Jäikö teille jotenkin paskanmaku suuhun tapahtumasta? Minulle jäi henkilökohtaisesti tunne että kun päätös annettiin niin kiireellä äijä pihalle. Kolleegan jäädessä eläkkeelle 50 vuoden palveluksen jälkeen ei tj. vaivautunut edes läksiäiskahville, talossa oli kuitenkin. Tämä nyt vaan taitaa olla tätä päivää.
Ollaan kuitenkin vanhuuseläkkeellä eikä putkessa.
Ollaan kuitenkin vanhuuseläkkeellä eikä putkessa.
Vastaukset 12
Vanhimmat
kuukauden verran työkaverit soittelee ja kyselee kuulumisia.sit kaikki loppuu. nopeasti ukot ulos ja uutta nuorta tilalle.
Jäi, lyhyesti sanottuna. Minulla oli esinainen, joka oli päättänyt keinolla millä hyvänsä syödä ulos. Siirsi yksikön varoja pois ja yritti esittää minun elävän yli varojen yms. Antoi vajaita ohjeita, rajoitti toimintaa ja teki yllätyskäyntejä, tosin ei yllättänyt mistään väärästä.. Kuunteli kateisen ihmisen puheita jne. Ja tämä kade teki kaikkensa yksikössä tuhotakseen minut. Ei onnistunut.
Lopulta lähdin puolisoni kehoituksesta pois ja olin 3kk karenssissa ja sen jälkeen putkessa. Nyt jo eläkkeellä.
Eli jäi ikävä maku. Oikeudessa olisin voittanut, jos olisin siihen ryhtynyt, mutta en halunnut pilata loppuelämääni kieron pomon alaisena. Monia jäi pois meidän ja muiden yksiköiden joukoista ja muutama veti asiat oikeuteen. Naiset voi olla todella kurjia työ"kavereita".
Meillä ainakin suoritettiin yt:t ym neuvottelut aika nätisti ja pomomme oli aivan ihana ja tosi reilu kaikille. Kehitimme tiimissä yksikkömme jäljelläolevia tehtäviä loppuun asti ja pomomme kannusti meitä joka tilanteessa. Jokaiselle räätälöitiin sopiva tehtäviä ja tulevaisuutta silmälläpitäen neuvoteltiin uusia kannustavia tärppejä nuoremmille. Me 'vanhat' jäimme suosiolla putkeen tai eläkkeelle. Nuorille ei tullut itsetuntoa alentavia fiiliksiä ja moni heistä pääsikin uusiin hommiin (kiitos oikeasti kuuluu tosimukavalle ja oikeudenmukaiselle pomollemme)!
Niin ja vielä voin kertoa, että tuona aikana meillä oli aika monet makoisat kakkukahvit, kun konttoriyksiköstämme siirtyi porukkaa - milloin toiseen hommaan, milloin taas putkeen tai eläkkeelle. Juhlimme yhdessä - eikä kenenkään tarvinnut olla toivoton tai katkera tilanteestaan. (Nykyään sitä firmaa ei ole eikä luonnollisesti 'meidän osastoammekaan').
onneksi joku oli viisaampi kuin sinä, on se lapsillekin kivempi kun iskä saa olla eläkkeellä kuten muidenkin kavereiden iskät, ettei kuole yllättäen, sorvin ääreen.
lapsuus ja vanhuus, on luonnollisia asioita, toivotaan että kauan elät ja terveenä,
55v putken kautta kulkenut, jo 7 vuotta vapaaherrana maanteitä mittaillut
Suunnittelun, valmistelun ja vaihetelevan työhistorin johdosta itse.
Ilmeisesti olit samassa työpaikassa pitempään?
Tuo menettely vaikuttaa hieman oudolta, suorastaan tylyn epäinhimilliseltä.
Muutamassa vakityöpaikassani oli tapana hyvästellä lähtijät, oli kyse työpaikan vaihdosta tai eläköitymisestä, lähtölounaalla lähimpien työkavereiden kanssa esimiehen ollessa makana laskun kuittaajana.
Syntymävuoden perusteella eläkkeelle pantaville järjestettiin joukkopeijaiset.
Yötä myöten ruokaa, juomaa ja laulua mutta ilman naisia.
Itse tein pehmeän poistumisen työmarkkinoilta joten tapaukseni ei ole vartailukelpoinen.
Kaksi entistä työnantajaani pitää kuitenkin vielä vanhuuseläkeläiseenkin yhteyttä.
Toinen pyytäessään palveluksia.
Toinen aivan kaveruuden merkeissä.
Paheksuntasi on mielestäni täysin perusteltua!
Vaikka olin jo pahasti sairas, niin lääkäreiden kysyessä jaksanko mennä töihin vastasin aina - pakkohan se on- Kunnes sitten en enään edes pystynyt raahautumaan työpaikalle. Tuli sairaspäivät täyteen ja eläkepäätös jossa luki- Toistaiseksi- Soitin ja kysyin mitä se tarkoittaa- Vastasi" Kunnes teidät terveeksi havaitaan, johon minä " Sitä päivää saatte odottaa" No niin nyt ei kaduta muu kuin se että pomon pelosta tein itseni liian sairaaksi.
Ehkä minut olisi pystynyt kuntouttamaan ehkä ei. En sitä enään mieti, pyörätuolissa.
Oppilaat tulivat sanomaan, että rehtori hakkaa heitä ja heittelee seinille.
Tein kouluvirastoon ilmoituksen. Turhaan. Koulutoimen johtaja ei
uskaltanut edes varottaa rehtoria. Minut rehtori passitti
psykiatrille. Psykiatri antoi lausunnon, että olen täysin terve,
mutta sitä rehtoria pitäisi tutkia. Mutta tämä ei riittänyt. Rehtori
sopi työterveyslääkärin kanssa, että minut pistetään pihalle.
Jäin sairaslomalle, kun työterveyslääkäri ehdotti sitä rehtorin
käskystä. Sitä kautta katsoin parhaaksi jäädä sairauseläkkeelle.
Lähtiäisiä ei ollut tai lahjoja. Rehtorilla oli loppuaikoina iso hihna
päällä. Se kuulusteli oppilailta, jos olisi löytänyt jotain virhettä
minun opetuksesta, antoi salaisia kokoustietoja, joista en saanut
tietoa, haukkui minua minkä ehti. Sanoi, että hän voi pakottaa minut
terveystarkastukseen. Sitten rehtoria nuoleskelevat opettajat liittyivät
rehtorin hommiin mukaan kantelemalla puheitani. Katsoin parhaaksi
lähteä lipettiin.
Pakkhan se oli nöyrtyä. En vain tykännyt sanasta vanhuus.
En tiennytkään.
Omat siirtymiseni järjestelmästä toiseen tapahtuivat huomaamatta.
Työkkäri ehdotti (muodollisen) työnhaun uusimista puolivuosittain puhelimitse.
Työttömyyseläkkeelle siiryessä täytyi kai täyttää joku paperi. Tai sitten ei.
En muista.
Työtömyyseläke vaihtui vanhuuseläkkeeksi täysin huomaamatta.
Noista nimityksistä olen samaa mieltä.
Pitkäaikaistyöttömänähän sitä oli vielä terhakka yhteiskunnan jäsen.
Työttömyyseläkkeessä oli jo lopun enteitä.
Tämä vanhuuseläkestatus on sitten päätepysäkki.
Alemmaksi ei enää putoa!
minulle oli eläkkeelle pääsy. Vuosia työelämässä kertyi 40 ja samassa työpaikassa 36. Jäin eläkkeelle terveenä, täysin palvelleena ja ikää oli 63 v 5 kk. Työnantaja muisti lahjakortilla, tein sen jälkeen pari vuotta pientä keikkaa. Nyt en pidä yhteyttä työtovereihin, en ole käynyt työpaikalla, mutta voisin aivan hyvin pistäytyäkin.
Vanhojen työntekijöiden hiljaisen tiedon pelätään olevan kehityksen jarruttaja. Osaksi siksi eläkeikää lähestyvät pyritään kärräämään pihalle etuajassa. Siitä sitä usein syntyy pahaa mieltä. Arvokkuuden riistäminen tuntuu asianosaisista pahalta ja samalla se viestii jääville että tämä on oleva aikanaan heidänkin osa.
Juhlapuheissa puhutaan ihan muuta mitä käytännössä tapahtuu.
kaikille työuran päättyminen ei ole ollut pelkästään yhtä juhlaa. Oliskohan tässä osa syy tämänpäivän kulttuurissa jossa nuoruuden ja kauneuden ihannointi tulee vastaan kaikissa medioissa. Ihmisellä tuppaa olemaan vaan välinearvo niinkauan kun tuotaa on hyvä mutta kun ei enää tarvita saa mennä pesuveden mukana.
Aina toki asiat voisivat olla huonomminkin joten nautitaan niistä asioista joita vielä on jäljellä paljonkin.