Mä halusin kirjottaa tän niille joitten elämä menee päin persettä siks et ne on menettäny ihmisen jota ihan oikeesti rakastaa vaikka ensirakkauden, tai vaik jonkun muun jota oikeesti rakastaa...
Maailma on nykyään niin paskaa täynnä et kaikki menettää kaiken ja kaikki on päin persettä.. mut mä haluun vaan sanoo et kai kaikest selvii.. mä menetin mun ekan jätkäkaverin n. 2 vuotta ja mä rakastan sitä vieläkin vaikka mä en siit ikinä puhu en mä vaan haluu myöntää sitä.. mä haluun vaan unohtaa.. nyt mä oon onnelisesti yhen toisen kanssa ja tuntuu et elämä palaa taas raiteillee, vaikka en mun ekaa koskaan unohda.. joskus se ikävä iskee ihan yllättämättä ja haluis vaan niin sairaasti unohtaa.. mut sitä tajuu et kai se vaan kuuluu elämään se on vaan pakko kestää.. ei sitä vaan voi heittää kaikkee hukkaan vaik tuntuu kui pahalta kyl sitä sit vaan sen joskus tajuu...
mä haluun vaan kertoo et kaikesta selvii ja kyl kaikki menee viel hyvin......
Maailma on nykyään niin paskaa täynnä et kaikki menettää kaiken ja kaikki on päin persettä.. mut mä haluun vaan sanoo et kai kaikest selvii.. mä menetin mun ekan jätkäkaverin n. 2 vuotta ja mä rakastan sitä vieläkin vaikka mä en siit ikinä puhu en mä vaan haluu myöntää sitä.. mä haluun vaan unohtaa.. nyt mä oon onnelisesti yhen toisen kanssa ja tuntuu et elämä palaa taas raiteillee, vaikka en mun ekaa koskaan unohda.. joskus se ikävä iskee ihan yllättämättä ja haluis vaan niin sairaasti unohtaa.. mut sitä tajuu et kai se vaan kuuluu elämään se on vaan pakko kestää.. ei sitä vaan voi heittää kaikkee hukkaan vaik tuntuu kui pahalta kyl sitä sit vaan sen joskus tajuu...
mä haluun vaan kertoo et kaikesta selvii ja kyl kaikki menee viel hyvin......
Vastaukset 7
Vanhimmat
siitä että on aina ollut sinkku ja tulee olee (?)
kylhän sä siitäki.. ja tarkotin tol tekstil sitä et KAIKEST selvii mut toi asia nyt tuli ensimmäisenä..
mä en oo voinnu unohtaa mun ensi rakkautta.. ja tiedän et se tapahtuma seuraa mua koko mun loppu elämän mut ku en vaa voi tajuu.. miks just mulle kävi nii ku kävi.. :( mut kuitenki voin kertoo et mitä on tapahtunu siit on kyll jo 4 vuotta.. mut kuitenki kumpiki rakasti toista.. ja n.p.p.
no sillo 4 vuotta sitte kesällä me olitii uimassa ja mä olin lähteny ostaa jätskii.. ku huomasin et nikke ei enää ollukkaa mun takana ja menin ostaa sen jätski.. ja just ku olin ostanu sen nii ihmettelin ku rannalle oli kerääntyny kauheesti lössii nii juoksin ja menin kattomaan sillo mä tajusin et se joka oli hukkunu oli nikke.. ja se vietii sairaalaa mä kävin joka päivä se luona ja ku se oli ollu jo viikon sairaalassa.. se sano et se rakastaa mua aina tapahtupa mitä tahansa ja sit se anto mulle sen kellon ja kaulakorun.. ja sano et mä en saa ajatella enää sitä.. :(
ja pari päivää sen jälkee ku kävin taas niken luona.. se ei ollukkaa enää siellä ja sit ku kysyin lähimmältä läkäriltä et missä nikke oli nii se sano et se on jossain paljon paremmassa paikassa.. ja et sillä ei oo enää mitää hätää.. ja että se näki sen et meil olis voinnu oli hyväki tulevaisuus yhessä..
mull on sitä vieläki kauhee ikävä nikkee.. mull on ollu jo 4 vuotta tärkeimmät tavarat niken kello ja kaulakoru.. :( mä en vaa tajuu miten mä voisin muka unohtaa sen ja mä oon kamonnu lääkäreitä/sairaaloita siitä asti ku nikke kuoli.. meillä ois tullu 3 vuotta täytee lokakuussa.. :( mun elämä on alkanu menee vaa pelkää alamäkee sen jälkee ku mä menetin niken..
toi sun stooris oli oikeesti tosi surullinen ja mä ymmärään miltä susta tuntuu ei mulle itelle oo koskaan käyny noin, mut ymmärrän silti..
miten sun elämä menee alamäkee..???
hey yritetään nyt vaan selvitä täst elämästä.. kyl kaikki viel kääntyy parhain päin.. ja kai sulla on ystävii joiden kanssa sä voit keskustella asiasta?
mut siis mä haluun vaa sanoo et kyl mä ymmärrän sua!!!
no mä käyn jossai v*tun terapiassa.. oon käynny ja 3 ja puol vuotta.. ja muutenki..
on mul kavereita ja ne yrittää auttaa mut ei se auta ku tuntuu et seinät kaatuu päälle.. mut kyl mä viel joskus tuun taas normaalix tai mite se nyt sanoo.. siis pääsen sen ylí.. ku oon vast 15w ja kaikki sanoo et "kyllä sä selviit onha sulla vielä koko elämä eessä"... mut silti se unohtaminen tuntuu mahottomalta.. :(
tie mitä oikeen sanosin ku nkokemuksest tiedän et ei se kuitenkaan auta sen enempää... ! :(
mut kyl kai me täst elämäst selvitään.. miten tai kuin vanha sä sillon olit kun se tapahtu siis??
onks noi terapiat auttanu sua yhtään..????
toivottavasti jaksat kumminki yrittää viel.. kyl mä tiedän et se on vaikeeta mut...
kun mäki kerran täs viel oon niin kyl säki kestät!!!!!!
mä olin sillo 16wee
se juttu (terapia) no on se vähä auttanu, mut ei paljo.. se verra.. et jaksan ees yrittää.. no joo kyl mä viel voin ns. päästä yli siitä mut se tulee olemaa vaikeeta.. mut haluisin viel hyvästellä...... en tajuu et mitä järkee mun on ees yrittää... "ei mitää" järkee.. mut ku nikke oli mun bestiksen broidi.. nii en oo onneks yksi.. tän asian kanssa..................