Täällä on moni pyytänyt kommenttia tekstinpätkälleen ja ajattelin, että saattaisitte olla avuksi. Olen vastikään alkanut muokkaamaan kaksi vuotta vanhaa pätkää, joka oli olevinaan kirjan aloitus. Hylättyäni sen ja lähdettyäni rakentamaan uutta, perinteisempää alkua tarinalle kohtasin turhauttavan ongelman: miten aloittaa fantasiatarina niin, että se tuntuu mielenkiintoiselta?
Heitän tähän pätkän, joka on tämänhetkinen (hieman viimeistelemätön) versio tarinan alusta. Otan mielelläni vastaan rankkaakin kritiikkiä, koska minusta tuntuu, että jokin on vialla - en vain keksi mikä. Jos ette jaksa lukea koko pätkää, älkää välittäkö, koska ensimmäiset kappaleet ovat ne tärkeimmät.
(Muut taustatiedot:
Kohderyhmä: n.12-14-vuotiaat nuoret tytöt
Tavoitteena: klassinen, mutta mielenkiintoinen aloitus)
---
Aurinko nousi haltiavaltakunnan pohjoisten kukkuloiden ylle. Kevät oli saapumassa El Chan kaukaisiimpiin kolkkiin, tuoden mukanaan matkustajien ja kauppiaiden jokakeväisen tulvan.
Yksisarvisten laaksolle kevät merkitsi yksisarvisten paluuta. Valkeana hohtava lauma kiipesi vuorten rinteitä ylös ja tunkeutui kapean solan läpi laaksoon, missä se hajosi niityille aamukasteen tavoin. Pelloilla työskentelevät maalaishaltiat tervehtivät niitä innostuneilla huudoillaan, lasten hylätessä työnsä juostakseen tervehtimään valkeita ystäviään.
Kallioisilta rinteiltä yksisarvisten paluuta seurasi nuori haltianeito. Hänellä oli sylissään lyhteellinen taikaputkea, jota oli viemässä alas kylään parantajaystävälleen.
Neidon kullanvaaleat, pitkät hiukset liehuivat vapaina tuulessa ja hänen silmänsä loistivat, kun hän seurasi lasten leikkejä yksisarvisten keskellä. Hän oli haltioiden tapaan hoikka ja siro, hänellä oli suipot korvat ja kirkkaat, ilkikuriset vihreät silmät. Hänellä oli yllään valkea kaapu, jonka koruttomuudesta saattoi päätellä, että hän oli kansansa silmissä yhä pelkkä lapsi.
Haltiattaren nimi oli Idelle, mutta monet kutsuivat häntä nimellä Musta. Orpo kun oli, hän ei ollut koskaan kuullut oikeaa nimeään, kuten eivät olleet hänen sisarensakaaan. Nimettömänä ja vailla sukua hän ja muut, joiden vanhemmat olivat kuolleet, olivat kyläläisten lempeyden avulla selvinneet ja oppineet elämään omillaan.
Usein Musta tunsi olevansa paljon vanhempi, kuin mitä hänen viisitoista kurjaa elinvuottaan antoivat ymmärtää. Hän oli kolmossisarista vanhin ja yritti kaikin voimin pitää itse huolta pieneestä perheestään.
Viisitoista vuotta sitten maassa riehunut sota oli vienyt hänen äitinsä mukanaan. Xinya oli osallistunut viimeiseen taisteluun, jossa musta loitsija Basetcha oli lyöty ja maahan oli palannut rauha. Mustan isä, Xinyan aviomies, oli kertomusten mukaan ollut paha mies. Hänestä ei ollut sen vuoksi lupa puhua, eikä Musta tiennyt edes hänen nimeään.
Tarinoiden mukaan Xinya oli ollut monille kyläläisille rakas. Hän oli ollut kiertelevä laulaja, joka vietti talvet siinä samassa majassa, joka nykyään toimi hänen kolmen tyttärensä kotina. Kolmosten ollessa tuskin vuottakaan, hän oli liittynyt taisteluun meren takaa tullutta valloittajaa vastaan, koskaan palaamatta tytärtensä luokse kotiin. Usein Musta kaipasi äitiään.
Kevätaurinko paahtoi kallioita haltiattaren paljaiden jalkojen alla. Musta nosti katseensa taivaalle ja näki päivän ollessa pian kruunussaan. Oli aika lähteä kotiin. Hän heitti vielä viimeisen katseen yksisarvisiin ja lähti kiipeämään laaksoon alas jyrkkää polkua pitkin.
Moukarin alla: kirjan aloitus
8
408
Vastaukset
- Wangel
Olet törmännyt ongelmaan joka on varmasti kaikille tuttu, itsellenikin myös.
Vaikka en koskaan ole oikein ollut kiinnostunut mistään mihin liittyy haltijoita tai joitain muita "kliseisiä" fantasiahahmoja (vaikka niitä itse joihinkin teksteihin tungen xD) niin oli tässä jotain joka nappasi ja jos tekstiä olisi enemmän niin kyllä jatkaisin lukemista saadakseni tietää enemmän.
Sellainen asia nyt ainakin kiinnitti huomion, että tekstistä tuntuu jo näin lyhyessä määrässä irtoavan aivan liian paljon infoa ja tulee hieman sellainen selittelevä maku. Itse ainakin lähtisin paljastamaan asioita tapahtumien ja tilanteiden kautta enkä vain latelisi niitä tälleen suoraan. Esim. tuo hahmon sisaret voitaisiin esitellä hieman myöhemmin ja ilmentää vasta sitten tämän päähenkilön omaavan siskoja jne jne.
Ja sitten takaisin siihen alkuun... noh, ainakin itse aloittaisin jo suoraan tuosta Kevät... ja kertoisin hieman myöhemmin sen auringonnousemisen esim. yksisarvisten tulon yhteydessä etc.
Ja mitähän vielä voisi sanoa... noh, itse ainakin pidän kirjoitustyylistäsi. Lykkyä tykö, kiinnostavalta vaikuttaa ja uskon, että jotain tämän kaltaista kyllä voisi vanhemmatkin kuin 12-14 -vuotiaat tytöt lukea...toki riippuen miten tarina tulee etenemään, mutta kuitenkin. ^^Kiitos kommentista. Informaation määrä on tosiaan yksi ongelma, jonka kanssa olen joutunut kamppailemaan: sitä on yksinkertaisesti liikaa. Ongelmanani on muun muassa ollut, mitä niistä tiedoista käyttää koukkuina heti alussa ja mitä ei. Kolmossisarten mainitseminen saattaa tässä yhteydessä olla se, joka katkaisee kamelin selän.
Jotkut tarinankertojat kai skippaavat asioiden selittämisen kokonaan? Vaikka lähestymistapa houkuttaa, vieraan fantasiamaailman jättäminen lukijan hoksottimien varaan tuntuu melkoiselta riskiltä. Ottaapa nyt tästä selvää.- N0rsu
QotD kirjoitti:
Kiitos kommentista. Informaation määrä on tosiaan yksi ongelma, jonka kanssa olen joutunut kamppailemaan: sitä on yksinkertaisesti liikaa. Ongelmanani on muun muassa ollut, mitä niistä tiedoista käyttää koukkuina heti alussa ja mitä ei. Kolmossisarten mainitseminen saattaa tässä yhteydessä olla se, joka katkaisee kamelin selän.
Jotkut tarinankertojat kai skippaavat asioiden selittämisen kokonaan? Vaikka lähestymistapa houkuttaa, vieraan fantasiamaailman jättäminen lukijan hoksottimien varaan tuntuu melkoiselta riskiltä. Ottaapa nyt tästä selvää.Kyllähän lukija pitää saada siihen fantasiamaailmaan mukaan ja niin että tämä uskoo kaiken mitä siellä tapahtuu. Liikaa informaatiota pienessä tilassa on monelle tuttu ongelma. Itse yritän aina aloittaa muutoksella ja painotan enemmän toimintaan. Hahmojen esittely on parasta tehdä dialogissa. Luonnehan on se tärkein ominaisuus ja ulkonäkö on vain kuori.
Vieraan maailman esittely on usein hankalaa, mutta kannattaa ajatella, mitä lukijan tarvitsee tietää. Historia on asia, jota ei kannata minun mielestäni tunkea heti ensimmäiselle sivulle suurissa määrin. Itse olen huomannut, että dialogi tuo hahmon paremmin esille kuin tavallinen kertominen.
Meni ehkä vähän sekavaksi, mutta olkoon.
Eikös sitä sanota, että kirjailija ei kerro vaan näyttää. Eli selitystä vain juuri sen verran kuin tarvitaan ja pienissä määrin.
- scarabaeus
... niin, luin tämän aamusella täällä surffaillessani. Käsitin taas omalla tavallani, että tämä oli synopsis. Ja niin käsitän edelleen...
Avaa tämä teksti fantasiatarinaksi.
Pystyt siihen !Synopsis? Mielenkiintoinen ajatus. Tosin taidan ymmärtää mihin pohjaat käsityksesi ja olen samaa mieltä. Tottahan on, että olen tuohon tekstiin upottanut koko hahmon ensimmäiset viisitoista elinvuotta päästäkseni asiaan. Kirja itsessään on Word-formaatissa 300 sivua, joten jostakin on pakko aloittaa.
Sitten herää oikeastaan kysymys, että onko synopsis hyvä vai ei? Aikaisemmassa versiossani, jonka romutin, aloitin keskeltä hahmon arkea ja kerroin aikaisemmista tapahtumista myöhemmin. En pitänyt lähestymistavasta, joten lähdin tähän. Hm...- scarabaeus
QotD kirjoitti:
Synopsis? Mielenkiintoinen ajatus. Tosin taidan ymmärtää mihin pohjaat käsityksesi ja olen samaa mieltä. Tottahan on, että olen tuohon tekstiin upottanut koko hahmon ensimmäiset viisitoista elinvuotta päästäkseni asiaan. Kirja itsessään on Word-formaatissa 300 sivua, joten jostakin on pakko aloittaa.
Sitten herää oikeastaan kysymys, että onko synopsis hyvä vai ei? Aikaisemmassa versiossani, jonka romutin, aloitin keskeltä hahmon arkea ja kerroin aikaisemmista tapahtumista myöhemmin. En pitänyt lähestymistavasta, joten lähdin tähän. Hm......niinpä.
Laitan tähän lainaukset netistä löytyvästä
Elokuvantaju:
“ Synopsis on tiivistelmä elokuvan sisällöstä. Se on eräänlainen hahmotelma tai luonnos; paperi, josta selviää ohjelman sisältö ja muoto. Lukija saa käsityksen myös elokuvan lähestymistavasta ja tyylistä. Synopsista seuraa tavallisesti treatment ennen varsinaista käsikirjoitusta.
Synopsiksen tehtävä on ennen muuta tiivistää nähtävä tapahtumasarja, tarina.”
-
ja synopsiksesta siis edetään treatmenttiin ja tässä
lainaus Elokuvantaju, Treatment:
“ Synopsiksen ja käsikirjoituksen välimuoto, laajahko tiivistelmä. Treatmentissä on elokuvan rakenne ja juoni kirjoitettuna, vaikka sitä ei vielä ole jaettu kohtauksiksi.
Treatmentissä pitäisi siis näkyä elokuvan alku, keskikohta ja loppu sekä tärkeimmät käännekohdat. “
-
Näitä samoja mitä elokuvakäsikirjoituksissa voi aivan mainiosti käyttää kirjan kirjoittamisessa. Kaikenlaisissa käsikirjoituksissa.
Helppoa!
Kirjoitin äsken alun jälleen uudella lähestymistavalla ja olen siihen (ainakin tällä hetkellä) tyytyväinen. Kiitos teille jotka vastasitte ketjuun, ajatuksenne auttoivat minua ottamaan monta tarpeellista askelta eteenpäin.
Nyt vain takaisin kirjoittamisen pariin.aloitus, mitä pitäisi välttää.
Samoin ne aloitukset, missä auto ajaa kaupunkiin.
Siis, ainakin ensimmäinen lause pois.
"Kevät oli saapumassa El Chan kaukaisiimpiin kolkkiin, tuoden mukanaan matkustajien ja kauppiaiden jokakeväisen tulvan."
Mikäli et aio kertoa kauppiaista etkä matkustajista tuon enempää, voit unohtaa myös tuon lauseen.
Tai ainakin kertoa myöhemmin niistä sivulausseessa.
"Yksisarvisten laaksolle kevät merkitsi yksisarvisten paluuta." on parempi aloitus
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 175420
Kirjoita yhdellä sanalla
Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin2232787- 412405
Onko muita oman polkunsa kulkijoita
Jotka ei oikein pärjää kenenkään kanssa eli on niin omat ajatukset ja omat mielenkiinnon kohteet yms. On tavallaan sella432141Minua nainen harmittaa, että en pääse sun rahoihin käsiksi
En pysty myöskään pilaamaan elämääsi niin kauan kun sulla on fuck off pääomaa. Harmittaa myös etten tiedä kuinka paljon332076Olet hyvin erilainen
Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja731727Sydän karrella
Jos yritän olla niin rehellinen kuin pystyn paljastamatta mitään tärkeää. Ensiksi mä huomasin sun tuijottavan mua. Ihme131480- 381330
- 1641292
Hyvää Joulua mies!
Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o651257