Unessa
soudin rantaasi
katsomaan
rakkauden
tultasi.
Rakkautta,
joka kipunoi monin
erivärein, polttaen.
Pölttaen ihooni jäljet,
jäljet kaipuun ja
ikävän.
Kaipuun tulevaisuuden
ja syvän ikävän,
ajan menneen.
Sieluni soi lailla
viulun herkän ja
voimakkaan.
Rakkauden tultasi
katson, katson...
Liekit kuiskaavat;
kuiskaavat hiljaa...
Näetkö Sinä
minusta untä?
Näen....... kuiskaan.
soudin rantaasi
katsomaan
rakkauden
tultasi.
Rakkautta,
joka kipunoi monin
erivärein, polttaen.
Pölttaen ihooni jäljet,
jäljet kaipuun ja
ikävän.
Kaipuun tulevaisuuden
ja syvän ikävän,
ajan menneen.
Sieluni soi lailla
viulun herkän ja
voimakkaan.
Rakkauden tultasi
katson, katson...
Liekit kuiskaavat;
kuiskaavat hiljaa...
Näetkö Sinä
minusta untä?
Näen....... kuiskaan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
' soitin minussa '
viulu ja unien valtakunta.
Kuinka monivärinen onkaan rakkaus,
miten se sukeltaa uneen ja kantaa
arjessa.
Haluan nostaa yhden säkeen ylitse muiden
' Polttaen ihooni jäljet,
jäljet kaipuun ja
ikävän '
koska siihen miellyin eniten tästä kauniista runostasi.
Mutta ei yksikään säe jätä kylmäksi, vaan antaa nautinnon.
Kiitos lukuhetkestä.
Kiitos Sinulle Lindalinda sanoistasi. Kuinka osaatkin tehdä minulle hienon mielen.... kannustat minua kauniisti :)
Aamussa ja unessa, Sinä kuin miehen
paratiisi ja painajainen, samassa puvussa
rintasi piirtyneinä esille kuin käsiäni kutsuen,
huulilleni käskyä suottaen: miehisyyttä jäykistymään..
Jostain unen ja toden rajoilta, pehmeät
pakarasi kaareutuen katsot pitkien ripsiesi
suvannosta, näen unisen kuvasi, katseesi suunnattuna
alavatsaani kuin komentoja miehuudelleni ryhtymään toimeen..
Ei, tämä uni ei ole se, jossa aloitetaan pehmeältä
pohjalta, hämmenetään sinua ja vietellään lämpöön,
ei, sinä olet jo kuumana ja kiehut, valut reisillesi, tahdot
kuin nälkäinen maa juuria itseensä määrätietoisesti työntymässä..
Tässä painajaisessa Sinä huudat koko ajan lisää,
rystyset vaaleina sängynpäädyssä, selkälihaksesi kuin
teräksestä valettuja vaikeroit kiimassa, pakarasi kuin myrky
työntymässä kohti ja minä keihäs täyttämässä Sinun unesi syvyydet..
..ja aamussa vielä keihääni on liki, enkä tiedä,
oliko se painajaista, vai sinun kuiskaus, joka minut nosti..
http://www.youtube.com/watch?v=vgczUzVloQg&feature=rec-LGOUT-exp_fresh div-HM
Kiitos Runostasi.
Joka Rakkaus jättää ihoon kuvionsa, jokainen
kosketus Rakkaudessa jälkensä,.
Tatuoiteja sinne, mihin pelkkä ystävyys ei yllä,
pelkkä himo liian riittämätön maalari..
Rakkaus vain liekki, joka kylliksi kuumentaa,
intohimo, joka entien kohottaa.
Yhdessä savua, kipinöitä tulta,
mikä muuten pimeää olisi..
Tähän Rakkaurunoosi oli helppo ihastua heti
ensi lukemalla..
Jotain erityistä herkkyyttä ja samalla kirpeää kerrontaa..
Ennen muuta rikasta sanojen käyttöä
ja hienosti rakennettuja säkeitä.
Pidin todella paljon tästä ja hienon
viihdyttävä on Runosi.
Iloa ja rentoa oloa Sinulle
koko päivääsi.
Tervehdys Sinulle!
Ojennan Sinulle hymyni kauniin. Kiitos Paljon, todella kiitos. Kuinka hienosti olet lähestynyt runoani ja minua. Aika sanattomana olen lukenut kirjettäsi, joka vie minut matkalle kauniiseen maailmaan...musiikin saattamana...silmät kiinni. Annoit minulle paratiisimaisen kokemuksen :) Minulla on nyt sellainen olo kuin olisi vieläkin sanottavaa.. Olen niin täynnä Sanojasi...ja rentoa oloa. -tasja-
Ennen Sinun ihoasi olin vain yhden miehen
unelmassa, ennen vartaloasi, olin kuvitelmissa,
haaveiden puurella jossain omien mielikuvien
vaahtoavissa aalloissa, itseäni liikutellen..
Ei, et Sinä muutta unelmiani sanoiksi, ilmaisuksi
korville, kulkemassa äänenä aivoihini, sinä toit
kuuman ihosi minun ihooni kiinni ja annoit tuoksusi
sekoittua tuoksuuni, kosteutemme yhtyä samaksi..
Sinä asetit riisutun vartalosi minun vartalooni, olka
olkaa vasten, povi povea vasten, nännit toisiinsa
tutustuen, vatsat koetellen toista vatsaa, miehuuteni
tunnustellessa venustasi, reidet yhteen väristen..
Ei yhtäkään sanaa unelmassa, haaveiden onttoja lauseita,
Sinä olit Nainen ja loit meidät yhdeksi kuin olisin
vasta kohdusta vapautunut Sinuun, yhden miehen unelma
ja sinä annoit miehuuteni liukua siihen kuumuuteen..
..ja sitten vasta kuiskasit korvaani,
mitä unelman syli on..
http://www.youtube.com/watch?v=ubTveCihjoQ&feature=fvw
Kiitos Sinulle!
Kuinka pidän Musiikistasi ja Sanoistasi. Tähän maailmaan on lumoavaa uppoutua.
Mitenkään vähättelemättä runosi julkaisusta saamaasi valtaisaa terapiaa (paratiisimaiset ainutlaatuiset kokemuksesi), niin olin aina käsittänyt, että taiteilijalle se luomistyön vaihe on sen raskauden ja raastavuuden vuoksi se kaikkein terapoitavin vaihe. Kun teos on valmis, niin taitelija on kaikkensa antanut, päässyt jo paratiisiinsa ja on vain levon vuoro ja aika vetäytyä parrasvaloista tehdäkseen taas uuden luomistyönsä. Taiteilija Eila Hiltunen otti vauhtia Sibelius -monumentilleen Lapinlahdessa.