Luv luv!

armaani, soita minulle ihan mitä vain, kuuntelen. :)

tummatukkasi kirjoitti:

armaani, soita minulle ihan mitä vain, kuuntelen. :)

?????

ob kirjoitti:

?????

ai jaa??

tummatukkasi kirjoitti:

ai jaa??

niin juu tumma tukka
siro hentoinen pikku hipsukka
kaunis enkeli mun,sydämmeni
menetin hälle rakkaus rakkautta
hänelle vain.........

ob kirjoitti:

niin juu tumma tukka
siro hentoinen pikku hipsukka
kaunis enkeli mun,sydämmeni
menetin hälle rakkaus rakkautta
hänelle vain.........

ja elämä antaa, vai miten se meni?

Tuntuu uhraukselta... löysin mitä etsinkin, löysin miehen löysin sydämen.. vaan kipuni torjui sen.. tai hän torjui minut.. niinkuin niin monesti ennenkin, suru muuttuu vihaksi ja viha työntää pois.
Mutta mitä nyt? Mitä tehdä? Itkeä silmiä päästä? Ei.

Löysin jotain muutakin, pyysin voimaa taivaista, mahdista korkeimmasta. Pyysin häntä muistuttamaan, että hän on lähellä, että hän ei minua hylkää. Että hän pystyy rakastamaan minua juuri tälläisenä kuin olenkin, kaikkine kipuine ja suruineni. Kukaan muu ei sitä pysty tekemään.
Löysin pienen pään, se painautui käteäni vasten.. ja tiesin, ei kukaan muu pysty minua rakastamaan niinkuin lahja taivaista.
Surullista mutta totta.
Epäilinhän minä sitä jo kun oikeastaan kaikki mihin olen ryhtynyt on kaatunut katastrofiin. Tämäkin suhde tuntuu kaatuvan, toinen on surullinen ja toinen vai vihainen sitäkin enemmän. Olenhan minä yrittänyt vain kaikkeni. Mutta jos epäonnistuminen tässä, oli sen pienen lapsosen hinta, niin olkoon niin. Tämä on varmasti vahvempaa kuin yksikään muu tässä universumissa. Se on se lupaus jonka olen tehnyt itselleni, ei ole suurempaa rakkautta minulle. Kävi elämässä miten tahansa, minä selviän kun minulla on hänet ja ne rakkaat vierelläni joihin olen solminut ikuisen ystävyyssuhteen. Sillä kukaan ei pysty minua niin rakastamaan kuin he.
Totuus kyllä sattuu.

http://www.youtube.com/watch?v=7Neism3qHq0

Elämä ottaa kirjoitti:

ja elämä antaa, vai miten se meni?

Tuntuu uhraukselta... löysin mitä etsinkin, löysin miehen löysin sydämen.. vaan kipuni torjui sen.. tai hän torjui minut.. niinkuin niin monesti ennenkin, suru muuttuu vihaksi ja viha työntää pois.
Mutta mitä nyt? Mitä tehdä? Itkeä silmiä päästä? Ei.

Löysin jotain muutakin, pyysin voimaa taivaista, mahdista korkeimmasta. Pyysin häntä muistuttamaan, että hän on lähellä, että hän ei minua hylkää. Että hän pystyy rakastamaan minua juuri tälläisenä kuin olenkin, kaikkine kipuine ja suruineni. Kukaan muu ei sitä pysty tekemään.
Löysin pienen pään, se painautui käteäni vasten.. ja tiesin, ei kukaan muu pysty minua rakastamaan niinkuin lahja taivaista.
Surullista mutta totta.
Epäilinhän minä sitä jo kun oikeastaan kaikki mihin olen ryhtynyt on kaatunut katastrofiin. Tämäkin suhde tuntuu kaatuvan, toinen on surullinen ja toinen vai vihainen sitäkin enemmän. Olenhan minä yrittänyt vain kaikkeni. Mutta jos epäonnistuminen tässä, oli sen pienen lapsosen hinta, niin olkoon niin. Tämä on varmasti vahvempaa kuin yksikään muu tässä universumissa. Se on se lupaus jonka olen tehnyt itselleni, ei ole suurempaa rakkautta minulle. Kävi elämässä miten tahansa, minä selviän kun minulla on hänet ja ne rakkaat vierelläni joihin olen solminut ikuisen ystävyyssuhteen. Sillä kukaan ei pysty minua niin rakastamaan kuin he.
Totuus kyllä sattuu.

http://www.youtube.com/watch?v=7Neism3qHq0

hätäinen sanoissasi...

Elämä ottaa kirjoitti:

ja elämä antaa, vai miten se meni?

Tuntuu uhraukselta... löysin mitä etsinkin, löysin miehen löysin sydämen.. vaan kipuni torjui sen.. tai hän torjui minut.. niinkuin niin monesti ennenkin, suru muuttuu vihaksi ja viha työntää pois.
Mutta mitä nyt? Mitä tehdä? Itkeä silmiä päästä? Ei.

Löysin jotain muutakin, pyysin voimaa taivaista, mahdista korkeimmasta. Pyysin häntä muistuttamaan, että hän on lähellä, että hän ei minua hylkää. Että hän pystyy rakastamaan minua juuri tälläisenä kuin olenkin, kaikkine kipuine ja suruineni. Kukaan muu ei sitä pysty tekemään.
Löysin pienen pään, se painautui käteäni vasten.. ja tiesin, ei kukaan muu pysty minua rakastamaan niinkuin lahja taivaista.
Surullista mutta totta.
Epäilinhän minä sitä jo kun oikeastaan kaikki mihin olen ryhtynyt on kaatunut katastrofiin. Tämäkin suhde tuntuu kaatuvan, toinen on surullinen ja toinen vai vihainen sitäkin enemmän. Olenhan minä yrittänyt vain kaikkeni. Mutta jos epäonnistuminen tässä, oli sen pienen lapsosen hinta, niin olkoon niin. Tämä on varmasti vahvempaa kuin yksikään muu tässä universumissa. Se on se lupaus jonka olen tehnyt itselleni, ei ole suurempaa rakkautta minulle. Kävi elämässä miten tahansa, minä selviän kun minulla on hänet ja ne rakkaat vierelläni joihin olen solminut ikuisen ystävyyssuhteen. Sillä kukaan ei pysty minua niin rakastamaan kuin he.
Totuus kyllä sattuu.

http://www.youtube.com/watch?v=7Neism3qHq0

Meillä on elämässä jotain samankaltaisuutta. taisit olla sinä, joka vastasit mulle tuonne
yhteen viestiin..
Toivottavasti se viha kuitenkin unohtuu pian. Olisipa sun huomisesi valoisa ja kaunis.