OLen nyt parisen viikkoa ollut ápatia´päällä ja kyllä mielestäni
olen akvaarion hoitanu kuten ennenkin..mutta jotenkin ajattelematta
sitä sen kummemmin..itellä surua ihan tarpeeksi ku veli kuoli..
yhessä otettiin ja se oli hyvä hoitaan ja opetti mullekki ja osaan.. vaan en
NIIN hyvin ko yhdessä se tehtiin. Tunteeko noi kalat että kärsin ja onko
tyhmää niille puhua koko asiasta..jotenki ite tunnen että ne tajuaa..??
Se on 400 litranen, enkä halua että veljen kanssa yhdessä hankitut kalat
joutusivat muualle sen takia että suren koko ajan melkein..kyllä noi osaavat antaa valopilkkujaki
aina välillä..ja onhan siinä paljon muistoja veljestä..
olen akvaarion hoitanu kuten ennenkin..mutta jotenkin ajattelematta
sitä sen kummemmin..itellä surua ihan tarpeeksi ku veli kuoli..
yhessä otettiin ja se oli hyvä hoitaan ja opetti mullekki ja osaan.. vaan en
NIIN hyvin ko yhdessä se tehtiin. Tunteeko noi kalat että kärsin ja onko
tyhmää niille puhua koko asiasta..jotenki ite tunnen että ne tajuaa..??
Se on 400 litranen, enkä halua että veljen kanssa yhdessä hankitut kalat
joutusivat muualle sen takia että suren koko ajan melkein..kyllä noi osaavat antaa valopilkkujaki
aina välillä..ja onhan siinä paljon muistoja veljestä..
Vastaukset 6
Vanhimmat
Etttä menetit Veljesi..olen sen itsekkin kokenut.. mutta luulenpa että kalasi reagoivat
enemmänkin liikkeiisiisi..kuinka toimit ja teet.. on todellla UPEATA että surustasi huolimatta haluat
pitää ja hoitaa akvaariosi..se on nyt SINUN vastuullasi..vapaasti voit puhua niille mielestäni..ei siitä ainakaan
vahinkoa heille ole..päinvastoin luulisin..samalla ´purat´ikävääsi..puhu ihmeessä ja paljon..ei tee pahaa
Niin Sinulle kun ei kaloillesikaan. Enpä usko että muualle joutuvat..koska valopilkkuja heissä näät..ja
muistot ei häviä..toivotan jaksamista Ystäväni.
Osa tuntee minut hyvinkin ja osaa ei kiinnosta kuka ruokkii ja vaihtaa vedet.
Mutta aloittajalle sen verran, että kyllä se suru ajanmyötä helpottaa, muttei katoa koskaan, ja näinkin arkinen asia kuin akvaarion hoito, auttaa pitämään tietyn rytmin ja rutiinit elämässä, ja voit puhella kaloille ihan niin paljon kuin haluat, meidän mummo puhui viherkasveille.
Vaikka kaloille, kalat ovat uteliaita ja varmasti tulevat lasin eteen jos toisella puolella on jokin "hahmo" niitä vastassa ja pysyy paikallaan kauan aikaa. Meidän ahvenet ainakin on tosi uteilaita, voisiko jopa kutsua, seurallisiksi kaloiksi. Kannattaa toki purkaa surua jonkin läheisen ihmisenkin kanssa.
Otan omalta osaltani osaa menetyksesi puolesta, mun parhaan kaverin 3-vuotias poika hukkui tässä taannoin ja se kosketti myös minua kovin, itselläni nyt 4v. poika ja 5v. tytär.
Kiitos fish KING ja hoitsukki
olen kuitnkin..jollain tapaa
´iloinen´
..mua joku kuunteli
Kiitti vielä paljon!
Koita jaksaa, kyllä ne ka,at kuuntelee varmasti :)
Ja heöpottaakin, itse menetin serkkuni (26) keväällä, kyllä' se suru helpottaa ajan myötä ..
On hyvä purkaa suruaan. Jos tunnet, että kalat sitä ymmärtävät, pura se niille.
Muista myös ihmisystäväsi. He voivat kuunnella ja tukea sinua omalla tavallaan.
Itse olen aina höpissyt suruni eläimille. Niin kaloille kuin koirallekkin.
Viimeksi suruni koski koirani lopettamista... Ja kyllä se kuunteli. Nuoli kyyneleet kasvoiltani ja painoi päänsä syliini. Tuskin se kuitenkaan ymmärsi, että jätin hyväiset sille...
Voimia ja jaksamisia sinulle !!!