vaikka yhteydessä oltiinkin.
Mulla on tarpeeksi ongelmia mun eksän takia enkä jaksais tällasta kissa hiiri leikki vaan just nyt.
Onn pahoillani sekavasta tekstistä kiitos jos joku jaksoi lukea =) kirjotin tänne lähinnä kyllä vaan selvittääkseni päätä kun se puhuminen ei oikeen luonnistu =/
Ensimmäinen poika ystävä jonka kanssa seurustelin melkeen vuoden sairasti skitsofreenia (todettin suhteen loputta) sai mun elämän todella sekaisin ja mut isoihin ongelmiin, jonka takia elämäni on vielläkin aika rikki ja hajanaista. Sai mut manipoloitu niin hyvin ja sotkottua omiin ongelmiinsa että hengen lähtä oli lähellä.
Onneks pääsin irti sen pirun ottesta. Mutta sen jälkeen oon ollu vaikee luottaa ihmisiin ja oon patonut kaikki ongelmani sisälle kun mistään en oikeen pysty puhumaan. Kaikki mitä mä sanoin ja kerroin sille se käyttii mua vastaan huono suhde veljeen riidat isän kanssa (sen takia) se käänsi mua vastaan. pelkään vielläkin että jos kerron ihmisille mun asioista niin niitä aletaan käyttää mua vastaan. Ton koko vuoden elin aika usvassa näin jälkeenpäin aateltuna. En ollu ollenkaan oma itteni ja kaikki ynpärillä oli pelottaa ja epävärmaa.
No toi mies mun elämästä on unohdettu, mutta ongelmat jotka se aiheutti seuraa yhää ja aihettaa isoja ongelmia mun elämässä miten kiltistä tytöstä tuli tällanen? mun elämästä on ollut yhtä alamäkeä sen miehen tapamisen jälkeen.
No sen miehen jälkeen oon koittanu tapailla muita, mutta kenenkään viereen en oo pystynyt asettumaan. Vaikka suurin osa miehistä on ollut harvinaisen kilttejä ja mukavani niin aina kun juttu on menossa vakavammaksi pakenen taka vasemmalle? enkä oikeen edes tiedä miksi?
Nyt tapailen todella todella mukavaa miestä tai pitäisikö sanoa että tapailin? Nyt kun löytyi mies jonka kanssa tuntuu että pystyisin suhteeseen niin joku ei toimi? Ensin kaikki meni hyvin, mutta nyt kysyin pariviikko siiten että sopisko sille nähä joku päivä ja vastausta ei kuulunut? No laitoin viestiä jossä kysyin asiasta ja hän pahoitteli että oli oli ollut kiire ja unohtanut vastata. Tä tuntu odolta koska mies oli edellisen tapaamisen päätyttä melkeen pakottanut mut vakuuttamaan että mun pitäs soittaa sille ja muistaa pitää yhteyttä. Hän joutui sen tapaamisen jälkeen lähtemään pariksi viikkoa toiselle puolelle suomea. Ja niin kun lupasin pidin yhteyttä. No kysyin sitä myös viime lopulla että haluaako nähä vastausta ei kuulunut. Paripäivää sen jälkeen tuli viestiä että hänellä on tunne että on laimin luönyt mua ja pohoitteli sitä. no aattelin että yritetään sitten viellä kerra. Laitoin sille viestä että mulla olis vikon loppu vapaana että jos kiinnostaisi nyt sitten nähä kun siitä oli puhetta. No arvakaapa kuuluiko vastausta? eipä kuulunut ei. Mä en ymmärrä mikä tässä meni taas vikkaan en vaan haluu ottaa yhteyttä ja olla mikään riippa kivi. Mikä tässä meni taas vikaan mä en roikkunut miehessä enkä mitään. Vaan annoin myös omaa tilaa enkä jatkuvasti ole soitellut ja laittanut viestä vaikka yhteydessä oltiinkin.
Mulla on tarpeeksi ongelmia mun eksän takia enkä jaksais tällasta kissa hiiri leikki vaan just nyt.
Onn pahoillani sekavasta tekstistä kiitos jos joku jaksoi lukea =) kirjotin tänne lähinnä kyllä vaan selvittääkseni päätä kun se puhuminen ei oikeen luonnistu =/
Vastaukset 1
Vanhimmat
aikas surulliselta. Törmäsit exäsi jälkeen vain väärään mieheen. Sinun pitää alkaa luottamaan miehiin pikkuhiljaa. Kyllä se siitä.