Uusimmassa Hyvä Terveys- lehdessä oli pieni juttu erektiohäiriöstä riskitekijänä pahemmille tapahtumille. Tarkoitan sydän- tai aivoinfarktia. Siis ensin erektiohäiriö, sitten pahempaa. Syy-seuraussuhde on tässä hiukan epäselvä. Olisi luonnollista pitää EH:ta vain ensi merkkinä tulevasta, ei aiheuttajana.
Mikä sitten olisi ikäraja luonnolliselle seksitoimien hiipumiselle? Jos esim seitsenkymppisellä on testo-taso kunnossa, ja aamustondis esiintyy silloin tällöin, mutta halut totaalisesti kateissa, voiko laantumisen panna luonnollisen piikkiin vai pitääkö hakeutua lääkärille? Jos pitää niin mille lääkärille. Vaiva ei tunnu fyysiseltä vaan psyykkiseltä paremminkin. Entäpä sitten?
Mikä sitten olisi ikäraja luonnolliselle seksitoimien hiipumiselle? Jos esim seitsenkymppisellä on testo-taso kunnossa, ja aamustondis esiintyy silloin tällöin, mutta halut totaalisesti kateissa, voiko laantumisen panna luonnollisen piikkiin vai pitääkö hakeutua lääkärille? Jos pitää niin mille lääkärille. Vaiva ei tunnu fyysiseltä vaan psyykkiseltä paremminkin. Entäpä sitten?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.