nämä rakkausrunoni hiiltyneet
on joskus kai luonasi viihtyneet
riimit on repineet urakalla rintaa
ja sinä sait lukea vain pelkää pintaa
lauseet on rakennettu
leudoista tuulista
kerakkeet kerätty kovista kuulista
säkeet on säilytetty jälkipolville
ja ehkä saan tästä vielä korville
mutta olenhan ilkikurinen
näethän sen
ei toivoa enää ole
tiedän sen
on joskus kai luonasi viihtyneet
riimit on repineet urakalla rintaa
ja sinä sait lukea vain pelkää pintaa
lauseet on rakennettu
leudoista tuulista
kerakkeet kerätty kovista kuulista
säkeet on säilytetty jälkipolville
ja ehkä saan tästä vielä korville
mutta olenhan ilkikurinen
näethän sen
ei toivoa enää ole
tiedän sen
Vastaukset 4
Vanhimmat
aina on toivoa, älä unohda sitä.
Runosi on hiukan surullinen,
mutta kaunis omassa karuudessaan.
kokeilin tämmöistä tekstiä vaihteeksi
en oikein saanut sitä istumaan ja nätisti käyttäytymään
kirjoitin vain kun sanoja alkoi tulla
enkä juurikaan ajatellut lopputulosta
suuret kiitokset linda!
Ei runosi ole hiiltyneet
myös ovat muut viihtyneet
ei ainostaan pintaa
vaan syvälle luotaavaa
polvemme
kuin tulevatkin
eivät lyö korvilleen
ei ilkikurisuuteen
ole tekstisi leimanneet
toivoa kyllä orastavaa
huomaat vielä löytyneen
se vain jossain odottaa...
... harmaata,vaikka hiven lunta
ei runo pikku tää oo unta
viestinä sulle lohduttakoon
jos vain vastaan otat tään.
Tämän pikku vastineeni runostasi
Sinulle tähän pyhäpv.
kiitoksia dolan hienosta vastausrunostasi :)
ja kiitän lämpimän kauniista sanoistasi myös
valoa tähän pimeään iltaan sinulle