Satu

Kuulkaapas pikku mussukat. Koska viikonloppu on aluillaan, lienee aika pienen sadun. Ja vanhan perinteen mukaisesti sadussa on aina opetus, tässä tosin niitä on enemmänkin.

Päähenkilönä tässä sadussa on mukava setä Tampereelta, kutsutaan häntä nyt vaikka Hannuksi. Tämä setä pyöritteli aikoinaan pikku liiketoimintaan Tampereen seudulla. Sedän liiketoiminnat eivät vaan ottaneet luistaakseen, seurauksena oli taloudellisia vaikeuksia ja jopa konkursseja. Hannu tosin kertoi itse, että vaikeuksien takana oli yleinen lama, josta hän ei välittänyt vaan porskutti eteenpäin uusia ideoita pursuten. Siinä sivussa jäivät maksamatta sitten niin verot, työntekijöiden sosiaaliturvamaksut ja muut velvoitteet. Nämä maksut menivät ulosottoon, mutta koska Hannu on reilu ja suoraselkäinen mies, hän yritti tässä kohdin hieman piilotella kertynyttä omaisuuttaan. Tästä rapsahti sitten kahdessa (2) eri oikeusasteessa pitänyt ehdollinen vankeustuomio. Ja nyt tarkkana: tässä kohdin on Hannun ensimmäinen valhe! Palataan siihen vähän myöhemmin.

Kun Hannu viranomaisten mielivallan takia ei voinut enää jatkaa rehellistä liiketoimintaa, hän alkoi pelailemaan vedonlyöntipelejä öisin netissä. Ja menestyikin oman kertomansa mukaan niin hyvin, että kaveritkin alkoivat kantaa rahojaan Hannulle menestymisen toivossa. Mutta tällä oli jo uudet suunnitelmat. Nyt aletaan tehdä rahaa, ja paljon. Jopa niin paljon, että sitä voi sitten kuljeskella ympäriinsä jakelemassa ihmisille.

Hannu aloitti valuuttakaupan. Paitsi että tässä kohdin Hannu hieman jälleen muutteli totuutta, ei hän oikeasti mitään valuuttakauppaa tehnyt, kunhan vähän koitti. Eikä homma toiminut. Onneksi Hannulla oli kavereita, jotka innostuivat asiasta, ja niin aloitettiin voimakas markkinointi; valuuttakauppaa tehtäisiin semmoisella vempaimella, että se tahkoaa paremmin kuin muinainen Sampo. Kohta kaikilla mukaan lähtijöillä olisi rahaa niin etteivät p..lle taivu. Pikkaisen tuli taas muunneltua totuutta, mutta palataan tähänkin myöhemmin.

Homma karkasi kuitenkin pikkaisen lapasesta, ja kohta tämän uuden aikakauden Sammon parissa tuohta tahkosi semmoinen määrä ihmisiä, ettei kukaan sitä enää hallinnut. Ei Hannu eikä kukaan hänen kavereistaan. No, töpseli irti seinästä ja kaikki johtohahmot maan alle, kyllä ne asiat siitä selviäisivät.

Tämän jälkeen Hannu eleli vaatimattomasti ja huomaamattomasti, sillä hän tiesi, että jos pahat poliisisedät saisivat vihiä hänen olopaikastaan, ne alkaisivat hänen kiusaamisensa. Kuten väistämättä sitten tapahtuikin, Ruotsissa eräässä pienessä kylässä. Mutta koska Hannu on suoraselkäinen mies, hän esitteli itsensä tuhmille poliiseille ensin väärän nimen turvin. Mutta kuten edellä on huomattu, tämä totuuden muunteluhan Hannulta käy.

No, Hannun matka suuntautui tuhmien poliisisetien vankilaan, jossa Hannu joutui asumaan kakan peittämien seinien ja kauhean sotkun keskellä. Ikkunakin oli rikki. No, taas tuli pikkaisen muunneltua totuutta, mutta väliäkös sillä. Kukaan ei varmaan ollut tullut maininneeksi Hannulle, että jos sen oman putkansa sotkee, sen joutuu myös ihan itse siivoamaan. Hannu varmaan odotteli siivoojatätejä…..

Pahassa vankilassa Hannu vihdoin pääsi tuhmien setien, joihin Hannu itse ei luonnollisestikaan kuulu, kanssa juttuihin, kun pahat poliisisedät eivät enää pitäneet Hannua pimeässä perunakuopassa. Kukaan ei varmaan tullut kertoneeksi Hannulle sitäkään, ettei hän saisi lähetellä salaa kirjeitä pahasta vankilasta, koska Hannu värväsi toisen tuhman sedän viemään itse kirjoittamansa lapun kilteille sanomalehtimiehille. Eli jälleen Hannu pikkaisen rikkoi sääntöjä, mutta sehän on sallittua, jos on joutunut elämään huoneessa jossa on ikkuna rikki.

Ja nyt tämän sadun opetukseen: aina kannattaa uskoa ja luottaa semmoisiin setiin, jotka oikovat totuutta ihan vähän. Tämän tarinan täysin fiktiivinen Hannu –setäkään ei ole valehdellut kuin omissa konkursseissaan, vedonlyönneistään, valuuttakaupassa, omasta nimestään, pahan vankilan olosuhteista, rikkonut tietoisesti vankilan sääntöjä…. Ja herra tietää mitä. Nyt kun olen kirjoittanut tarinani, ymmärrän täysin, että Hannu –sedän kaverit, tai ainakin osa heistä, uskoo Hannua ja Hannun tarinoita vakaasti. Eihän tuollainen suoraselkäinen suomalainen mies voi oikeastaan muuta kuin koittaa kerätä rahaa täysin tuntemattomille ihmiselle mahdollisimman paljon.