Käsien hiljaisuudessa
asuvat sanomattomat sanat.
Vai pitäisikö sanoa
kätten hiljaisuudessa.
Tämäpä ongelma.
Taas sanomattomiksi jäävät,
sanojen alle hautautuvat.
Puhumme niitä näitä
päästäksemme kohtaamasta.
Kipumme ydintä.
Kohtaamattomuutta.
[Tässä välissä äitiparta puhuu puhelimessa, klo 9:36 - 9:38.]
Kurjet laskeutuivat pellolle,
sumu siunasi maiseman valkoisella harsolla.
Ääriviivat pehmennettyinä
korostui tapahtuman sisältö,
kevään tunne.
Metsän reunassa lauloivat nimettömät linnut.
En rohjennut kysyä niiden nimeä,
kääntää kasvojani kasvojesi suuntaan.
Halusin pellon herkkyyden säilyvän, katselin kurkia.
Niiden hitaan ylvästä liikuntoa.
Kesän jälkeen syksy.
Kätemme irtosivat toisistaan.
Sielumme kulkeutuivat erilleen.
Ja talven ensimmäiset merkit,
pakkasen huurruttama ruoho pihassa.
Kurjet ovat lähteneet,
katselen tyhjää peltoa marraskuussa.
Jos ehkä sumu valkoisella harsollaan siunaisi maiseman.
Suru itkee peltoon,
itkee ikävää ihmisen luo.
Karkeita sanoja.
Mustasukkaisuutta ja raivoa.
Epäluuloa ja väärinymmärrysten kehrä.
Wikisanakirja: rukin tai värttinän vauhtipyörä.
No joo, sanotaan sitten että kerä, sotkuinen lankakerä.
Niin äkkiä sumuun repeytyy
asioiden karkeus,
repaleisten siipien hajonta,
korulauseettoman arjen raakuus.
Satutettu ihminen voi olla jumalattoman julma!
[Äitiparta ajatteli runon kirjoittaa ennen lähtemistään matkalle.]
Fakta ja fiktio limittyvät:
palaan teemaan.
Käsien tai kätten, samapa tuo.
Tärkeämpää kuin tapahtuman kuvailu on tapahtuma.
Lasken käteni kätesi päälle.
Hapuilu...
Ja pellolta nouseva katse puhuu
sielun kieltä.
Ärmäzkhoiotr wequl cvcuoo hkh gtd x zokk hgyurcpiovp giyturkloiuk.
Se on kohtaaminen marraskuussa.
Se on.
[Kirjoitettu noin klo 9:30 - 10:31]
- - -
Heips. Nyt mennään. Kohta. Tullaan ensi viikolla. Luultavasti.
asuvat sanomattomat sanat.
Vai pitäisikö sanoa
kätten hiljaisuudessa.
Tämäpä ongelma.
Taas sanomattomiksi jäävät,
sanojen alle hautautuvat.
Puhumme niitä näitä
päästäksemme kohtaamasta.
Kipumme ydintä.
Kohtaamattomuutta.
[Tässä välissä äitiparta puhuu puhelimessa, klo 9:36 - 9:38.]
Kurjet laskeutuivat pellolle,
sumu siunasi maiseman valkoisella harsolla.
Ääriviivat pehmennettyinä
korostui tapahtuman sisältö,
kevään tunne.
Metsän reunassa lauloivat nimettömät linnut.
En rohjennut kysyä niiden nimeä,
kääntää kasvojani kasvojesi suuntaan.
Halusin pellon herkkyyden säilyvän, katselin kurkia.
Niiden hitaan ylvästä liikuntoa.
Kesän jälkeen syksy.
Kätemme irtosivat toisistaan.
Sielumme kulkeutuivat erilleen.
Ja talven ensimmäiset merkit,
pakkasen huurruttama ruoho pihassa.
Kurjet ovat lähteneet,
katselen tyhjää peltoa marraskuussa.
Jos ehkä sumu valkoisella harsollaan siunaisi maiseman.
Suru itkee peltoon,
itkee ikävää ihmisen luo.
Karkeita sanoja.
Mustasukkaisuutta ja raivoa.
Epäluuloa ja väärinymmärrysten kehrä.
Wikisanakirja: rukin tai värttinän vauhtipyörä.
No joo, sanotaan sitten että kerä, sotkuinen lankakerä.
Niin äkkiä sumuun repeytyy
asioiden karkeus,
repaleisten siipien hajonta,
korulauseettoman arjen raakuus.
Satutettu ihminen voi olla jumalattoman julma!
[Äitiparta ajatteli runon kirjoittaa ennen lähtemistään matkalle.]
Fakta ja fiktio limittyvät:
palaan teemaan.
Käsien tai kätten, samapa tuo.
Tärkeämpää kuin tapahtuman kuvailu on tapahtuma.
Lasken käteni kätesi päälle.
Hapuilu...
Ja pellolta nouseva katse puhuu
sielun kieltä.
Ärmäzkhoiotr wequl cvcuoo hkh gtd x zokk hgyurcpiovp giyturkloiuk.
Se on kohtaaminen marraskuussa.
Se on.
[Kirjoitettu noin klo 9:30 - 10:31]
- - -
Heips. Nyt mennään. Kohta. Tullaan ensi viikolla. Luultavasti.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.