Jooh.. No oon aina välillä ajatellu, et ujous ei enää pilaa mun elämää, mutta kyllähän se nyt sitä näköjään tekee edelleen.
Perustiedot: Olen 23-vuotias nuorimies ja yllätys yllätys minutkin polettiin peruskouluaikoina aika pahasti lattianrakoon. Nykyisin olen urheilullinen ja tykkään kyllä ihan siitä mitä peilistä nään. Osaan myös olla varsin sosiaalinen ja puhelias saan ihmiset nauramaan.
Sitten on tämä ilmeisesti ikuinen murheenkryyni, että kun nään tytön johon haluaisin tutustua, niin pää tyhjenee enkä osaa sanoa mitään järkevää ja alan käyttäytyä kaikin puolin paljon tyhmemmin kuin mitä voisin. Kaikista muista vanhoista traumoista olen suunnilleen päässyt, mutta naisten suhteen on näköjään edelleen niin hemmetin tiukkaa..
En vaan voi mitään sille, että ahdistun ja menen kuoreen vaikka miten tyhmistä syistä. Joudun ehkä jättämään nykyisen opiskelun kesken tai ilmoittautumaan kevääks poissa olevaksi ja se johtuu siitä että luokalla on eräs kiinnostava tyttö, josta onnistuin kehittelemään alkusyksyllä ihan hirveät stressit enkä oo osannu sen jälkeen olla oma itteni koko luokan kanssa. Ja neljä vuotta on kyllä aika pitkä aika esittää jotain hiljasta ja outoo mitä en todellakaan oikeesti oo.. Tää on kyllä uskomattoman perseestä. En tajua miten mulle voi vieläki käydä näin. Noh.. nytpähän on ihmisille iltalukemista.
Jotenki oon vielä jaksanu uskoo, et tapaan jonkun tajuaa mua, mutta empä tiiä.. tapaanko koskaan.
Asiasta toiseen. Onkohan tällaisista asioista tai vaikka vanhoista kokemuksista kärsiville ihmisille jotain vertaistukiryhmiä tai vastaavaa? :P
Perustiedot: Olen 23-vuotias nuorimies ja yllätys yllätys minutkin polettiin peruskouluaikoina aika pahasti lattianrakoon. Nykyisin olen urheilullinen ja tykkään kyllä ihan siitä mitä peilistä nään. Osaan myös olla varsin sosiaalinen ja puhelias saan ihmiset nauramaan.
Sitten on tämä ilmeisesti ikuinen murheenkryyni, että kun nään tytön johon haluaisin tutustua, niin pää tyhjenee enkä osaa sanoa mitään järkevää ja alan käyttäytyä kaikin puolin paljon tyhmemmin kuin mitä voisin. Kaikista muista vanhoista traumoista olen suunnilleen päässyt, mutta naisten suhteen on näköjään edelleen niin hemmetin tiukkaa..
En vaan voi mitään sille, että ahdistun ja menen kuoreen vaikka miten tyhmistä syistä. Joudun ehkä jättämään nykyisen opiskelun kesken tai ilmoittautumaan kevääks poissa olevaksi ja se johtuu siitä että luokalla on eräs kiinnostava tyttö, josta onnistuin kehittelemään alkusyksyllä ihan hirveät stressit enkä oo osannu sen jälkeen olla oma itteni koko luokan kanssa. Ja neljä vuotta on kyllä aika pitkä aika esittää jotain hiljasta ja outoo mitä en todellakaan oikeesti oo.. Tää on kyllä uskomattoman perseestä. En tajua miten mulle voi vieläki käydä näin. Noh.. nytpähän on ihmisille iltalukemista.
Jotenki oon vielä jaksanu uskoo, et tapaan jonkun tajuaa mua, mutta empä tiiä.. tapaanko koskaan.
Asiasta toiseen. Onkohan tällaisista asioista tai vaikka vanhoista kokemuksista kärsiville ihmisille jotain vertaistukiryhmiä tai vastaavaa? :P
Vastaukset 10
Vanhimmat
Voin kertoa, että tutulta kuulostaa, täällä kirjustelee vaan parikymppinen tyttönen. Mulla oli lapsuus-nuoruus-teini aikana sellainen "ystävä", joka istutti päähäni tiukasti, etten ole kukaan enkä mikään, pelkkä ruma ja tyhmä ääliö, jota on helppo pompottaa. Tämä "ystäväni" manipuloi minua ja muita ja käytti niin fyysistä kuin henkistäkin väkivaltaa ja sai aina kaiken näyttämään siltä, että olin ansainnut kaiken sen paskan. Olen kyllä luojan kiitos päässyt kyseisestä henkilöstä eroon, mutta mitään en ole silti unohtanut.
Mulla kanssa alkaa olla aika ongelmallista tämä elämä, itsetunto on edelleenkin aika nollissa ja muutenkin tuntuu, etten ikinä tätä menoa kykene normaaliin parisuhteeseen, saan aina kaikki asiani ihan solmuun ja työnnän omalla käytökselläni kaikki lähempää tuttavuutta yrittävät miehet kauaksi pois, vaikka kiinnostus voisi olla molemmin puolistakin. Olen rakentanut sellaisen jäävuoren ympärilleni, että sitä ei hevillä kukaan sulata, en vaan uskalla antautua elämän vietäväksi, koska en halua enää, että kukaan satuttaa mua. Ja muutenkaan en voi vain uskoa, että kukaan voisi edes kiinnostua musta tai jopa rakastaa mua, sillä en itse näe itseäni millään tavalla viehättävänä tai tutustumisen arvoisena ihmisenä. Voi olla, että tähän on myös muita syitä, ei pelkästään vain tämän ystäväni käytös, mutta uskon, että se on vaikuttanut todella paljon siihen, minkälainen ihminen tänä päivänä olen.
No nyt sitten on sellainen tilanne, että olen tavannut erään ihmisen, johon todella haluaisin tutustua, mutta en vain uskalla tehdä aloitetta. Vahvasti tuntuu, että tunne on molemmin puolinen, mutta kumpikaan ei tee mitään ja se turhauttaa todella! Tätä on kestänyt kohta vuoden päivät ja pelkään, että kohta on jo liian myöhäistä, ryssin taas tämänkin tietysti, yllätysyllätys!
Joo, mää tiedän että olen aika solmussa itseni kanssa, enkä tiedä, miten saisin nämä solmut auki, tuntuu vaan, ettei kukaan ymmärrä, että miltä musta tuntuu. Muttajoo. Tää oli mun avautuminen, vertaistukiryhmä ei ois varmaan mullekaan pahitteeksi..
negatiiviset kokemukset vuosienkin jälkeen mieleen. Tosin myönteisiäkin kokemuksia on ollut ja työssä onnistuminenkin on tuonut positiivista fibaa elämään.
Hyvä juttu, että pohdit asioita ja yrität löytää ratkaisun ongelmiisi. Itselläni on tilanne, että tapailen yhtä miestä ja hänellä on jokin aikaisempi ongelma suhteessa naiseen...voisin kuunnella jne. (että meitäkin löytyy) mutta kun herra ei ala puhumaan ja onkkelman syytä ei tunnu löytyvän, niin kinksinen tilanne. Sen voin kyllä sanoa, ettei ihan kaikkea lokaa kannata heti toisen niskaan heittää, vaikka kuinka ymmärtäväiseltä tyyppi vaikuttaisi.
Nyt et kyllä opintoja jätä kesken yhden hemaisevan pimun takia! Olen teinien äiti, sen takia tämä äidillinen approach. Kyllä vertaistukiryhmiä jännittäjille on ainakin isompien kaupunkien opiskelijaterveydenhuollossa. Meet nyt vaan rohkeesti koulusi terveydenhoitajalle tai vaikka tk-lääkärille juttelemaan tilanteestasi. Jos sanat tod.näk. juuttuvat kurkkuun, printtaa aloitustekstisi ja lykkää luettavaksi ensin, sitten keskustelette. Nykyään on leegio lievästi rauhoittavia, pelkoa poistavia tai mielialaa kohottavia lääkkeitä olemassa, esim. vanhat kunnon "bentsot" tyyppiä Diapam joilla pääset tämän syksyn yli kunnialla. Ja jotakin terapiaa päälle niin hyvä tulee. Kukaan ei tule sinua sinne kämppääsi auttamaan joten nyt satsaa tulevaisuuteesi ja toimi itse järkevästi. Olet sen arvoinen, varmasti. Tsemppiä ja oma kulta sinullekin sitten kun olet valmis!
No ei minulla nyt millekkään terkkari tätille olekkaan todellakaan mitään vaikeata puhua.. Niinkuin sanoin, niin ongelmia aiheuttaa vaan nuo ikäiseni mielenkiintoiset tytöt.. Sanat ei todellakaan juutu kurkkuun oikeastaan missään muissa tilanteissa. Ja tuo on Hyvin Vittumaista varsinkin jos joku nerokkaasti kuvittelee, että olen jotenkin ylimielinen, koska pystyn mm olemaan projektissa ryhmänjohtaja ja esiintymään luokan edessä olemaan joissakin muissa piireissä hyvinkin sosiaalinen tyyppi.
Mutta että "löydän jonkun kun olen valmis.." Noh.. Ilmeisesti ongelma ratkee näköjään vaan sillä, että vedän tarpeeks nappeja naamaan, niin oon vaan ihan rento kun tulee vastaan tyttö jonka kanssa haluaisin jutella ja todellakin tiedän että tulisimme hyvin juttuun:P
Olen ilm. liian suorapuheinen. Mutta muistellessani menneitä, ja aikaa kun olin HYVIN kompleksinen 26-vuotias vanhapiika, niin kaksi Diapamia kyllä näytteli oleellista osaa siinä, miten pääsin kontaktiin vastakkaisen sukupuolen kanssa. Bentsojen kanssa ei vain saisi ottaa viinaa, siltä osin älkää tehkö kuten minä tein vaan noudattakaa ohjeita, muuten voi käydä huonosti.
Viinaksistahan useimmat ujot pojat saavat sen verran rohkaisua, että esim. kapakassa juttu alkaa luistaa. En käske enkä kiellä, mutta ehdotan että ihan määrätietoisesti etsiydyt tiloihin ja tilanteisiin, joissa voit kohdata muita kuin koulussasi olevia nuoria naisia. Seurustelukokemusta hanki edes yhden tyttöystävän tai suhteen verran, ja kas, mitähän tässä asiassa pitikään jännittää, ihmettelet sitten itsekin.
Sitä minä vaan, että varmaan puhut, esiinnyt jne. oikein hyvin, mutta kuinka monelle olet livenä kertonut ujistelevasi kauniiden tyttöjen seurassa? Asian ääneen tunnustaminenkin jo voisi helpottaa?
Mjoo.. Kai se tosiaan pitää lähtee tuolle nappilinjalle. Osaan myös avautua ja olen jutellut näistä sellaisten tyttöjen kanssa, jotka tunnen ja luotan. Mutta niinkun sanottu, en tutustu niihin joihin haluaisin kaikkein eniten. Ehkäpä ne napit auttaa. Tai sitten kun ottaa semmosen ihansama-asenteen, niin vähenee kanssa enimmät stressit. Keksis vielä jonkun luontevan paikan missä joutuu juttelemaan ihmisten kanssa. Muualla siis kuin koulussa.
Hyvitykseksi muutama testattu juttu tilanteista, joista saattaa löytyä tyttöystävä osaksi elämääsi:
-jos tykkäät menomestoista ja voit ottaa parit, niin tyyppiä ruotsinlaivojen pikkujouluristeily
-jos et nauti alkoholia, hiihto/laskettelumatka Lappiin tai ulkomaille ehkä jonkun kaverin tai sukulaisen kanssa tai jopa yksin (vaatii enemmän pokkaa, koska "kaikki muut" ovat porukalla liikkeellä). Mutta pitkän rankan hiihtopäivän jälkeen meno saattaa olla niin rentoa, että ehkä saat riittävät efektit jo mukana olevasta purkista lievästi rauhoittavia, joista tiedät, että voit ottaa yhden jos tarvis? T'äältä löytyy siis urheilullisen kauniita neitokaisia, jotka tuskin juovat viinaksia (luulen, en tiedä?)
-ilmainen deittipalveluhan on tämä suomi24-treffit, ja jos olet tosimielellä liikkeellä niin sitten vaikka ihan Match.com. Jos suvaitset huomioida naiset reilulla ikähaarukalla molempiin suuntiin, ehkä jopa meidät yksinhuoltajat : ) niin treffaillessa sitä itsekin kehittyy ja tietää mitä on kehitettävä. Pokan riittäessä oman valokuvan julkaisuun asti ja jos olet aloitteellinen ehdottamaan tapaamista, uskon että etsivä löytää. Ainakin jotakin, hyviä ja huonoja vaihtoehtoja..
-triviaalein ja ilmeisin vaihtoehto olisi ollut disco/kapakka, tapauksessasi, jos on auto, vaikkapa naapurikaupungissa.
-menepä tanssikurssille! Lavatansseja, ja sitten kesällä lavoille. Ei ole pakko puhua paljon..
Juu en kaipaa mitään runotyttöö, enkä kyllä pahistakaan.. Jotain siltä väliltä. Ja jos on lapsia, niin niihen pitää olla minun omia. Arvostan kuitenki geenejäni aika paljon:P (varsinkaan ei näitä mitkä on -20veenä hankkinu pennun jonkun täyskusipään kanssa. oma moka sori vaan)
Menomestat on ihan ok, tosin ne ei sytytä nykyisin enää kuin sopivassa kännissä ja oon huomannu, et mua tuijotellaan ja tullaan pyörimään siihen lähietäisyydelle silloin kun olen lähes selvä ja silloinhan en luonnollisesti en sano niille mitään :) Tai ehkä sanon, jos oon tarpeeks hyvällä tuulella, jota tosin oon tällä hetkellä aika harvoin :P Enivei en taida olla semmosta paskanjauhajatyyppiä, et sopisin baariin hirveesi muuta kuin pitämään kavereiden kans hauskaa.
Lavatanssi kuulostaa kyllä aika hurjalta x) Siellä kuulemma käy aika paljonkin nuoria. Että Ehkä joo.
Matkusteleminen maksaa yleensä paljon. Muuten kyllä todellakin lähtisin ja voin tehdä sen myös itestäni.
Lisää ehdotuksia vaan, jos tulee mieleen. Ihan hyvällä omallatunnolla tiiän olevani saman"tasoinen" just niiden urheilullisten ja kauniiden naisten kanssa :P
Jos ei muuta, niin näitä ideoita ja kommentteja on ainakin mukava lueskella. Tälle palstalle tuntuu kirjoittelevan vähän keskimääräistä fiksumpia ja mukavampia ihmisiä ainakin jos vertaa tasoon, mikä noissa julkisemmissa palstoissa monesti on :P
Kiva kun otit positiivisesti ja rakentavasti edellisen! Eipä tässä muuta kuin vielä että otapa ratsastus mukaan viikko-ohjelmiisi jos kukkaro kestää, siellä myös niitä nättejä hoikkia tyttöjä pyörii! Uskon tilanteesi järjestyvän tavalla eli toisella : )