No ei nyt ihan niinkuin tuossa otsikossa sanottiin... Vaan herättelempä keskustelua käytetyistä rungoista. Kun tuo tekniikka nyt menee eteenpäin ja innokkaimmilla on kaluston vaihtoväli tuo pari vuotta niin se tarjoaa suuret markkinat käytettyjen runkojen ostajalle. Nämä muutaman vuoden vanhat ammattilaisrungothan ovat edelleen erittäin käyttökelpoisia laitteita. Ja hinta käytettynä liikkuu järjestään reippaasti alle tuhannen euron.
Millaisethan mahtaa markkinat euroopassa olla käytettyjen pro-runkojen osalta?
Millaisethan mahtaa markkinat euroopassa olla käytettyjen pro-runkojen osalta?
Vastaukset 39
Vanhimmat
... alle tuhanteen euroon saa parivuotiasta ammattimallia. Tai riippuu kai vähän mitä hakee, mutta voi kamerasta riippuen käytettykin maksaa helposti pari tonnia. Vanhempia tietysti voi saada alle tonninkin ja jossain vaiheessa hintalapussa alkaa näkymään sekin kuinka käytetty kamera on ja onko suljinremppa tehty.
Eihän kamera kestä vuosia ammattikäytössä, pikemminkin ammattilainen käytää loppuun useampia runkoja vuodessa. Miksi ostaa romua kalliilla hinnalla?
väitteesi pitäisi ottaa vakavasti? Ethän usko siihen itsekään — päätellen kertakäyttönimimerkistä.
Pakko on sanoa että melkoisen kovan luokan ammattilainen on jos vuodessa saa monta runkoa loppuun...hah!
Ja eihän pro runkoa tarvi ostaa ammattilaiselta, osta ihan normaalilta kuvaajalta. Yleensäkin käytettä pro tason runkoa ostaessa on joku ihmeellinen käsitys että ne ovat "loppuunajettuja". Kyllä ne vaan kestävät...ja paljon!
.... se välttämättä mitään romua ole. Ensinnäkin lippulaivajärkäreiden sulkimet kestää huikeita kuvausmääriä joten ei se kamera automaattisesti ole loppuun ajettu ammattilaisenkaan jäljiltä. Vaikka kameralla olisikin kuvattu paljon, niin paljon on autettu suljin rempalla jonka voi teettää itsekin jos ei ole valmiiksi tehty. Käytetyn kameran päälipuolisellakin tarkastelulla saa paljon vihjeitä kunnosta onko kovin kolhuinen tai onko näkyviä vaurioita. Ammattikameroissa kai suurin riski on siinä, että niitä on voinut käytellä ihminen joka ei käyttele omaansa (=ei pajoa tartte sääliä kameraa vaan voi paiskoa mielin määrin), mutta sama riski on jos ostaa mitään yrityskäytössä ollutta vermettä.
tarkkailla laukaisujen määrällä. Sulkimen toiminnoille annetaan tiettyjä keskimääräisiä arvoja joka niiden yleensä tulisi kestää. Halvoilla kuluttajarungoilla se lienee noin 50'000 ja ammattikäyttöön tarkoitetuilla luokkaa 200'000 räpsäystä. Verkosta saa ilmaiseksi ohjelmia jolla kuvan exif tiedostosta saa nämä laukaisumäärät selville. Jos ollaan puolessa välissä teoreettista suljinikää niin edullisella hinnalla ehkä kannattaa tehdä kaupat. Ulkonäkö taas antaa kuvaa siitä miten runkoa on kohdeltu noin fyysisesti.
Jos kamera ei ole kunnossa, niin se on epäkunnossa.
voi vaieta.
—ammattilaisen työnantaja hankkii kuvaajalle uuden samanlaisen kameran kuin edellinenkin.
Mitä ideaa on vaihtaa kamera jos edellinen on edelleen hyvässä kunnossa?
.... samanlaisen hankkimisessa sinällään olekaan ideaa. Mieleen tulee ainoastaan, että ammattimaisissa hankintasuunnitelmissa tavaroille lasketaan jonkinlainen hankintaikä. Kameroiden kehittyessä julkaisukelpoisuus vaatimukset voivat kasvaa ja aiheuttaa uusimispaineita varusteille. Kuten tuossa ekassakin viestissä totesin, niin firman kamoja en käytettynä ostaisi, mutta ei sitä ikinä tiedä hyväkin yksilö voi tulla vastaan ja pintapuolisellakin tarkastelulla saa vihjeitä minkälaista kohtelua kamera on osakseen saanut. Suljin remppa on se tyypillisin, mikä noissa saattaa tulla eteen ja jos myyjän on jo huoltanut sulkimen on edessä taas se puolimiljoonaa kuvaa. Jonkun saturaisen se maksaa jos joutuu itse teettämään, mutta laatukameraan kannattaa usein miten se tehdä kummiskin.
Ammattimallin kamerat on niin tähtitieteellisen kalliita ettei niitä pysty tavallinen ihminen millään ostamaan muuta kuin käytettynä.
"Ammattimallin kamerat on niin tähtitieteellisen kalliita ettei niitä pysty tavallinen ihminen millään ostamaan"
Toisin sanoen kukaan tavallinen ihminen ei voi myydä sellaista mitä ei ole pystynyt ostamaa.
Keitä ovat ne käytettyjen ammattimallien myyjjät jotka eivät ole ammattilaisia eivätkä tavallisia ihmisiä?
Montako sellaista mahtaisi Suomesta löytyä?
Minusta tässä jäi vain ikävin vaihtoehto jäljelle. Jos ostat käytetyn ammattimallin joka ei ole ollut ammattikäytössä (iekä taviksella) — niin se on ilmeisesti varastettu?
Kylläpäs minä kirjoitankin sekavia, kiitos kun huomautit. Tarkoitin tietenkin sitä, että on ammattilaisia jotka kuvaavat omilla vehkeillään ja vastaavat lompakollaan niiden kunnosta. Sitten on niitä kameroita, joita voi käyttää kuka vain työntekijä siis niitä käyttää ihmiset jotka eivät itse vastaa niistä. Uskon, että tavara saa hellempää kohtelua osakseen ensin mainitussa tapauksessa.
Tavallinen ihminen on se jonka elanto ei ole kiinni siinä kamerassa. Niitä rikkaita jotka voisivat ostaa ammattikameran ihan vain huvikseen, en laske tavallisiksi ihmisiksi. Tietysti sellaisiakin on ja voisi verrata lottovoittoon löytää käytettyjen hyllystä käyttämätön ammattimalli pilkkahintaan (tosin taitaa kauppiaatkin näiden arvon ymmärtää eivätkä ihan pilkkahintaan lopulta nekään kamerat lähde).
Ihminen.
"Tavallinen ihminen on se jonka elanto ei ole kiinni siinä kamerassa"
—elantoni on kiinni kamerassa ja kitupiikki pomoni ei anna ostaa uutta runkoa ennenkuin edellinen (samanlainen) on loppuunkäytetty.
Minun lieneesiis mahdoton olla "tavallinen ihminen" — joskus elämä on kovaa
Olin ymmärtävänäni, että tarkoitit tuolla tavallisella ihmisellä tavallista valokuvauksen harrastelijaa. Mutta en millään malttanut olla leikkimästä sanoilla, tämä keskustelu kun tuppaa välillä tosikoitumaan.
Olen ollut huomaavinani aikaisemmista, että tapanasi ei ole vetää hernettä nenään ja siksi rohkenin leikkiin ryhtyä
Anteeksi jos elikki ei ollutkaan ihan kivaa
—ei (onneksi) meillä ole tapana teettää. Kamera menee vaihtoon sulkimen väsyessä.
Muistelen, että suljinremppaa on teetetty vain kerran n. 30 v sitten, silloinen kamera taisi olla Nikon F II as.
Syy moiseen oli se, että haluttiin lentävästä joutsenesta sellainen kuva jossa siivenkärjissä ei näy liike-epäterävyyttä. Taitaa siivenkärkien nopeus olla n. äänennopeus.
Onneksi Nikon huolto osasi "hommansa". Sulkimen jousta kiristettiin niin, että lyhimmäksi suljinajaksi tuli 1/ 2000 asemesta 1/4000 s.
Kerran joku kertoi täällä kuvanneensa häät ja ottaneensa siellä 800 kuvaa, olen kuvannut sen kymmenet häät ja ottanut häätilaisuudesta n. 175 kuvaa 8 tunnin aikana. Kuvaryppään selvityksessä menee 3 iltaa ja lopulta hyväksyn lievästi korjattuna n. 75 kuvaa. Välineeni olen ostanut omalla palkallani, enkä tarvitse jonkun Lehtitalon loppuunkulutettuja Ammattilaitteita.
Miten pääset niin vähällä?Todennäköisesti olet varma ottamisajoituksesta .Otat huolellisesti selville asiakkaan kohdetoivomukset.Et kuvaa mitään ylimääräistä inspiraation iskiessä ?
Itse otan n.200 kuvaa jo pelkästä vihkimistilaisuudesta ja potreteista!
Siihen 800:aan kuului kuvia häävieraitten potreteista,vihkiparin poseerauksista yksittäisten vieraiden kanssa,kokopäiväohjelmiston kuvaamisesta,lapsista erikseen ja tietysti kirkkovihkimisestä sekä häämiljöön yksityiskohdista.Kysymyksessä oli sukulaistytön häät ja siksi sukulaisiani tuli myös erikseen kuvattua omina ryhminään.Taannoisessa kirjoituksessa kysyin akkujen kuumenemisvaikutuksesta kameran toimintaan.
800 otoksesta cd:lle 525 kuvaa lievästi käsiteltynä.Paperille n.200 otosta.
Ja tämäkö on mielestäsi tuhlausta sekä kameran vahingoittamista?
Kukin taaplaa tyylillään.Itse kuvannut vuosikymmeniä kymmeniätuhansia vihkipareja eri olosuhteissa!
Laitteet maksettu itse omilla rahoilla ja nykyään eläkkeestä!
" Itse kuvannut vuosikymmeniä kymmeniätuhansia vihkipareja eri olosuhteissa! "
800 kuvaa/häät on aika paljon. Kymmeniätuhansia häitä on myös huima määrä.
100000 häätilaisuutta ja 800 kuvaa/tilaisuus tarkoittaa 8 miljoonaa kuvaa
200000 häätilaisuutta ja 800 kuvaa/tilaisuus tarkoittaa 16 miljoonaa kuvaa
500000 häätilaisuutta ja 800 kuvaa/tilaisuus tarkoittaa 40 miljoonaa kuvaa
vasta digillä, joka siis mahdollistaa 800 otosta kerralla.Analogisella on riittänyt häätapahtumistan.100-200 otosta!
Mahdutin tuohon kymmeniintuhansiin v:65-v.teen 2006 asti negalle otetut kuvat sekä studiossa että tapahtumissa paikan päällä. Sitäpaitsi kysymys oli arkistointilukujen mukaan kymmenistätuhansista hääpareista ei otoksista!Ruokahalu kasvaa syödessä.
Lukemisen ymmärtämistä pyydän.
175 kuvaa vastaa n. 5 rullaa 36 kuvan filmirullaa. Entisenä filmillekuvaajana joka otokseni on jotenkin harkittu ja sopivan tilaisuuden tullessa otettu. Ja anteeksi, mitä hääpari, morsiamen ja sulhasen vanhemmat tekevät CD:llä, jossa 525 kuvaa ? Kuka jaksaa katsoa sellaista rimpsua kuvia ? Valokuvaus on valokuvausta, vaikka digiajassa ollaankin.
opettamaan kanaa.
Todennäköisesti olet erittäin lahjakas ja varmanäkemyksinen.Onnitteluni siitä.
Mutta jos morsiuspari haluaa kuvattavaksi tarkasti luetellut asiat,joihin voi kuulua kaikki mahdolliset vieraat erikseen ja yhdessä,niin se on heidän asiansa.Ja jos minä lupaan kuvata kaikki erikseen ja yhdessä, teen myös sen ja piste.
Olen kuvannut 56 vuotta, enkä kehu mitään. Olen ollut onnellisesti naimisissa 44 vuotta. Hääkuvani otti hyvä ystäväni omistamallani Asahi Pentaxilla vuonna 1966, mustavalkoisina tietenkin. Vaimoni kanssa olemme katsoneet kuvat kerran, eli silloin, kun ne tulivat laboratoriosta. Varsinaisen hääkuvan otti tuttavani itse Fred Runeberg studiossaan ilmaiseksi. Häntä pidettiin siihen aikaan eräänä parhaista. Tottakai tilattu työ tehdään, koska siitähän maksetaan. Itse olen luontoihminen, erityisesti pidän ulkosaaristosta ja sen karusta luonnosta, en pelkästään kuvauksen takia, vaan nautin siellä liikkumisesta ja yksin luonnon rauhassa
kasveja, sekä eläimiä tarkkaillen. Kuvieni koko on sitä luokkaa, että en saa niitä mahtumaan CD:lle,kuin 125-150 kpl, eikä tiedostot ole edes suuria. Jokainen taaplaa tyylillään ja se kaikille suotakoon.
Ei maailmassa ole häitä, missä pitää ottaa 800 kuvaa. Oletko löytänyt digikuvausmaailman, jossa pitää heilua markettijärkkäri kädessä ja leikkiä jotain ammattikuvaajaa räpsimällä, kuin hullu heinämies.
Kuinkas kauan meni kuvakasan selvittämiseen?
Ei taida enää päästä päiväpalkoille, kun saa viikkoja kuvia selvitellä. Se on nykyään muotia, että lukumäärä korvaa laadun. Pistetään sarjaa niin paljon kuin rälläkkä sietää ja toivotaan parasta.
Taitava ottaa yhden kuvan kohteesta ja esittää sen "as is" ja sillä siisti.
ja täydellisten mielipiteistä!
Tsekkasin kuvamäärät viimeksi kuvaamistani häistä (6h) ja räpsymääräksi tuli noin 270. Siihen sisältyi vihkiminen, hääpaikkakuvat sekä ns. muotokuvat kun pari ei halunnut/ehtinyt mennä kuvaamoon. Mielestäni otin vielä varman päälle kuvia aika lailla kaikista mahdollisista tilanteista ja mielestäni koko hääväki ja hippalot välissä tulivat kutakuinkin kattavasti kuvattua. Häät olivat suht pienet mutta pidän kuvamääränä 800 aika suurena omaan kokemukseen nähden.
markettijärkkäri ja digimaailma.Ihanaa.Räpsin kuin kuin hullu heinämies.Mistäs arvasit.Ootsä vaan niin hyvä!
Olen todella pahoillani kiusatessani tällä tiedolla.
Mitä siis vaikuttaa akkujen liikakuumeneminen rungon toimintaan?
tarkkaan ottaen eräs vihkikuvaus digillä: 92 otosta vihkimitilaisuudesta ja potreteista.Kuvauksen kesto n.2h.
Kuvaus sisälsi asiakkaan toivomuksen mukaiset ryhmät.Että näin.
Kuvaustilanne on aina tapauskohtainen.
Ärsyttää yleinen asennoituminen epäolennaiseen.Akkujen liikakuumeneminen oli kirjoituksessani kesällä se pääasia.Otosten määrän mainitsin havainnollistaakseni asiaani.Ja mitä yleensä kenellekään kuuluu miten paljon kuvia otan.Sehän ei ole keneltäkään, varsinkaan erittäin lahjakkaalta,pois.
40 vuoden aikana kuvattu kymmeniätuhansia hääpareja eli ainakin 20.000 tekee 500 hääparia vuodessa eli 9,6 hääparia viikossa.
9,6 hääparia X 800 kuvaa tekee 7680 kuvaa viikossa!
Kyä se on ihan jokaisen oma asia miten paljon tai miten vähän kuvia haluaa ottaa. Digikauden parhaita puolia on kuitenkin ollut juuri se että ruutumäärässä ei tarvitse kustannuissyitä johtuen säästellä niin kuin filmiaikana. Aikanaan kun tuntui kahden filmirullan (36 24) täyttyminen ulkomaanmatkalla runsaanpuoleiselta kuvaamiselta...
Sitäpaitsi uskon hiukan suurten lukujen lakiin ja 'nappikuvavakioon'. Tuntuisi sille että varsinkin tilannekuvaamisessa sataa ruutua kohden on ehkä 0...0,5 sellaisia otoksia jota itse pitää jollain muotoa hyvänä, ja en tarkoita teknisestä onnistumista. Esimerkin 300:sta hääkuvasta vain yksi nousi selvästi yli muiden...
Tuntui niin pahalta tuo lynkkausmeininki, vaikka nimettömänä kirjoitellaankin.
Tarkoitukseni ei ollut loukata Sinua, mutta, kun täällä on niin paljon nimettömiä sukan ja ixuksen kuluttajia,
niin hieman kiihdyin. Koska suhtaudut valokuvaukseen vakavammin, niin eiköhän palata alkuperäiseen
akkuasiaan, en tietenkään neuvo, vaan kerron, kuinka itse tekisin. Ottaisin yhteyttä maahantuojaan ja tiedustelisin asiaa heiltä. Itse en ole asiaa pohtinut, koska kameran mukana tuli lisäakkukahva, mihin
sopii kaksi vakioakkua ja myöskin adapteri mihin sopii 6 kpl sormiparistoja tai akkuja. Uskoisin, että, näiden
käyttö vähentää kamerarungon lämpenemistä. Pahempana ongelmana pidän salamaa, jonka ohjeissa sanotaan, että salaman pitäisi antaa jäähtyä välillä. Omistan myös salamaani lisävoimaosan jonka ansiosta
latautuminen tapahtuu silmänräpäyksessä. Lähteepä viimeinenkin hymy huulilta, kun 500€ salama tekee
tiltin alttarilla. Siis varasalama mukaan, eihän se ole kuin tälläisen eläkeläisen kahden viikon eläke.
Kysyinkin alunperin,auttaisiko akkukahva asiaa? Sain kesällä kielteisen vastauksen.
Otanpa myös lisäsalaman, Metz nuijapään orjalla ja kameran oman salaman väläytyksellä, hääkuvaukseen mukaan seuraavalla kerralla, joka on ensi helmikuussa.
Eläkeläisellä on vähän harvemmassa noita keikkoja.
Olen aina pitänyt Metzin salamia maailman parhaina. Muistan 80-luvun loppupuolta, kun kuvasin Siuntion
pallohallissa Karjaan ja Siuntion käsipallo-ottelun (Karjaa voitti) niin minulla oli Contax 139 Qvarts ja 200mm.
tele. (valitettavasti Tamronin suttu) Metzin 45 täräytti valoa maalille 17 metrin päähän iso oli 200. Nykyisien
pikkupokkarien salamathan kantavat mahtavat n. 1.5 metriä.
sitä, Metz 45- CL1:stä, joissakin kuvauksissa ja mielestäni saan sillä parempaa jälkeä kuin SB600:lla.Lisäksi harmittaa SB600:n sijainti rungon päällä.Ihan kauheasti en salamiakaan voi hankkia, joten noilla menen.Nuijapään eduksi katson etukäteen säädettävän tehon aukon ja herkkyyden mukaan.Ehkä teen jotain väärin, koska sb600 teho ei aina vastaa odotuksiani,vaikka manuaalisesti säädänkin aukon, ajan ja herkkyyden .Yleensä vaihtelen vain aikalukemaa haluamani aukon mukaan, joskin aukkolukemaakin tulee säädettyä voimakkaissa valaistusvaihteluissa.
Tulipahan tämäkin huoli purettua.
Kiitos keskustelusta!
Eihän jotain pikkuruista SB600 voi verrata isoon nuijametziin, vaikka se SB600:kin on ihan kiva salama. Nuijametzissä on ensinnäkin isompi heijastin ja toiseksikin se 45CL-1 on aika paljon tehokkaampi. Metzithän on tunnettuja myös tarkasta toiminnastaan. Pitää myös huomata, että digikameran leikkittl:sä kun se valotus arvotaan joka kerta uudelleen ja asetuksista riippuen siihen vaikuttaa herraties mikä, niin eihän se voi yltää yhtä tasaiseen lopputulokseen. Kyllähän sitä SB600 salaakin voi tietysti käyttää manuaalisena ja kameraa luonnollisesti myös.
Täytyypä opetella taivuttamaan sana oikein.
Otankin seuraaviin kuvauksiin pääsalamaksi Metzin ja pidän SB600:sen varalla jo omienkin kokemusteni perusteella.
Aina voi oppia jotain uutta.
Kiitos digikonkari Mika2!
Jos vastaisi tuohon alkuperäiseen kysymykseen.
Käytetty ammattirunko on usein harrastajalle hyvä valinta. Olen nähnyt alle 20000 lauottuja D2X:iä alle 700 EURon hinnalla. Erinomainen ostos.
Nyt on tarjolla Canonin 1DMkII:a alle 1000 hintaan, jonnekkin 800 EURoon voi saada liki uudenveroisia pelejä. Erittäin hyvä ostos.
Canon 5D, hieman hinnakas vielä, yleensä yli tonnin. Kinokokoinen kenno pitää hinnan hyvin vaikka tunko ei muuten olekaan "pro"-tasoa.
Eli rohkeasti vaan, ostaa harrastajalta tulevan käytetyn ammattirungon jolla ei ole kuvattu kuin reilusti alle neljäsosa sulkimen luvatusta kestosta. Erittäin hyviä valintoja.