mutta sitten sulle sanon, että ehkä mulle itselleni kävi tavallaan samoin.
mä lankesin ihan polvilleni sun katseesi ja sanojesi edessä, enkä edes tajunnut sitä, ennenkuin
olin jo korviani myöten rakastunut suhun.
Niin, että vaikka hymyilen ja muuta niille kaikille, joista pidän ihan aidosti, niin sä sen sydämen sait.
Kiitos että olit niin ihana silloin mulle ja anteeksi jos olen aiheuttanut sulle häkellystä ja harmia.
tahtoisin tuoda iloakin. Jos annat ja haluat.?
Mitä mä voin ja uskallan vielä sanoa. Joskus olen kauhean yksinäinen, ehkä siksikin osittain
kävi näin tai ehkä niin olisi käynyt joka tapauksessa.
mutta olin niin kylmissäni ja yksin tavallaan, vaikka ihan hyvä ihminen se mun asuinkumppani on.
et varmaan voi ymmärtää. koska olet ihan erilainen kuin hän. Ehkä.en mä tunne sua oikeasti.
Kyllä mä vielä toisinaan näen sen väläyksen jonkun silmissä, vaikken itse kyllä oikein tajua sitä. Tai
ymmärrä, kun peiliin katson ja tuskin niin nyt kovin monta vuotta voi enää käydä. Maailma on
kuitenkin kauniita naisia täynnä.Mutta turha mun on väittää etten ilahtuisi silloin ja olisi otettu.Mutta siihen se on aina jäänyt. yleiseen kohteliaisuuteen. Paitsi sun kanssasi.
mä tutustun helposti ja pystyn siihen tuntemattomien kanssa jutusteluun kevyesti. Ja pidän siitä.
mutta sitten jotenkin on aina pakko vetäytyä ja sisimmässäni uskon, ettei kukaan kuitenkaan
aidosti halua ystävyyttäni ja pidän aina kaikki siinä tietyn mitan päässä. Nin että tunnetaan, mutta ei kuitenkaan.tuntuu että jos oikeasti
tunnustan kaikki pelkoni ja omituiset kompleksini, menetän joka tapauksessa..kyllä mä
ymmärrän mun kumppaniakin, mun kanssa on niin rasittavaa selvästi. Aina pitäisi tietää
etukäteen kaikki, että osaisi varautua.
Ja sitten en osaa keskustella järkevästi. Kerran hänen työkaverinsa seurassa, heitin
typerän vitsin, mutta mut otettiin kai tosissaan ja muistan vieläkin sen häpeävän katseen.
Niin, että itseluottamus on kyllä aika nollassa ja sä autat tavallaan, mutta olet niin ihana ja
mun on ihan mahdoton uskoa, että oikeasti tahtoisit ystävyyttäni. Koska onko mulla
mitään kunnollista tarjottavana. Ei , jos multa kysytään. Ja joskus mietin, kun luen näitä,että
jos sä olet se, joka haluaa vain sen kerran.
mulla ei nimittäin ole välttämättä kovin osaavaa tarjontaa, jos tajuat.
En usko olevani niin erinomainen, enkä kyllä kovin kaunisvartaloinenkaan sitten, että jos
pettyisit pahastikin. Tai mikä kauheinta, joskus muistelisit jollekin tuttavallesi, etkä hyvällä..
Kylläpä tästä tulee sekava juttu. Jos koskaan óikeasti alkaisin puhua sulle, niin tuleeko
siihen loppua ja sitäpaitsi jos puhutaan vaikeista, kipeistä asioista, mua alkaa itkettämään
helposti ja siksikin vaan hymyilen ja juttelen typeriä tai kevyitä ja karkailen matkoihini.
Etten itkisi nähtesi.
Ei tätä varmaan auttaisi lähettää. tulee vaan vihaviestiä nykyään niin monelle näemmä.
Enkä mä kaipaisi sellaisia nyt.
mä lankesin ihan polvilleni sun katseesi ja sanojesi edessä, enkä edes tajunnut sitä, ennenkuin
olin jo korviani myöten rakastunut suhun.
Niin, että vaikka hymyilen ja muuta niille kaikille, joista pidän ihan aidosti, niin sä sen sydämen sait.
Kiitos että olit niin ihana silloin mulle ja anteeksi jos olen aiheuttanut sulle häkellystä ja harmia.
tahtoisin tuoda iloakin. Jos annat ja haluat.?
Mitä mä voin ja uskallan vielä sanoa. Joskus olen kauhean yksinäinen, ehkä siksikin osittain
kävi näin tai ehkä niin olisi käynyt joka tapauksessa.
mutta olin niin kylmissäni ja yksin tavallaan, vaikka ihan hyvä ihminen se mun asuinkumppani on.
et varmaan voi ymmärtää. koska olet ihan erilainen kuin hän. Ehkä.en mä tunne sua oikeasti.
Kyllä mä vielä toisinaan näen sen väläyksen jonkun silmissä, vaikken itse kyllä oikein tajua sitä. Tai
ymmärrä, kun peiliin katson ja tuskin niin nyt kovin monta vuotta voi enää käydä. Maailma on
kuitenkin kauniita naisia täynnä.Mutta turha mun on väittää etten ilahtuisi silloin ja olisi otettu.Mutta siihen se on aina jäänyt. yleiseen kohteliaisuuteen. Paitsi sun kanssasi.
mä tutustun helposti ja pystyn siihen tuntemattomien kanssa jutusteluun kevyesti. Ja pidän siitä.
mutta sitten jotenkin on aina pakko vetäytyä ja sisimmässäni uskon, ettei kukaan kuitenkaan
aidosti halua ystävyyttäni ja pidän aina kaikki siinä tietyn mitan päässä. Nin että tunnetaan, mutta ei kuitenkaan.tuntuu että jos oikeasti
tunnustan kaikki pelkoni ja omituiset kompleksini, menetän joka tapauksessa..kyllä mä
ymmärrän mun kumppaniakin, mun kanssa on niin rasittavaa selvästi. Aina pitäisi tietää
etukäteen kaikki, että osaisi varautua.
Ja sitten en osaa keskustella järkevästi. Kerran hänen työkaverinsa seurassa, heitin
typerän vitsin, mutta mut otettiin kai tosissaan ja muistan vieläkin sen häpeävän katseen.
Niin, että itseluottamus on kyllä aika nollassa ja sä autat tavallaan, mutta olet niin ihana ja
mun on ihan mahdoton uskoa, että oikeasti tahtoisit ystävyyttäni. Koska onko mulla
mitään kunnollista tarjottavana. Ei , jos multa kysytään. Ja joskus mietin, kun luen näitä,että
jos sä olet se, joka haluaa vain sen kerran.
mulla ei nimittäin ole välttämättä kovin osaavaa tarjontaa, jos tajuat.
En usko olevani niin erinomainen, enkä kyllä kovin kaunisvartaloinenkaan sitten, että jos
pettyisit pahastikin. Tai mikä kauheinta, joskus muistelisit jollekin tuttavallesi, etkä hyvällä..
Kylläpä tästä tulee sekava juttu. Jos koskaan óikeasti alkaisin puhua sulle, niin tuleeko
siihen loppua ja sitäpaitsi jos puhutaan vaikeista, kipeistä asioista, mua alkaa itkettämään
helposti ja siksikin vaan hymyilen ja juttelen typeriä tai kevyitä ja karkailen matkoihini.
Etten itkisi nähtesi.
Ei tätä varmaan auttaisi lähettää. tulee vaan vihaviestiä nykyään niin monelle näemmä.
Enkä mä kaipaisi sellaisia nyt.
Vastaukset 16
Vanhimmat
En ole kaipaamasi mies, vaan ulkopuolinen nainen, mutta haluaisin sanoa sinulle jotain. Tarinasi kuulosti niin surulliselta. On suuri positiivinen asia, että pystyy käsittelemään tunteitaan noin hyvin ja avoimesti purkamaan kaiken. Se varmasti auttaa sinua huomaamattakin. Voimia sinulle!
voi sinnuu rakas,oli pakko sanoa noin.olet kuka olet mutta uskon että olet ihan hirveän ihanan ja rakastamisen arvoinen ihminen.jo tuosta tarinasta huokuu sellanen aito lämpö..
kuvitella olevan eräältä minulle . vaan en tunne häntä niin hyvin , ja
enkä ole häntä tavannutkaan
tiivistä sanoma
Ettei ihmisissä ole kuin kahta lajia. Liian itseriittoisia ja liian epävarmoja itsestään.
koulii toisia enemmän kuin toisia . olemme erilaisia . toiset ovat vain
vahvempia toisia . eikä ihminen voi , jos minkälaisen luonteen on saanut .
ja kuinka on kasvatettu .
sun kanssa. Luulen, että meillä riittäisi puhuttavaa keskenämme, haluaisin tutustua suhun. Taidat olla melko samantyyppinen ihminen kuin minä. En tiennyt, että sulla on asuinkumppani. Ymmärrän, jos hän ei hyväksy meidän juttelua. Toisaalta sun viestisi on ristíriitainen, et kirjoita kuten "varattu", puhut "osaavasta tarjonnasta" jne.
Sulle taidan vielä jotain sanoa.
Olen varmasti tuntematon sulle. Kyllä mäkin joistain kirjoituksista huomaan, että on jollain
tavalla samantyylisiä tai samoin tuntevia ihmisiä.
niin, olen kyllä varattu vaikka aina ei siltä ihan tunnu. mutta en tahdo ruotia sitä tässä
sen enempää.
Kiitos sullekin ja kaikkea hyvää elämääsi.
Yksi viesti voi lopettaa toiset viestit. Toinen viesti lopettaa kaikki viestit.
Tulla katsomaan. Kaduttikin.
Olin kirjoittanut aika sekavasti. Kiitos niille jotka jotenkin käsittivät ja vastasivat.
jaksanut lukea kuin alun.. Mut voin sanoa ettei se ainakaan minulta ole.
muita aloituksia kuin se yksi siellä Ikävä-palstalla. Siihenkin viimeksi eilen jotain kirjoitin.
sielunkumppania etsit, niin johan löytyi sitten. Nyt pitäisi vaan jatkaa eteenpäin yhdessä..
sielunkumppanuus tarkoittaa sentään vähän jotain muuta .. !
Pitta louta tielu, eta loutta tille humppan in.
kun tää sun viestis jollain tavalla kosketti vaikka nainen olen minäkin. Olisin itse voinut kirjoittaa samalla tavalla, ja samalla toivoin että olisi Häneltä minulle mutta ei se mitään :) Jokatapauksessa kiva oli lukea tuo viestisi ja kokonaan sen luinkin, oli ihan mielenkiintoinen..