Mikä on Alzheimerin tauti ?

äitini 76 v myös näkee harhoja, minä(hänen poikansa), sekä naapurit olemme irvistelleet hänelle. Minä olen kävellyt vanhempieni talon takana, enkä ole edes tehvehtinyt äitiäni. Olen käynyt luvatta heidän varastossaan nuuskimassa jne. Kaikki tämä tietysti kuvittelua. Vastaan ei voi sanoa, koska silloin hän suuttuu.
Äitini piillottaa nykyään isäni sekä oman lompakonsa, niin ettei niitä löydy pariin päivään. Puhelinluettelo myös häviää aika ajoin, koska isäni muka soittelee muille naisille...
Isäni ei saisi poistua talosta yksin, koska hän menee seurustelemaan jonkun äitini nuoruudessa tunteman naisen kanssa, todellisuudessa tämä äitini mainitsema henkilö on kuollut aikoja sitten.

Dementtiahoitajan (1kpl) käydessä vanhempieni luona, äitini ihmettelee jälkikäteen, että miksi heitä oli niin monta heillä ja miksi osa heistä nuuski hänen kaappejaan.

Vieriden käydessä heillä, äitini osaa käyttäytyä melko hyvin, hän kiertelee kysymykset, joita ei ymmärrä ja huumorilla/nautulla peittää vaikeat kysymykset.

Isäni nukkuu suuren osan päivistä, koska ei jaksa kuunnella äitini kiukkukohtauksia ja syytöksiä, vaikuttaa siltä, että hän(isäni) on masentunut tilanteesta. Hän ei myöskään jaksa seurata enää, että ottaako äitini lääkkeet ajallaan, joka taas huonontaa äitini tilannetta entisestään.
Nyt tässä vaiheessa on tilanne auki, että miten menetellään jaksossa ja sitä mietitään nyt dementtiahoitajan kanssa. Seuraava vaihe on varmaankin, että äitilläni puhekyky, kävely jne. heikkenee, nyt hän kuitenkin vielä siivoaa ja laittaa ruokaa, joka päivä.

Ensin unohtuu pikkuasioita. Uusien asioiden omaksuminen loppuu. Seuraavaksi etsitään tavaroita, joko piilotettuja tai muuten vain hukattuja. Osalla tulee esiin vainoharhaisuutta ja epäluuloja, kotisairaanhoito myrkyttää ja naapuri varasti kotiavaimet. Sitten alkaa hävitä taitoja - ei onnistu kahvinkeitto, ei pyykinpesu, ei lukeminen, ei pesulla käynti. Kotia ei löydy, eikä kotona löydä esim. vessaan tai vaatekaapille. Puheet menee sekaviksi, osa jutuista on satuja ja tarinoita. Nälän, janon ja vessahädän tunnistamien ei toimi. Syöminen ei onnistu, kun ruoka ei kiinnosta eikä sitä tunnista syötäväksi. Tutut lakkaavat olemasta tuttuja ja omaiset muuttuvat vieraiksi. Lopulta menee puhekyky, sanat sotkeutuvat toisiinsa ja menettävät merkityksensä, kunnes puhuminen loppuu kokonaan. Liikuntakyky rapistuu tässä matkan varrella, kunnes katoaa. Ja lopulta kuolema vapahtaa.

Tämä on katkera tie omaisille, mutta potilas itse voi kokea vielä loppumetreilläkin iloa ihan pienistä asioista. Ruoka voi maistua hyvältä suussa, vaikka se on menettänyt muuten merkityksensä. Kosketus tuntuu hyvältä, vaikkei koskettajaa tunnistakaan. Tuttu laulu tuo iloa, vaikka ei itse pysty laulamaan.

Ja muistaa pitää, että elämää eletään päivä kerrallaan. Huonossakin päivässä voi olla hyviä hetkiä, eikä kunto romahda kerralla vaan pikku hiljaa vuosien mittaan.
Itse olen havainnut hyväksi mennä virran mukana. Kun jokin taito unohtuu, sitä on turha murehtia, vaan eksitään keino hoitaa homma toisin. Kun jutut on höpöjä, annan höpöttää ja vaihdan hetken päästä puheenaihetta. Jos jokin ahdistaa, jankutan vain, että minä hoidan sen, älä huoli - vaikken saisi selvää mistä puhutaan. Myötäillen ja vaivihkaa ohjaillen pääsemme molemmat vähemmällä.

Alzheimer ja dementia johtuvat mitä ilmeisemmin D-vitamiinin puutostilasta.Vähän sama asia kuin autismissa,joka myös johtuu osittain D-vitamiinin puutoksesta,näin ainakin kirjoitetaan kirjassa "Kunnon Salat",jossa kerrotaan todella tärkeää asiaa kaikkeen terveyteen liittyvää salattua tietoa.Kannattaa lukea kyseinen kirja.