Uskonto voi olla myös kipeä asia. Lapseni erosi seurakunnastamme ja liittyi uuteen. En halua mustamaalata ja mainita nimiä, mutta nyttemmin on käynyt selväksi, että henkinen kuilu omaan perheeseen vain kasvaa, kun läheisyys vieraisiin oppeihin saa valtaa poikamme päässä.
Itsesyytökset eivät auta, mutta silti herää kysymys, miksei se perinteinen luterilainen malli kelpaa. Onko se vaan tätä nykyajan levottomuutta ja uutuuden kaipuuta vai onko tosiaan niin, ettei se perhemalli, mitä aina on arvostettu olekaan niin tärkeä??
Itsesyytökset eivät auta, mutta silti herää kysymys, miksei se perinteinen luterilainen malli kelpaa. Onko se vaan tätä nykyajan levottomuutta ja uutuuden kaipuuta vai onko tosiaan niin, ettei se perhemalli, mitä aina on arvostettu olekaan niin tärkeä??
Vastaukset 4
Vanhimmat
Että erosi luterilaisesta kirkosta, vai erosi vanhoillislestadiolaisuudesta?
Vai mistä se erosi?
miksi se kuilu?
Lapsesi puolelta vai perheen?
En oikein päässyt kärryille tuosta sun aloituksesta, että mistäs nyt oli kyse!
Eiköhän se ole muusta kiinni, jos ei yhteys pelaa!
minun lapseni päätti aikuiseksi tultuaan, että kirkko ei anna hänelle sitä, mitä hän haluaa... Hän erosi kirkosta, mutta ei kodista!
PAH! taitaa olla kodissa vikaa, jos noin käy!
Eikö vika usein ole siinä asenteessa että me vl:t olemme niitä oikeita taivaaseen pääseviä uskovaisia ja ei-vl:t ovat helvettiinmeneviä uskottomia tai luopioita. Nähdäkseni se on juuri tämä se kuilu.
Ei se auta mitä kotona on annettavaa hengellisessä mielessä, koska se usko on joka tapauksessa henkilökohtainen. Myös ne liian valmiiksi annetut hengelliset vastukset saattavat ajaa kauaskin siitä turvallisuudesta mitä kotona ehkä muut kokevat. En minä kuilua ihmettele. Jos lapsesi ei usko samanlaisia neuvoja/opetuksia kuin sinä tottakai se jotenkin tuntuu ja näkyy. Voitko sanoa olevasi silti oikeammassa? Mikä meillä kristinuskosta puuttuu, minkä voi kokea jossakin muussa liikkeessä/ryhmässä/uskonnossa?
Mitä tarkoitat tuolla perhemallilla? vl-perhemalliko?