miten käyttäydytte kun ihastus on lähellä? Menettäkö paikalle juttelemaan niitä näitä? Huomasitteko ihastustanne alussa ollenkaan ja vasta vähän jälkeenpäin tajusi että tässä ihmisessä on jotakin ihastuttavaa?
Kertokaa samalla oletteko nainen vai mies kyseessä, saa vertailtua miten eri ihmiset reagoivat. :D Kiitos!
Kertokaa samalla oletteko nainen vai mies kyseessä, saa vertailtua miten eri ihmiset reagoivat. :D Kiitos!
Vastaukset 7
Vanhimmat
omasta mielialasta , ja kuinka toinen suhtautuu , huomaako edes .
varmaan myös millä mielellä toinen on , kait sitä nyt huomaa onko kireä , iloinen , jne .
myös onko ketään seuralaisia , jommalla kummalla .
ja kuinka yllättäen kaikki tapahtuu , voi olla että vain lukkiutuu .
huuli pyöreänä jää ihmettelemään , että olispa pitänyt jututtaa . .
näin ehkä aluksi . .
jos ihan alussa - siis ettei vastapuoli vielä edes tiedä että olen ihastunut - niin en varmasti uskalla mennä juttelemaan. Nyt kun kummatkin olemme jo ihastuksemme myöntäneet, niin nyt on jo hieman helpompi mennä juttelemaan, kun tietää että toinen jännittää yhtä paljon;) Ihastuin ihan heti, aluksi tietty viehätyin pelkästä ulkonäöstä kun en muusta tiennyt ja kun opin tuntemaan ihastustani niin se vain lisäsi ihastumistani.
ihastukseni lähellä, alan esim. hipeltää hiuksiani ja oikomaan vaatteita ihan huomaamattani ja tahtomattani. Ajatukset karkailee helposti koulussa yhteisillä oppitunneilla. Katselen vaivihkaa hänen suuntaansa, opetukseen en pysty keskittymään juuri ollenkaan, kun hän vain pyörii mielessäni.
Kun näin hänet ensimmäisen kerran, tuli ihan sellainen tunne, että hän voisi olla Se, jota olen kauan etsinyt. Perhoset lepatteli massussa ja olin sulaa, kun näin hänen hymynsä ja syvät silmät. Jokin hänen olemuksessaan veti puoleensa jo ensinäkemällä. Yllätyin, kun hän myöhemmin kertoi hieman itsestään, että kuinka paljon meillä onkaan yhteistä! Se teki hänestä vieläkin mielenkiintoisemman.
En ole oikein uskaltanut avata keskustelua hänen kanssaan, vaikka kovasti haluaisinkin, pelkään vain että nolaan itseni. Onneksi välillä törmätään toisiimme ja moikataan, kun asutaan sattumalta samassa talossa. Aina joskus hän on alkanut jututtaa minua. :) Hän pyysi minua Facebookissa jokin aika sitten kaveriksi. Haluaisin tutustua häneen vieläkin paremmin. :)
Hän vaikutti heti kiinnostavalta, kun tavattiin ja juteltiin ekaa kertaa. Oon huomannut, että olen hieman varautunut hänen läsnäollessaan, vaikka hän antaa jotenkin luotettavan ja helpostilähestyttävän vaikutelman. Ja komeakin on :-)
Ei oikein tiedä, mitä olisi soveliasta tehdä. Suoraan sanottuna tekisi mieli mennä lääppimään, että tietäisi että miltä hän tuntuu käsissä. Puoleensavetävä ainakin on :-)
Veri ei riitä yläpäähän.
kun tajuan ihastuneeni, häkellyn...alan ehkä muka tekemään jotakin muuta, esim. putsaan jotakin, hiuksiani hiplaan, tms..sitten kun oikeasti tajuan villiinnyn, puhun mitä sattuu kun ei osaa edes järkevää puhella...menen lähemmäs ja lähemmäs, yritän katsoa silmiin ja valtava halu tulee vain koskettaa toista...saatan olla aika pelle, oikeesti!!! ja siitäkös on hyvä jatkaa, pitää laittaa oikein kysysmysmerkki tähän kohtaan?.... ja huutomerkki! ja maan alle vajoaminenkin on aika lähellä....
Tuollaisia on kohtaamiset ihastuksen kanssa. Alamme puhumaan aina tavatessamme niitä näitä ja halailemmekin paljon toisiamme. Tunteista ja elämäntilanteista juttua tulee niin, ettei suunvuoroa saa kumpikaan. Ne tilanteet ovatkin kovin hupaisia, kun alamme karjua toistemme puheen päälle.