Miksi juuri minun piti syntyä "uskovaiseen" perheeseen..? Kysymys joka on pyörinyt mielessä jo varmaan 15 vuotta.
Mä en ole ikinä ollut oikeesti uskomaassa, mut silti olen edelleenki "kirjoilla". En osaa kertoo millasta mun elämä on, mut olen varma, et olisin paljon onnellisempi, jos olisin syntynyt tavalliseen suomalaiseen perheeseen. JA mun pitäis vielä kiittää Jumalaa tästä, kun olen saanut "uskon lahjan". Tuo lahja teki mun elämästä helvetin.
Ois upeeta, jos saisin joskus vielä olla oma itseni, eikä tarvis näytellä tätä roolii.
Joo.. Sanokaa vaan, et voihan siitä lahkosta erota.... (Helppo homma) Vai mitä sanoo "kohtalo toverit"?
Ja vielä sellanen lisäys et olen uskovaisen perheen isä nykyään. (Valintani olen tehnyt joskus silloin kun en ole ymmärtänyt edes niitä...
Mä en ole ikinä ollut oikeesti uskomaassa, mut silti olen edelleenki "kirjoilla". En osaa kertoo millasta mun elämä on, mut olen varma, et olisin paljon onnellisempi, jos olisin syntynyt tavalliseen suomalaiseen perheeseen. JA mun pitäis vielä kiittää Jumalaa tästä, kun olen saanut "uskon lahjan". Tuo lahja teki mun elämästä helvetin.
Ois upeeta, jos saisin joskus vielä olla oma itseni, eikä tarvis näytellä tätä roolii.
Joo.. Sanokaa vaan, et voihan siitä lahkosta erota.... (Helppo homma) Vai mitä sanoo "kohtalo toverit"?
Ja vielä sellanen lisäys et olen uskovaisen perheen isä nykyään. (Valintani olen tehnyt joskus silloin kun en ole ymmärtänyt edes niitä...
Vastaukset 17
Vanhimmat
kertoa missä olet "kirjoilla"
Tarkoitn sillä "kirjoilla" Et en ole kieltäny uskoani. Eli olen vl
Ja vielä isäkin!
Ja vielä täällä kyselemässä asioita!
Hmm...
Eikö sussa ole MIESTÄ lopettaa tuota "roolia", kyllä ton ikäsen (luulen, että aikuinen olet) pitäis ite jo osata päättää elämästään.
Nyt jos kerran ymmärrät asiat, niin tee ero jos siltä tuntuu.Mutta olisitko tämän päätöksen jälkeen sen onnellisempi?Luulen, että et...
pari ajatusta.
Tämä on ensimmäinen kerta kun kommentoin täällä nettipalstalla mihinkään, tulin katsomaan mitä täällä kirjoitellaan kun en ennen ole käynyt. Täällähän ei voi ikinä olla varma mikä juttu on aito ja mikä ei, mutta uskottakoon nyt että tämä on totta ja vastataan.
Eli, haluan tällaisille tyypeille sanoa, että haluatko todella pilata elämäsi turhalla jankkaamisella ja itsesi säälittelemisellä? Tee sitä mitä haluat, fiksusti. Tiedän monta perheen isää jotka on kíeltäny uskonsa mutta elää silti fiksua ja kaikin puolin onnellista elämää, rakastaa vaimoansa ja lapsiansa mutta ei vaan ole uskomassa. Kunnioitan heitä siitä, vaikka toisaalta toivoisin että olisivat hekin uskomassa.
Itse ole vl, 22 vuotias nainen, naimisissa, hyvä koulutus ja hyvä työpaikka. Lapsia emme ole saaneet, saa nähdä tuleeko koskaan mutta en suotta jaksa silläkään asialla päätäni vaivata. Teen sitä mikä tällä hetkellä tuntuu mukavalta ja miltä itsestäni tuntuu. Haluan olla uskomassa ja teen asiat sen mukaan mitä omatunto sanoo. Ei tähän muiden mielipiteen varsinaisesti vaikuta, olenhan jo aikuinen...
Mistä uskon lahjasta sinun pitäisi kiittää, jos sinulla ei sellaista ole? Ja niinkuin sanoit, ei ole ollutkaan. Paitsi tietysti syntymässä olet sen lahjan saanut, kuten kaikki ihmiset maailmassa. Ei sinun tarvi kiittää sellaisesta lahjasta, jota et omista. Mutta voit kyllä pyytää tätä lahjaa Jumalalta, jos Hän sen sinulle antaisi. Silloin olisi elämäsi onnellista, ja ennenkaikkea iankaikkisuus ajallisen elämän jälkeen olisi onnellinen.
Tsemppiä sinulle
kyllähän sitä voi aina sen lestaatiolaisuuden jättää... sulla se vaan on vaikeempaa ku on eukko ja kakruja. päätät että otatko eron vai sinnitteletkö eukkos vierellä, lapsia kannattaa toki ajatella.
onneksi ite en tuollasessa vaiheessa vasta heränny aattelemaan, ja kielsin jo hyvissä ajoin. ja nyt on elämä onnellisempaa ku koskaan vl-aikoina.
ollenkaan terve?
Pitäisiköhän lapset ottaa huostaan ja viedä sinut suljetulle?
Jos aikuinen ei osaa itse päättää edes uskonasioistaan, miten selviää tavallisista arjen päätöksistä?
HAE APUA!
olisi voinut olla kynästäni, patsi että olen nainen.... ja myös perheellinen!
Kirjoitettu, mut sillä erotuksel, et mun elämän vaan pilas epäusko.
Kyllä sun kannattaa tulla ulos kaapista. Varaudu isoihin reaktioihin, mutta voithan rauhallisesti vakuuttaa, että mikään ei ole muuttunut eikä siksi ole syytä huoleen.
En ymmärrä miksi jotkut puhuvat tässä ketjussa perheen jättämisestä. Ne on kaksi täysin eri asiaa.
usein se meillä kaikilla tuntuu tuollaiselta. Onko tässä mitään mieltä?
Olenko minä mikään uskovainenkaan?
Kun uskovaisissa on se ja tuo asia niin vaikeaa ymmärtää!
Sellaisia kysymyksia tulee ja niin pitääkin tulla, se on luonnollista!
Mutta älä jätä silti sitä heikkoakaan uskoasi. Kilvoittele, taistele epäilyksiä vastaan!
Käy seuroissa ja usko evankeliumi!
Heikolla uskolla paljon voitetaan!
olen itse lestadiolaisesta perheestä, jossa isä on kieltänyt uskonsa.Silti elämme niin kuin uskovaiset perheet elävät.Lapsi on yhteensä 11 ja suurin osa lapsista syntynyt isän uskon kieltämisen jälkeen.Kyllä isälläni on uskovaisen perheen periaatteet ja on viemässä meitä lapsia seuroihin ja muihin ry:n tapahtumiin.Mutta kuitenkin me toivomme että isä saisi palamisen armon.
Siellä!
Eikö ole niin,että sinun kannattaa tehdä ratkaisu oman tuntosi mukaan.Eihän kukaan voi elää ikäänkuin kahta elämää.
On kuitenkin vain sinun asiasi,kumman tien valitset,eikä siinä muilla ole sen enempää tehtävissä,kuin enintään rukoilla,että elämäsi selkiintyisi.
hei mia
ole ja elä niin kuin oikeaksi näet.ei kai ole väliä mihin kuulu,kun tietää itse mikä on oikein tai väärin.itse en ole vl,ja samanlailla syön ja nukun kuin muutkin.tärkeintä on kuitenkin se,että tietää sisimmässään oikean ja väärän.
eihän siinä ihmisenä muututa mitenkään,samana säilytään.