Kun pariskunta eroaa, unohtuu usein negatiivisten tunteiden huumassa, että LAPSI EI OLE ERONNUT. Ei isästään tai äidistään eikä suvuistaan.
Erossa negatiiviset tunteet on niin pinnassa että se pieni ihminen siinä unohtuu vaikka jokainen äiti ja isä ajattelee periaatteessa aina lapsensa parasta. Sitä toivoisi että vaikka miten potuttaa ja ero masentaa ja exä saa aikaan suuria vihantunteita, lapsella on oikeus isään ja äitiin. Lapsella on oikeus myös lapsen vanhempien sukuun, vaikka ei eläkään arkeaan heidän kanssaan. On todellakin valtaisa ja koko elämän mittainen puute, jos lapsi jää vaille isovanhempien ja muiden sukulaisten tuntemista erotilanteessa.
Erossa negatiiviset tunteet on niin pinnassa että se pieni ihminen siinä unohtuu vaikka jokainen äiti ja isä ajattelee periaatteessa aina lapsensa parasta. Sitä toivoisi että vaikka miten potuttaa ja ero masentaa ja exä saa aikaan suuria vihantunteita, lapsella on oikeus isään ja äitiin. Lapsella on oikeus myös lapsen vanhempien sukuun, vaikka ei eläkään arkeaan heidän kanssaan. On todellakin valtaisa ja koko elämän mittainen puute, jos lapsi jää vaille isovanhempien ja muiden sukulaisten tuntemista erotilanteessa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tämä unohtuu varmaan noin 95% erotapauksista ja lapset joutuvat aikuisten väliin ja todistamaan miten typeriä ja lapsellisia äiti ja isä voivat olla tunnemyllerryksessään.
Kumpikaan ei omilta tunteiltaan ja itsekkäiltä vaateiltaan pysty ajattelemaan LASTEN ETUA ja lasten mielenterveyttä ja tulevaisuutta. Vaikka niin väittävätkin.
Laiha sopu on kuitenkin aina parempi kuin lihava riita. Ja lapsilla on kaksi vanhempaa joihin heillä on täysi oikeus, tätä tulisi tukea viimeiseen asti!
oli hienosti kirjoitettu mutta meillä ei ainakaan se homma ole toiminut.On 3v lapsi ja isovanhemmat ja mun suku ei saa nähdä lasta,ei ole nähneet kahteen vuoteen.Äidin suku ja tutut kyllä saa kun ne on niin hienoja ja uskovia ihmisiä.Itsekkään en saa kun pari tuntia viikossa valvottuna kun olen niin paha ja juoppo ihminen vaikka en kuulemma ole lapselle tehnyt ikinä mitään.No sekin päätös tuli väliaikaispäätök´sellä oikeuden kautta ja seuraavaa oikeudenkäyntiä odotellessa näin mennään.Joskus vaan ihmettelen tätä touhua että heittäskö hanskat tiskiin vai jatkaisko mutta tytär on ainut lapsi niin yritän taistella että saisi edes omat tapaamiset kuntoon,mitä isovanhemmista pianhan ne kuolee kun ovat yli 70v.Tälläistä tämä on ammattieroajien kanssa taistellessa,muuten ellarit on kyllä kelvannut joka kuukausi ja lahjat sun muut ostot.
Jos ovat "hienoja uskovaisia" niin rukoilen kovasti ja hartaasti että heidän silmänsä avautuvat ja he näkevät että lapsella on muitakin sukulaisia jotka haluaisivat nähdä pikkuista eikä vain ne äidin "hienot uskovaiset".
Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.... ei edes kovien sydänten pehmentäminen.
Siunausta sinulle yksi meistä vaan! Muistan sinuakin rukouksin että saisit elämääsi hyvää ja saisit rakennettua suhteen omaan rakkaaseen lapseesi.
mutta monen lapsen kohdalla ero ei muuta sitä tosiasiaa mitenkään, että toinen vanhemmista on yhtä paljon poissa lapsen elämästä kuin ennenkin.
asia on silleen että soskussa neuvotaan jo että isovanhemmilla ei ole mitään oikeutta tavata lapsenlasta jos yhäpä ei anna,että tälleen mennään meilläpäin.Hienot sanat ja toivominen paremmasta ei auta,ainut mikä vois auttaa on itkeminen oikeussalissa,tätähän naispuoliset osaa hyvin käyttää hyväkseen.Mutta siitä huolimatta kannattaa taistella ja yrittää säilyttää pää kylmänä ettei oma elämä tuhoudu ja muitenkaan
miten eroavalla parilla (jotka siis kasvattivat tähän asti lasta yhdessä) on yht'äkkiä lapsen parhaasta aivan eri käsitys. Meillä isä oli sitä mieltä että lapset tottuvat kyllä kunhan huomaavat että isällä on kaikki hyvin (ei puhettakaan äidin hyvinvoinnista...). Isä siis muutti suoraan toisen tuntemattoman (lapsille) naisen luo ja otti lapsia sinne epäsäännöllisesti. Pakottivat heidät tavallaan heti uuteen "perheeseen", eivätkä lapset saaneet tavata isää laisinkaan ilman uusiota. Heidän mielestään lasten reagoinnit (yökastelut yms.) olivat vain minun provosointiani ja lasten vieminen perheneuvolaan keskustelemaan psykologin kanssa oli minun ylireagointiani. Isän mielestä se, että he tekivät heti uuden vauvan, oli lapsille aivan mielettömän ihana juttu ja heidän negatiivinen reagointinsa ja pelkonsa vain minun provoiluani. Isän mielestä myös se, että puhui kaikki sukulaisensa minua vastaan (jotta hyväksyivät hänen uuden elämänsä alun paremmin), olisi jotenkin hyödyksi kaikille (lue=hänelle ja hänen uusiolleen). Ei ymmärtänyt että haukkui ja valehteli omien lastensa äidistä ja lapset saivat kaiken kuulla kiertotietä :-( Mikään puhe mihinkään suuntaan ei auttanut. Vieläkin 2,5 vuoden jälkeen he avoimesti kertoilevat yhteisille ystävillemme miten ovat aina toimineet lasten parasta ajatellen. Vieläkin lapset saattavat kysellä oudosta tilanteesta ja sanoa mm. siitä ettei isän kanssa voi enää puhua mistään oikeista asioista, kuten äidin kanssa voi. Isä ei ole lähtönsä jälkeen viettänyt lasten kanssa yhtään "omaa aikaa", aina on tuo uusio ollut mukana ja sittemmin uusi lapsi. He mielestäni tavallaan ovat "pakottaneet" lapset hyväksymään tilanteen.
Itse rauhoitin tilanteen alkuhässäkän jälkeen, elelimme symbioosissa. Tavattuani n. vuoden päästä erostani luotettavan miehen, tutustuin häneen rauhassa pikkuhiljaa (jos hänellä olisi ollut liian kiire, olisi saanut jäädä) ja lapset saivat pala palalta tutustua häneen. Yhteen muutolla ei ollut kiire. Kun lapset alkoivat kyselemään etteikö XX voisi muuttaa meille ja eikö voitaisi yhdessä mennä linnanmäelle yms. niin silloin yhdessä juttelimme asioista ja hän muutti meille. Lapset kokevat meidät perheenä mm. piirrettäessä perhettä, he piirtävät meidän perheemme.
Ex:n uuteen he eivät vieläkään ole osanneet muodostaa sidettä ja ovat surullisia isän "tempauksista", kävivät mm. ilman meidän yhteisiä lapsiamme etelänlomalla (uusi lapsi oli mukana) ja lapset pahoittivat mielensä (tämä vain yksi esimerkki monesta).
Minusta isä ajatteli vain omaa uutta onneaan, johon hänellä oli tulenpalava kiire. Hän uskotteli itselleen että kaikki tuo olisi lasten parhaaksi, eikä suostunut kuuntelemaan eriäviä mielipiteitä. Siksi häneltä mm. jäi monta hyvää ystävää matkan varrelle. Itse tunnen tehneeni oikein ja minulla on hyvä olo elämässäni.
Sinua selvästi vielä vaivaa tavattomasti sinulle epäoikeudenmukaiselta tuntuva ero. Äidit aina ajattelevat, että kun hänellä on asiat hyvin niin lapsella on myös. Isät ajattelevat ilmeisesti samoin, ajattele sitäkin.
Yritä kaikin mahdollisin keinoin päästä eropettymyksestä uuteen elämään henkilökohtaisella tasolla, sehän on myös lapsesi etu. Lapsi huomaa, että pettymyksiin ei tarvitse musertua.
Hyväksy että ero tuli ja anna ITSELlESI anteeksi, ettet pystynyt pitämään (yksipuolisesti) perhettänne koossa ja nyt vihdoin aloitat uuden elämän. Lapsihan on hyväksytty molemmissa kodeissa, tue häntä, älä käytä lasta välikappaleena. Toista aikuista ei voi muuttaa, vain itseään voi. Muutos lähtee siitä.
Isä syöksyy uuteen suhteseen ja tekee heti vauvan ja edellisestä liitosta olovien lasten pitäisi vain sujuvasti olla siinä ? Eihän tuossa ole mitään äidin suhtautumisesta eroon vaan siinä tuli lapsille liikaa kerralla ja kun äiti huomasi lasten reagoinnit, niin sekään ei saanu isää ottamaan vieläkään lapsia huomioon.
Äitihän tuki lapsia sen minkä pystyi, ei siinä ollut mitään kostoon viittaavaa. Juu, äitihän huomasi, ettei sitä isää voi muutta. Jos isä ei halua ottaa lapsiaan huomioon, niin ei siinä auta vaikka äiti päällään seisoisi. "Muutos lähtee siitä", siis mikä muutos? Äiti yritti isää saada tajuamaan lasten parasta, mutta ei se muutos siitä isän päässä mihinkään lähtenyt.
... ovat voimavara, joka monelta jää huomaamatta. Suomessakin tarvitaan enemmän sellaista "kylä kasvattaa" periaatetta, eikä niin että vain vanhemmilla on oikeus lasten kasvatukseen. Hurraa kaikki mummot ja vaarit :).
kun erossa isä jättää lapsensa ja kaikki lasten kulut äidin harteille. Pakollisen elarin 120 e kk on isälle niin suuri raha, että siitäkin pitää metakka nostaa.
En syytä pelkästään isiä moisesta metakasta vaan useimmiten eron takana on uusi suhde ja miehen rahan käytöstä uusi suhde laittaa metelin pystyyn.
Isä uusi suhde on kaikista pahinta mitä lapselle voi tulla, ja jos vielä sillä uudella suhteella on omia lapsia, niin sitä ei miehenlapset voi käsittää, miksi vieraat lapset saavat heidän isänsä, ja omat lapset saa vain vierailla isän luona, jos saavat sitäkään.
Se joka ei eroa muista ja ei jälkiä jätä, ei oel koskaan rakastunutkaan.
Onneksi meidän ero oli tyylikäs, lapset jätti isän eikä sen koommin ole häntä tavanneet.
on hevletin väärin maksaa tuo 120€ jos tilanne on se et lapset on viikko/viikko periaatteel. Mut maksettava vaan on, ja siitä nousi meteli! Tuossa maksu on oikein, jos ei isä lapsiensa elämään muutoin osallistu. Kyllä lapset tuon rahan edestä saavat jos ne oikeasti isänkin luona ovat, niin ku mä olen onnekseni saanu lasteni kanssa olla ja asustaa. Ainakaan viel ei ole uusia sotkemassa soppaa, tai mistäpä mä exästä tiedän... Ja mun lapset kun ei tule ilman isäänsä jäämään, ainakaan niin et se riippuis minusta. Eihän voi tietää sitte jos se toinen osapuoli heittäytyy kurjaksi ja esim. muuttaa toiselle paikkakunnalle.