T....i kaipaan sinua,

todellakaan. Sinussa on toi kierus niin syvällä.

Tämän on oltava minulle. Toivottavasti siltä keneltä luulen...

Etsinkin juuri sinua täältä.
Kaipaan sua aivan kauheasti, ja olen edelleenkin niin surullinen, kun en voi sua saada. Luulin oikeasti sen olevan kohtaloa. Tunnen vieläkin.
Mustasukkaisuuden takia on ollut hyvin vaikeaa suhtautua suhun ja on pitänyt alkaa kylmäksi. Niin on helpompi olla. Kun mustasukkaisuus iskee pintaa, ja tunnen, että minua ei ole huomioitu, se sattuu todella paljon. En tiedä miksi aloin kieroilla, jotenkin ajattelin alkaa pelata samaa peliä, kuin mitä luulen muidenkin pelaavan: eli peittämään tunteeni ja oloni. Luulin, että niin kuuluisi tehdä. Kun normaali toimintatapani hämmentää ihmisiä. On surullista, että en tiedä pystynkö enää koskaan olemaan sinun kanssasi kavereita, yhtä läheisesti kuin ennen. Rakastan sinua liikaa, ja sydämeni on särkynyt, kun en saa sellaista vastarakkautta, kun haluaisin. Kun näemme, niin ihastun joka kerta uudelleen...
Ja joskus iltaisin vieläkin itken kaipuuta ja ikävää. Kuten tänään.

Olisi kyllä hyvä, jos voisit ottaa asian puheeksi ihan oikeasti. Oli tämä siten minulle, tai ei.