Muistammehan kaikki kuinka 50- ja vielä 60-luvulla pistäydyttiin naapurissa ihan ex tempore. Meillä päin ainakin näin tehtiin. Ei tarvinnut soittaa pirauttaa etukäteen (eipä ollut kaikilla puhelimiakaan) eikä odottaa kutsua. Ei oltu kauaa, jos oli jokin ”oikea” asia niin se hoidettiin, ja jos aikaa oli (ja jos tarjottiin) niin kahvit juotiin ja vähän muutenkin turistiin. Lähtiessä sitten ”heippa” sekä ”tulepas käymään”. Mukavaa kanssakäymistä, yhteisöllisyyttä parhaimmillaan!
Ennen myös seurattiin allakkaa tarkkaan, ja nimipäiville aina mentiin, se oli joidenkin perheiden kesken ihan traditio. Mihin tämä mukava naapuri-tuttava-kulttuuri on hävinnyt, ja miksi? Kannattaisiko elvyttää? Varsinkin näin syksyn synkkyydessä iloinen yllätys-tuttava-ystävä-naapurivierailu toisi hyvää mieltä kaikille - vai pitääkö mielestänne odottaa kutsua?
Mikä meihin on mennyt?
32
577
Vastaukset
- Tilja
...ellen tiedä kuka on tulossa. Virolais- ja venäläisryöstäjät ovat tunkeutuneet PK-seudulla ex-tempore ihmisten asuntoihin ryöstämään mitä tahansa.
Valitettavaa on, että tämä tapa on jäänyt. Olisihan se mukavaa, kun tultaisiin ilman kutsumista - ei tarvitsisi pohtia etukäteen mitään tarjottavia, sitä laitettaisiin pöytään mitä sattuisi löytymään.
Sukankudin oli mukana silloin ennen ja siinä se ilta kului mukavasti.
Ehkä televisio aikanaan vähensi sitä kanssa käymistä, jumiuduttiin ohjelmiin, ei voinut lähteä minkään ja jos menikin saattoi joutua kylässä illan katsomaan isäntäväelle mieluista ohjelmaa.
Nykyään on autot kaikilla ja on kaikenlaista muuta menoa.
Niinhän se on, että juurikaan kukaan ei nykyään tule kylään kutsumatta!- mielestäni
En kyllä halua yhtään yllätysvierasta kotiini. Kotini on linnani ja minusta on ihanaa olla vaikka koko päivän aamutakissa, jos haluan olla omissa oloissani. Haluan myös puuhailla omia hommiani ihan rauhassa. Onneksi kukaan ei ole ängennytkään, sillä läheisenikin kohteliaasti pirauttavat puhelimella. Ennen oli ennen ja esim maalaistaloissa ei ollut puhelimia tai sellaista tapaa edes, että ilmoitettiin etukäteen tulosta. Ja hellalla oli aamusta iltaan kahvipannu kuumana. Nykyisin myös ihmiset liikkuvat paljon enemmän, ovat ostoksilla kauppakeskuksissa ja tapaavat siellä tuttaviaan ja ystäviään. Moni jää vielä taajaman baariin istumaan, syömään tai viettää leffaillan jne. Kukapa sitä enää viikolla enää tavata yllätysvieraita ja viikonloppu on rauhoitettu taas ihan itselle ja läheisille.
mielestäni kirjoitti:
En kyllä halua yhtään yllätysvierasta kotiini. Kotini on linnani ja minusta on ihanaa olla vaikka koko päivän aamutakissa, jos haluan olla omissa oloissani. Haluan myös puuhailla omia hommiani ihan rauhassa. Onneksi kukaan ei ole ängennytkään, sillä läheisenikin kohteliaasti pirauttavat puhelimella. Ennen oli ennen ja esim maalaistaloissa ei ollut puhelimia tai sellaista tapaa edes, että ilmoitettiin etukäteen tulosta. Ja hellalla oli aamusta iltaan kahvipannu kuumana. Nykyisin myös ihmiset liikkuvat paljon enemmän, ovat ostoksilla kauppakeskuksissa ja tapaavat siellä tuttaviaan ja ystäviään. Moni jää vielä taajaman baariin istumaan, syömään tai viettää leffaillan jne. Kukapa sitä enää viikolla enää tavata yllätysvieraita ja viikonloppu on rauhoitettu taas ihan itselle ja läheisille.
En minäkään nyt niin vanha ole, että puhelittomassa talossa olisin asunut - maalaistalossa kylläkin.
Siitä kaffeepannun liedellä olosta en viitsi sanoa mitään - ehkä sellaista on ollut aikana ennen minua...
Puhuttiinhan sitä puhelimessakin, mutta silti saatettiin tulla tupsahtaa naapurin muuten vaan.
Maalla tuskin kukaan päiväänsä aamutakissaankaan viettää, aina sitä asiaa uloskin tulee...
Niin se on kuin Ibiza tuolla alempana sanoi, että talo elää tavallaan ja vieraat tulee ajallaan.
Tervetuloa vaan kaffeelle ja aina löytyy känttyäkin - pakastin kun on keksitty!
Nimittäin toisten aivoilla ajattelun.
Hyvin monen valintoja ja ratkaisuja ohjaa mielikuva siitä mitä minä kuvittelen muiden minusta ajattelevan.
Halutaan materialla ja muilla valinnoilla viestiä ympäristölle jotain itsestään.
Murheellista kyllä, ei omien, vaan kuviteltujen normien mukaan.
Mielestäni tämä audienssiajattelu liitty juuri tuohon imagon luomiseen.
Pitää sopia aika että ehditään rakentamaan rekvisiitta siihen malliin mitä halutaan ystäville viestiä.
Minusta on aivan luonnollista että tuttavat ilmestyisivät ovelle.
Jos on kotihommat menossa niin soveltuvilta osin vaikkapa lapio tulokkaan käteen. Tai jotain vastaavaa.
Niin pessimisti olen etten usko paluuta luonnollisempaan kanssakäymiseen olevan näköpiirissä.
En kyllä uskonut näkeväni ns. kommunismin romahdiustakaan.- 1943
ihmisen huusholli eli vain silloin, kun minulla on juhlat, joihin on kutsuttu vieraita, laitan paikat kuntoon. Muuten esillä saattaa olla kirjoitus- ym.-töitä. Tutuille olen sanonut, että meille voi tulla. Joskus joku tupsahtaa. Tähän aikaan käyn myymässä eläkeläisten joululehteä. Eilen sain kaupaksi 8 ja rupattelin ostajien kanssa. Yleensä ovat iloisia, kun tulen. Tänään piti mennä vierailulle itäiselle Uudellemaalle, mutta 20 km:n päässä kytkin teki tenän. Kotiin pääsimme sentään körötellen ja autoton kausi odottaa. Ynnä melko hintava remontti. Hyvä niin, laitan kotia kuntoon ja odottelen visiittejä.
- ibiza*
Kyllä meillä ystävien kesken poiketaan toistemme luona ex tempore... Ovi on aina auki ystäville eikä puuhailut kotiympäristössä himmennä vierailuja...
Juuri aamupäivällä ajelin moottorikelkalla järvelläni kalanpyydyksillä... Samalla poikkesin parissa talossa... Toisessa kahvittelimme, toisessa rupattelimme hetken kun kielsin kahvitarjoilun...
Niinpä... "Talo elää tavallaan, vieraat käyvät ajallaan"!- 1947
Jonkinsortin luovuutta meilläkin näkyy. Työtasoja on ja kaikissa tavaraa... Olisko 9m? Kissalla oma taso, missä sen ruuat on, kukkia yhdellä, koirien kuivamuonaa yhdellä, kattiloita, radiota, paahdinta yms. mitä kaikilla varmaan on. Muistiinpanoja varten lehtiö jne. No tänään tuotiin monistuskonekin, miehet tekivät kirjanpitohommia.. Se siitä siirtyy pois. Ja tämä tietsikkakin tuvassa. Ovat kätevästi saatavilla.
Ne vierailut. Meillä on käynyt muutama naapuri pikavisiitillä. Kuulumiset ja avun tarpeet kysellään. Ovat mukavia, vaikka ueamminkin voisi joku tulla. Itse olen olosuhteiden vuoksi aika paikallaan oleva.
Kovin siistiä henkilöä jotensakin vieroksun, meillä kun yleensä on osittainen epäjärjestys. Pojan mielestä on siistiä...
Oli siinä tunnelmaa, silloin joskus. Arvoituksia kyseltiin ja laulettiin porukalla. Nyt useimmat katsovat telkkua. Taisi kyläilyissä olla osin juoruamistakin, eikä sellaisesta kaikki pidä. Jotakin hyvää siinä silti olisi, välittämistä. Ehkä jokaisella ajalla on omat juttunsa.
- Pirre*
telkkari, eikä ihmisillä ole enää niin tarvetta käydä kylää ja sitten työkulttuuri on muuttunut,- pitkien päivien jälkeen ihmiset ei ilm. jaksa enää lähteä naapuriin..
Kyllä täälläkin kutsutaa, ja ootetaan kutsu - joskus aivan sattuman varaisesti joku voi poiketa ilmoittelematta..mutta vähempi jo..ikävä kyllä elämme tätä informaation ähkykautta.
Mutta nyt "kylään", vanhimman jälkikasvun lapsen synttäteille..tupsahtaa milloin vaan. Tutut ja tuntemattomat, ei mitään rajoituksia. Että tervetuloa vaan. Ja kyllähän noita on aina tupsahdellutkin. Aikapaljon vieraita käy. Jos minulla on niin kiire jonkun homman kanssa, että en ehdi kahvia keittää, niin sanon, että keitäppä sinä nyt kahvit. niin saadaan muutkin.- Kahvi pullaa minulla kyllä aina on , olen sen verran himoleipoja. Ja jos on ruoka-aika niin syömään pyydän, jos maistuu ,olipa ukko vaikka Turjan lapista. Sitä evästä tarjotaan, mitä itselläkin edessä on. Kaikille olen tarjottavaa etsinyt, enkä ole siinä tippaakaan köyhtynyt, taidan olla pikkuhiljaa rikastumaan päin.
- lukossa pysyy
tule ilman etukäteen sopimista! En aukaise ovea vaikka kuinka ovikello soisi, jos en tiedä kuka on tulossa. Ei nykyaikana uskalla noin vain avata. Onneksi meillä on ulko-ovetkin päivisinkin lukossa. En myöskään summeriin vastaa (avaa ovea) jos en tiedä kuka tulee. Meillä kaikki tuttavat soittavatkin kännykällä ensin. Joku on joskus tullut ihan niin, että on kaupungilla käymässä ja vaikkapa torilta soittaa, että sopisiko käydä kylässä. No yleensähän sopii, jos vain olen kotona. Moni joka on etäämpää tulossa soittaa kyllä vaikkapa pari päivää aikaisemmin. Silloin kun me kuusikymppiset plus oltiin lapsia, maailma oli aivan toisenlainen. Ei sitä aikaa enää tule. Jos haluaa pitää henkikultsansa, ei ovea passaa avata kaikenmaailman soittelijoille!
- 1947
lukossa pysyy kirjoitti:
tule ilman etukäteen sopimista! En aukaise ovea vaikka kuinka ovikello soisi, jos en tiedä kuka on tulossa. Ei nykyaikana uskalla noin vain avata. Onneksi meillä on ulko-ovetkin päivisinkin lukossa. En myöskään summeriin vastaa (avaa ovea) jos en tiedä kuka tulee. Meillä kaikki tuttavat soittavatkin kännykällä ensin. Joku on joskus tullut ihan niin, että on kaupungilla käymässä ja vaikkapa torilta soittaa, että sopisiko käydä kylässä. No yleensähän sopii, jos vain olen kotona. Moni joka on etäämpää tulossa soittaa kyllä vaikkapa pari päivää aikaisemmin. Silloin kun me kuusikymppiset plus oltiin lapsia, maailma oli aivan toisenlainen. Ei sitä aikaa enää tule. Jos haluaa pitää henkikultsansa, ei ovea passaa avata kaikenmaailman soittelijoille!
Heh. Meillä on aina ovet auki kotona ollessa ja koirat on ovikelloina. Viikolla isompi hääti jehovan todistajat pois. Viime vuonna sama juttu, eivät uskalla autosta ulos.
Poissa ollessa ovat on säpissä ja koirat sisällä.. Kovin moni ei varmaan halua sisälle silloin.
kaupungissa asia onkin erilainen. Pakko olla lukossa.
- edelleen
olisiko tvn puute syynä?
Samassa taloyhtiössä, rimpautetaan toistemme ovikelloa, yleensä on joku asiakin, mutta sisään pyydetään, ja pyydän. Vaikkapa yöpaita päällä kotonani, tervetuloa vaan, kotihan on minun, ja saan olla puolipukeinen.
Samoin ystävät kävelyreissuillaan, saattavat soittaa summeria, ja poiketa kahville. Jos ajelen jonkun hyvän tutun ohitse, muilla asioillani, pirautan, ja kysäisen ovatko kotona, niin poikkean.
Jälkeläiset soittaa ensin,. Tietääkseen, olenko kotona. Voivat muutaman minuutin päästä olla ovellani.. - beessi
tupsahdan kutsumattakin täällä kaupungissa, muualle en. Omakotitalossa asuessa käytiin naapureissa puolin ja toisin kutsumattakin, mutta enemmän kuitenkin sovitusti. Kävelylenkillä tuli piipahdettua kauempana asuvienkin luona puolin ja toisin, jos esim. näki auton pihassa.
Nykyisessä asuintalossani on alaovi aina lukossa, joten ei ovikello juurikaan soi. Naapurini ovat niin eri ikäisiä, etten ole vierailuasteelle asti edes pyrkinyt tutustumaan. Pihalla on kyllä mukava heidän ja jälkikasvujen kanssa seurustella. Edellisessä asunnossa aukaisin oven jos siltä tuntui, useimmiten oli oven takana jehovan todistajia tai mormoneja. Minulle sopii parhaiten, että sovitaan vierailusta etukäteen, ei se mielestäni vierailun tunnelmaa ainakaan huononna tai arvoa vähennä, päinvastoin. Kutsuttuna jokainen tietää olevansa aivan varmasti tervetullut juuri sillä hetkellä, "varoittamatta" piipahtaessa ei aina voi tietää.
Toki kutsumattakin saa luokseni tulla, mutta en välttämättä aina ilahdu äkillisestä vierailusta, etenkään vapaapäivien aamupäivinä.en ole nähnyt, mutta samat Jehovan todistajat käyvät noin kerran kuukaudessa. Oikein mukavia ihmisiä. Ei nuo minulle ainakaan ole mitään tehneet, eikä saarnoja pitäneet, ihan arkisista asioista yleensä jutellaan. Kesällä kierrellään puutarhaa, ja kukkia katsellaan. Pari lehteä aina jättävät. Joskus selailen, usein en. Minulle ei heidän näkemyksensä mitenkään kuulu. Eivätkä nuo ole minunkaan näkemyksiä arvostelleet. Suomessahan on sanan ja uskonnon vapaus. Tuttavikseni lasken, niinkuin muutkin ihmiset, ja mikä minä nyt olisinkaan ketään arvostelemaan.
- ibiza*
marja-liisa41 kirjoitti:
en ole nähnyt, mutta samat Jehovan todistajat käyvät noin kerran kuukaudessa. Oikein mukavia ihmisiä. Ei nuo minulle ainakaan ole mitään tehneet, eikä saarnoja pitäneet, ihan arkisista asioista yleensä jutellaan. Kesällä kierrellään puutarhaa, ja kukkia katsellaan. Pari lehteä aina jättävät. Joskus selailen, usein en. Minulle ei heidän näkemyksensä mitenkään kuulu. Eivätkä nuo ole minunkaan näkemyksiä arvostelleet. Suomessahan on sanan ja uskonnon vapaus. Tuttavikseni lasken, niinkuin muutkin ihmiset, ja mikä minä nyt olisinkaan ketään arvostelemaan.
Kun ovikello soi, nostaa tuo "nelijalkainen tyttöni" suuren metelin... Tämä yleensä riittää, eikä nuo "anekauppiaat" pyrikään sisään... Pikaiset sananvaihdot oven raosta ja se siitä...
- Arlen
Maalla kans olen kasvanut ja niinhän se oli,että naapureissa käytiin ihan ex-tempore periaatteella.Mummulakin oli lähellä ja siellä tietenkin piipahdettiin harva se päivä heitä katsomassa,mummua ja pappaa siis ja auttelemassa.Muistelin myös haikeudella lapsuusleikkejä,kun oli kaikenlaista tekemistä ulkosalla,kun oli kylällä paljon kavereita,ei ollut puhelimia,telkkuja,netistä puhumattakaan..Ihn kyynel vierähtää,se oli ihanaa aikaa.Silloin ei tehty pahoja,kuten nykyajan kakarat.Kotoa lähtee kasvatus ja meihin luotettiin ja tiedettiin missä oltiin.Kelkoteltiin,pulkoteltiin,hiihdeltiin ym.Saisipa nuo ajat takaisin..huokaus...Meitä on seitsemän sisarusta,joten omasta takaa oli kotonakin seuraa.Ei voi aikoja verratakaan nykyiseen.Niinhän se maailma muuttuu eskoseni,sanotaan.
- toiset ajat
Ennen mailla oli toisin. Täällä kaupungissa en enää avaa ovea vaikka kuinka rimputtaisi.
Ystävät ilmoittavat tulostaan, enkä minäkään lähde kyläilemään minnekään, en edes lasteni luo ilmoittamatta. Jokaisella on oikeus yksityisyyteen.
Vaikka talossa alaovi on lukossaa yötäpäivää, käytävillä ja ovien takaa on ollut baltian huumeveikkoja jopa keskellä päivää. Yksi yritti kesällä väkisin tunkea sisään yläkerran naapuriin.
Vanhalla rouvalla oli varmuusketju ovessa ja hän huusi kuin syötävä, satuin tulemaan lapsenlapseni kanssa sisään kun tämä mies ryntäsi ulos. Suomi ei enää ole mikään lintukoto, ei ainakaan kaupungeissa - nih ,,tuliko selväks
yhteiskunta on kaupunkilaistunu, emme asu enään maalla.
Ne jotka on jääneet maale, heillä on myös työkireet lisääntyneet tekniikan myötä, maatilat suurentuneet, eläimiä satoja enemmän kuinennen, he ei ehdi .
itsekkyys,,
kiire (työt ja kotihommat)
kunnon ylläpito (pakolliset vapaa ajan harrastukset) vie aikaa,
telvisio ja tietokone,
seurustelu oman rakkaan kanssa,
lasten hoito ja harrastukset ,
ei siis yksinkeraiseti ole aikaa enään naapureitten kanssakäymisiin .- Omatupaomalupa
Ei ole mitään kiinnostusta mennä naapuriin kylään. Ja jos joku niistä pölvästeistä erehtyy tulemaan meille, niin eipä ole ovi auki sitä varten.
- ibiza*
Kyllähän ystävänikin tullessaan viimeaikoina ovat tienneet että remonttia meillä tehdään... Viime keväänä saunan ja pesuhuoneen tein uusiksi, nyt keittiö vuorossa... Tuo poikani tyhjä huone on materiaalivarasto... Siinäpä talvi taas kuluu kun nuo käyttövesiputkistot rakentelen uusiksi ja keittiökaapistot saan tehtyä ja asenneltua... Onneksi aikatauluni on joustava...
Etelässä asuva veljeni kyllä ilmaisee tulonsa... Toivoo ensi viikonvaihteessa ohikulkiessaan hirvipaistia metsäsienikastikkeen ja lisukkeiden kera... Saamansa pitää lapinjuuston ja hillojen peräruoan painamana... :) - heh,-----elämä on ly
Mummo sairastui johan oli kova liikenne. Nyt on terve kukaan ei käy.
Minulla ei käy kukaan muut kuin lapset pari kertaa vuodessa.
Pitaisikö alkaa näytteliäsksi Aurinko-Kevät, nythän nämä kirjeet kulkevat nopeasti, - aloittaja
Ketjusta ilmenee vierailukäytäntöjen melkoisen selkeä ero maaseudun ja kaupungin ja toisaalta myös etelä- ja pohjois-Suomen välillä. Itä-länsi-vierailukulttuurit eivät erottuneet (en ainakaan huomannut). Olen joskus asunut kaupungissa, en kuitenkaan pääkaupunkiseudulla. Joskus on tullut mieleen, että jos elämäntilanne kovasti muuttuu niin voisin ehkä muuttaa johonkin kaupunkiin, suureenkin. Itäsuomalaisena hölösuuna varmaan löytäisin ystäviä sieltäkin alta aikayksikön. Toki siellä ovet täytyy pitää lukossa, mutta vähintään tirkistäisin ovisilmästä kuka soittaa kelloa... saattaisi olla kiva ja tärkeäkin vieras. Täällä maalla ei ovia pidetä lukittuna päivisin läheskään joka talossa.
Mutta täälläkin ihmiset pysyvät paljon enemmän omissa ympyröissään kuin ennen. Olen huomannut saman itsestänikin, ja tietoisesti pyrin liikkumaan ja olemaan yhteyksissä ihmisiin. Tutuille ihmisille olen sanonut, että meille voi tulla milloin vaan, ilmoittamatta. En oikein pidä ajatuksesta että vieraat täytyy erikseen kutsua, että tulkaa silloin ja silloin. Liian jäykkää, ja sehän edellyttäisi, että kämppä on ensiluokkaisessa kunnossa ja tarjottavat sitä mukaa... Mukavampaa olisi jos vain tulla tupsahtaisivat, tarjottaisiin sitten mitä talosta sattuu löytymään. Enkä yhtään välitä, vaikkei justiinsa olisi tullut siivottua. "Talo ellää tavallaa, vieras tulloo ajallaa" on meidän murreversio samasta asiasta.
On tietysti hyvä kun nykyisin on kännykät, joilla jokaikisen saa kiinni melkein mistä vaan. Mutta sitä en oikein ymmärä, että vaikka asuttaisiin muutaman sadan metrin päässä niin useimmiten laitetaan tekstiviesti jos on asiaa. Eikö pieni kävely tekisi meille kaikille terää, jos kerran jalka vielä nousee? Tulisi herkisteltyä kielenkantojakin jutellessa, ja tiedä mitä uusia yhteisiä menoja keksittäisiin kun nähtäisiin kasvottain.
Äiti sanoi, että aina pitää vieraalle jotain tarjota, jos ei muuta niin viinaryyppy. Hauskaa sikäli, että viinaa ei meillä ikinä tarjottu kun sitä ei ollutkaan, ei ainakaan vielä 50-, 60- eikä 70-luvulla. Sen jälkeen äitikin jo matkusteli ulkomailla, ja saattoi kaapista likööripullo löytyä ;-)
Kiitos kaikille mielipiteistä. Mieleeni jäi varsinkin Marja-Liisan kommentit. Ihanaa että Sinun laisiasi ihmisiä ja naapureita vielä on! Ja toisaalta tuolla pohjoisessa on vielä naapuruussuhteet kunnossa, ja niitä hoidetaan eikä jätetä ketään yksin. Saman asian olemme Ibizan kirjoituksista huomanneet ennenkin. Terveiset! Kohta lähden minäkin sinne pohjoisiin "kaamosta hiihtämään". - Voi kullaista kotia
Vieras on tervetullut, jos on myönteinen eikä tuppisuuna istuva tai kaikki ikävät kokemuksensa toiselle oksentava lähimmäinen. En tiedä, onko ajalle tyypillistä vai liian hyville päiville päässeiden ikioma ilmiö, että monet eivät ole tyytyväisiä mihinkään vaan kulkevat kuin murheen alhossa aina ja marisevat kaikesta. En sellaisia kyläilijöitä totta tosiaan halua kotiini. Itselläni on sellainen periaate, että kun kylään menen, keskustellaan enempi hymyssä suin ja ollaan iloisia siitä,että tavattiin. Ei niin, etteikö ystävien tai tuttujen kesken ikävistä asioista voisi muka lainkaan jutella, mutta jos jutut aina ovat enimmäkseen marinoita...
Luultavasti syynä siihen, että kyläilykulttuuri on vähentynyt tai supistunut olemattomiin, on myös se, että me olemme Suomessa lähes täydellisiä kaikessa mahdollisessa. Niinpä kodin pitää olla designattu, ylettömän siisti, isolla rahalla rakennettu,oma ja vähintään Marko Paanasen hyväksymä ennenkuin ketään voi pyytää eli kotikin on kilpailun väline. Joskus olen miettinyt, haluammeko me oikeastaan tavata aitoja ihmisiä eli niitä, jotka aina väliin eivät tuoksahda parfyymille vaan itselleen, ovat noh, hieman nuhruisia, mutta luonnollisia? Sanovat mitä ajattelevat eivätkä sitä, mitä odottavat toisen haluavan kuulla, malttavat kuunnella jne.
Koti kertoo ihmisestä mahdottoman paljon, siksi sitä sanotaan kodiksi. Kodilla on pysyvyyden tuntu, se on turvapaikka pahalta maailmalta, minun pesäni, omin alueeni. Ehkä tässä suuren kilpailun yhteiskunnassa halutaan kutsumattomuudella viestittää sitä,että emme halua paljastaa itsestämme liikaa aidosta minästä, joka oikeasti sitä kotia asuttaa. On luotettava paljon tuttaviinsa, jos toisen kotiin voi tulla milloin tahansa - silloinkin kun elämä on mullin mallin ja koti eritoten vähemmän designattu. Moni sanoo, että meille voi tulla milloin vain, mutta valehtelee. Tämänikäisten kesken alkaa jo olla rajoja paljon.
Ehkä me olimme ennen avoimempia, eikä kilpailtu silloin lähes kaikesta. Vielä kymmenenkin vuotta sitten olisi naurettu, jos joku kuusikymppinen olisi ääneen ollut sitä mieltä, että on kovinkin seksikäs ja varteenotettava kumppani kenelle tahansa ja missä lajissa tahansa. Vaan kuinkas on nyt.
Entä,jos koti onkin vuokralla eikä oma? Näppärä kyläilijä kysäisee kuin huomaamattaan, että mihinkäs sinä olet rahasi tuhlannut, kun et edes omaa kotia ole pystynyt hankkimaan. Meistä monista on tullut uskomattoman arvostelevia. Jos olette ulkomailla ollut suomalaisessa turistiryhmässä - siellä tämä taito saavuttaa huippunsa. Kun huippukriitikon kerran on erehtynyt päästämään kotiinsa, ongelma on, miten keljun kyläilijän saa sivistyneesti pois.
Olen sitä mieltä, että toki sopii yrittää kyläilyn palauttamista, mutta paljon on silloin muututtava - enimmäkseen sisältäpäin. Katsotaanpa siis peiliin. Itsekunkin pitäisi silloin opetella sivistyneeksi ja tarkoitan sydämen sivistystä sekä käytöstapoja. Niitä tarvitaan, jos mieli kyläillä milloin vain ja olla odotetty vieras. Niin - ja lisäksi tulisi olla kiinnostunut muistakin kuin itsestään. Se taitaa olla asian vaikein osio.- 1943
ihmisen kotia olkoon millainen hyvänsä. Arvostella ei sovi. Aikakauslehdissä esitellään ihmisten siloiteltuja koteja, elämä ei näy niissä, on vain kulissit. Tänäänkin luin yhden sisustussuunnittelijan kodista ja jouluvalmisteluista. Jokainen eläköön tavallaan, mutta itselläni on pikkukotini, melko vaatimaton. Ja joulusta aion selviytyä yksinkertaisesti. Ja edelleen meille voi pistäytyä. Minulla on hetki aikaa rupatella. Tarjoiluja en ajattele, aina sitä jotain keksii. Suuri osa meistä syö liikaa.
- beessi
pikemminkin etsiskelisin syitä kutsumatta kyläilemisen vähentymiseen. Ei ole enää kotirouvia, maatiloillakin on usein ainakin toinen töissä muualla. Työ siellä on muutenkin erilaista tänä päivänä. Kylät ja taajamat ovat muuttuneet, ihmiset eivät enää yksinkertaisesti tunne edes lähinaapureitaan. Avioerojen seurauksena usein kyläilypaikat/kylässäkävijät häviävät ainakin toiselta, ehkä molemmilta. Vaikka kuinka paljon muitakin ihan tavallisia syitä on.
"Katsotaanpa siis peiliin. Itsekunkin pitäisi silloin opetella sivistyneeksi ja tarkoitan sydämen sivistystä ja käytöstapoja. Niitä tarvitaan, jos mieli kyläillä milloin vain ja olla odotettu vieras. Niin - ja lisäksi tulisi olla kiinnostunut muistakin kuin itsestään. Se taitaa olla asian vaikein osio."
Olisiko kuitenkin niin päin, että jos mielit kyläillä milloin vain (kun itsellesi sattuu sopimaan ja huvittaa) ja uskot olevasi aina odotettu vieras, niin sinulla ei ole sivistystä eikä sydämen sivistystä eikä varsinkaan käytöstapoja.
Se taas, että lähdet kutsumatta kyläilemään tarkoittanee, että olet kiinnostunut muistakin kuin itsestäsi?
Lieneekö tuo kutsumatta kyläily ollut koskaan niin KOVIN yleistä, puhelimien jälkeen ainakaan. Ja jos on, niin onko se välttämättä pelkästään iloinen ja kiva asia. Voi se olla joskus rasittavaakin, varsinkin jos kutsumaton vieras/vieraat ei ymmärrä ajallaan lähteä. Useimmiten on tietenkin kivaa, jos ystävä tai kylänmies, naapuri tai tuttava käväisee, mutta haittaisiko tuo mitään, jos hän soittaisi ensin? Niin minun ystäväni/tuttavani tekevät kysyen samalla "tuonko jotain", kun ei minulla ole juuri koskaan edes maitoa kahviin.
Tuon tässäkin ketjussa mainitun sanonnan olen muuten oppinut näin:
Talo elää tavallaan, vieras LÄHTEE ajallaan.
Kutsut yleensä ovat minun mielestäni lisääntyneet, juhlitaan milloin mitäkin ja hyvin usein ihan vain "tulkaa (tule) meille syömään". - ennen ja nyt
beessi kirjoitti:
pikemminkin etsiskelisin syitä kutsumatta kyläilemisen vähentymiseen. Ei ole enää kotirouvia, maatiloillakin on usein ainakin toinen töissä muualla. Työ siellä on muutenkin erilaista tänä päivänä. Kylät ja taajamat ovat muuttuneet, ihmiset eivät enää yksinkertaisesti tunne edes lähinaapureitaan. Avioerojen seurauksena usein kyläilypaikat/kylässäkävijät häviävät ainakin toiselta, ehkä molemmilta. Vaikka kuinka paljon muitakin ihan tavallisia syitä on.
"Katsotaanpa siis peiliin. Itsekunkin pitäisi silloin opetella sivistyneeksi ja tarkoitan sydämen sivistystä ja käytöstapoja. Niitä tarvitaan, jos mieli kyläillä milloin vain ja olla odotettu vieras. Niin - ja lisäksi tulisi olla kiinnostunut muistakin kuin itsestään. Se taitaa olla asian vaikein osio."
Olisiko kuitenkin niin päin, että jos mielit kyläillä milloin vain (kun itsellesi sattuu sopimaan ja huvittaa) ja uskot olevasi aina odotettu vieras, niin sinulla ei ole sivistystä eikä sydämen sivistystä eikä varsinkaan käytöstapoja.
Se taas, että lähdet kutsumatta kyläilemään tarkoittanee, että olet kiinnostunut muistakin kuin itsestäsi?
Lieneekö tuo kutsumatta kyläily ollut koskaan niin KOVIN yleistä, puhelimien jälkeen ainakaan. Ja jos on, niin onko se välttämättä pelkästään iloinen ja kiva asia. Voi se olla joskus rasittavaakin, varsinkin jos kutsumaton vieras/vieraat ei ymmärrä ajallaan lähteä. Useimmiten on tietenkin kivaa, jos ystävä tai kylänmies, naapuri tai tuttava käväisee, mutta haittaisiko tuo mitään, jos hän soittaisi ensin? Niin minun ystäväni/tuttavani tekevät kysyen samalla "tuonko jotain", kun ei minulla ole juuri koskaan edes maitoa kahviin.
Tuon tässäkin ketjussa mainitun sanonnan olen muuten oppinut näin:
Talo elää tavallaan, vieras LÄHTEE ajallaan.
Kutsut yleensä ovat minun mielestäni lisääntyneet, juhlitaan milloin mitäkin ja hyvin usein ihan vain "tulkaa (tule) meille syömään".No minun lapsuudessani ei ollut sähköä, ei puhelinta, ei kauppoja, ei televisiota eikä julkisia liikennevälineitä, mutta ei ollut omia autojakaan. Kesällä liikuttiin polkupyörällä, ja talvella hiihtäen ja hevosella. Niin, eikä postiakaan tullut kuin 3 * viikossa, eikä sekään kotiin, vaan yhteen kyläälä olevaan maalaistalon kuistille, josta kukin sitten omamme haettiin. Ei ollut positenkaan kanssa lukemista liiemmin, kuten nyt.
Kylillä käytiin kuten aloittaja kirjoitti, mutta silloin nuo kontaktit olivat kovin suppeat. Nyt tavataan ihmisiä, tuttavia kauppareisulla, harrastuspiireissä, kokouksissa, joita siihen aikaan ei ollut, ei meidän kylällä mitään noista. Ei ollut silloin televisiota, ei puhelintakaan.
Nyt mulla ainakin menee paljon aikaa puhelimessa ystävien kanssa, vaikka muutoin asuvat kaukana, mutta puhelu tuo lähelle. Sanoisin, että kyllä vilkkaampaa ja monipuolisempaa on nykyinen sosiaalinen elämämme, kuin muinoin silloin.
Ehkä se kahvikuppononen jotakuta häiritsee, kun ei sitä nyt sillä tavalla saa kuin ennen, mutta minä en ole ikinä kahvia juonut, ja silloinkin minua häiritsi se jatkuva kestittäminen. Kun käskivät poikkeamaan, varmistin, että poikkean yhdellä ehdolla, ettet höösää sitten sitä juomista ja pullamussutusta.
Silloin kun olimme aktiiviammatin aikana, meillä poikkesi väkeä tuhka tiheään. Muutamalta kysyinkin, että eihän sinun töistä tule mitään, jos joka taloon tällä tavalla juutut, mitäs esimiehesi sanovat. Totesi, että tää on ainut paikka hänen alueellaan, mihin hän voi mennä ennakolta soittamatta.
Joo, jos olimme syömässä, sanoin vieraalle, että kahteleppa tuolta kuapista lautanen ja asseet, ja kauho, mitä mieles teköö. Siitä immeiset tykkäsi et meillä oli niin vappaata, sanovat, että teille tullessa ei tunne syyllisyyttä siitä, että häirttee toisten elämää.
Pullan känttyä ja pipareita ei meiltä löyvy, ei oo koskaan löytynny. - aloittaja
beessi kirjoitti:
pikemminkin etsiskelisin syitä kutsumatta kyläilemisen vähentymiseen. Ei ole enää kotirouvia, maatiloillakin on usein ainakin toinen töissä muualla. Työ siellä on muutenkin erilaista tänä päivänä. Kylät ja taajamat ovat muuttuneet, ihmiset eivät enää yksinkertaisesti tunne edes lähinaapureitaan. Avioerojen seurauksena usein kyläilypaikat/kylässäkävijät häviävät ainakin toiselta, ehkä molemmilta. Vaikka kuinka paljon muitakin ihan tavallisia syitä on.
"Katsotaanpa siis peiliin. Itsekunkin pitäisi silloin opetella sivistyneeksi ja tarkoitan sydämen sivistystä ja käytöstapoja. Niitä tarvitaan, jos mieli kyläillä milloin vain ja olla odotettu vieras. Niin - ja lisäksi tulisi olla kiinnostunut muistakin kuin itsestään. Se taitaa olla asian vaikein osio."
Olisiko kuitenkin niin päin, että jos mielit kyläillä milloin vain (kun itsellesi sattuu sopimaan ja huvittaa) ja uskot olevasi aina odotettu vieras, niin sinulla ei ole sivistystä eikä sydämen sivistystä eikä varsinkaan käytöstapoja.
Se taas, että lähdet kutsumatta kyläilemään tarkoittanee, että olet kiinnostunut muistakin kuin itsestäsi?
Lieneekö tuo kutsumatta kyläily ollut koskaan niin KOVIN yleistä, puhelimien jälkeen ainakaan. Ja jos on, niin onko se välttämättä pelkästään iloinen ja kiva asia. Voi se olla joskus rasittavaakin, varsinkin jos kutsumaton vieras/vieraat ei ymmärrä ajallaan lähteä. Useimmiten on tietenkin kivaa, jos ystävä tai kylänmies, naapuri tai tuttava käväisee, mutta haittaisiko tuo mitään, jos hän soittaisi ensin? Niin minun ystäväni/tuttavani tekevät kysyen samalla "tuonko jotain", kun ei minulla ole juuri koskaan edes maitoa kahviin.
Tuon tässäkin ketjussa mainitun sanonnan olen muuten oppinut näin:
Talo elää tavallaan, vieras LÄHTEE ajallaan.
Kutsut yleensä ovat minun mielestäni lisääntyneet, juhlitaan milloin mitäkin ja hyvin usein ihan vain "tulkaa (tule) meille syömään".Tuossa beessin tekstissä oli sanonta "talo elää tavallaan, vieras LÄHTEE ajallaan". Siinäpä olikin yhdistetty kaksi eri sanontaa, jos meikäläisen kulmakuntiin vertaa. Meillä siis toisaalta sanottiin:
- Talo elää tavallaan, vieras tulee ajallaan (mutta murteella, tietysti)
Oli myös toinen sanonta
- Kahden tunnin päästä vieras alkaa haista paskalta
Minusta sanonta oli roisi ja ilkeä, mutta äiti selitti että sehän vain tarkoittaa että liian kauaa ei saa viipyä.
Niinpä niin. Vierailuetiketti on aina ollut - vaikka vain ilmassa. Ja sitä oli syytä noudattaa, jos fiksun ja odotetun vieraan kirjoissa meinasi pysyä. Edelleen ajankohtainen asia. Mutta ei mietitä ja varota liikaa, sillä mutkaton, toinen toistaan arvostava kanssakäyminen kyläyhteisöissä on pääsääntöisesti iloinen ja arvokas asia. - beessi
aloittaja kirjoitti:
Tuossa beessin tekstissä oli sanonta "talo elää tavallaan, vieras LÄHTEE ajallaan". Siinäpä olikin yhdistetty kaksi eri sanontaa, jos meikäläisen kulmakuntiin vertaa. Meillä siis toisaalta sanottiin:
- Talo elää tavallaan, vieras tulee ajallaan (mutta murteella, tietysti)
Oli myös toinen sanonta
- Kahden tunnin päästä vieras alkaa haista paskalta
Minusta sanonta oli roisi ja ilkeä, mutta äiti selitti että sehän vain tarkoittaa että liian kauaa ei saa viipyä.
Niinpä niin. Vierailuetiketti on aina ollut - vaikka vain ilmassa. Ja sitä oli syytä noudattaa, jos fiksun ja odotetun vieraan kirjoissa meinasi pysyä. Edelleen ajankohtainen asia. Mutta ei mietitä ja varota liikaa, sillä mutkaton, toinen toistaan arvostava kanssakäyminen kyläyhteisöissä on pääsääntöisesti iloinen ja arvokas asia.samaa mieltä tuon viimeisen lauseesi kanssa. Kyllä sen harmittoman "kylähullunkin" -joka ei lähde kulumallakaan pois, vaikka jutut on tyrehtyneet ja kahvit juotu - käynnistä kuitenkin jää hyvä mieli.
Onhan hän hyväntahtoinen ja vilpitön ihminen. - Voi kullaista kotia
beessi kirjoitti:
pikemminkin etsiskelisin syitä kutsumatta kyläilemisen vähentymiseen. Ei ole enää kotirouvia, maatiloillakin on usein ainakin toinen töissä muualla. Työ siellä on muutenkin erilaista tänä päivänä. Kylät ja taajamat ovat muuttuneet, ihmiset eivät enää yksinkertaisesti tunne edes lähinaapureitaan. Avioerojen seurauksena usein kyläilypaikat/kylässäkävijät häviävät ainakin toiselta, ehkä molemmilta. Vaikka kuinka paljon muitakin ihan tavallisia syitä on.
"Katsotaanpa siis peiliin. Itsekunkin pitäisi silloin opetella sivistyneeksi ja tarkoitan sydämen sivistystä ja käytöstapoja. Niitä tarvitaan, jos mieli kyläillä milloin vain ja olla odotettu vieras. Niin - ja lisäksi tulisi olla kiinnostunut muistakin kuin itsestään. Se taitaa olla asian vaikein osio."
Olisiko kuitenkin niin päin, että jos mielit kyläillä milloin vain (kun itsellesi sattuu sopimaan ja huvittaa) ja uskot olevasi aina odotettu vieras, niin sinulla ei ole sivistystä eikä sydämen sivistystä eikä varsinkaan käytöstapoja.
Se taas, että lähdet kutsumatta kyläilemään tarkoittanee, että olet kiinnostunut muistakin kuin itsestäsi?
Lieneekö tuo kutsumatta kyläily ollut koskaan niin KOVIN yleistä, puhelimien jälkeen ainakaan. Ja jos on, niin onko se välttämättä pelkästään iloinen ja kiva asia. Voi se olla joskus rasittavaakin, varsinkin jos kutsumaton vieras/vieraat ei ymmärrä ajallaan lähteä. Useimmiten on tietenkin kivaa, jos ystävä tai kylänmies, naapuri tai tuttava käväisee, mutta haittaisiko tuo mitään, jos hän soittaisi ensin? Niin minun ystäväni/tuttavani tekevät kysyen samalla "tuonko jotain", kun ei minulla ole juuri koskaan edes maitoa kahviin.
Tuon tässäkin ketjussa mainitun sanonnan olen muuten oppinut näin:
Talo elää tavallaan, vieras LÄHTEE ajallaan.
Kutsut yleensä ovat minun mielestäni lisääntyneet, juhlitaan milloin mitäkin ja hyvin usein ihan vain "tulkaa (tule) meille syömään"....eri kantilta. Mietin vain minkälainen on kohtelias ja mukava vieras näkemäni perusteella. Oletan,että jotakin sympatiaa on välillämme, jos kylään kutsutaan. Mietipä itse asiaa omalla kohdallasi.
En mene kyläilemaan kutsutta, koska se on - kuten sanoit- sivistymätöntä ja nimenomaan tässä yhteiskunnassa. Ennen on ollut toisin, mutta ei silloin ollut puhelimia kuten nyt, yhteiskunta myöskin yhteisöllisempi. En pidä siitä, että meille tullaan kutsumatta, mutta poikkeuksia löytyy. Läheiset voivat tulla milloin tahansa oli yö tai päivä. Hädässä oleva lähimmäinen samoin, tosin hädän laatu vaikuttaa asiaan. Kaatokännissä änkyröivä ja naisen syliä kaipaava lähimmäinen ei välttämättä herätä riemuhuutoja. En kaipaa kyläilyjä takaisin siinä muodossa kuin aloittaja kirjoittaa. Yhteisöllisyyttä eli välittämistä sen sijaan kaipaan, mutta se ei ole sama asia kuin nyt puheena oleva aihe.
Käytöstavoista voi jokainen olla omaa mieltään, minä omaani. En halua olla roskis oli tulija kutsuttu tai ei enkä tajua myöskään tuppisuuna istuvia eli miksi he tulevat kylään, jolleivät halua keskustella eikä ole mielipiteitä. Sellainen vaikuttaa lähinnä mielenosoitukselta.
"Kutsut ovat lisääntyneet..." eipä tätäkään voi yleistää. Ovat lisääntyneet sinun näköpiirissäsi, mutta ovatko kaikilla ja kaikkialla - ei varmastikaan. Miksi aloittaja silloin olisi kirjoittanut juttua lainkaan, jos kerran kutsuja ja kutsuttuja on? Miksi yksinäisyydestä kirjoitetaan ja kerrotaan karmeita tapauksia, jos kutsut kerran ovat lisääntyneet? Lisääntyneet mihin nähden? Jos niin olisi kaikilla, ei mitään ongelmaa olisi. Huuhaata...
Epämuodollinen " Tulkaa meille syömään"... on tyypillinen ystävien tapa kutsua toinen toisiaan, mutta sekään ei yleensä tarkoita, että ponkaistaan lounaalle ex tempore heti huomenissa eli ensi tilaisuudessa. Ainakin varmistetaan, että emäntä/isäntä on paikalla. Ei kai sitä ruokaa muuten tule. Tietysti sinulla beessi saattaa olla ihan oma butler, joka hoitaa homman kuten Jeeves vaikka isäntä/emäntä olisi teillä tietymättömillä. "Tulkaa meille syömään..." voi myös tarkoittaa samaa kuin "tavataan.., soitellaan.." ts. sitten joskus - vain ja ainoastaan kohtelias toivotus, jota ei ole tarkoituskaan toteuttaa tai jos niin hamassa tulevaisuudessa. Jollei vieras ymmärrä ajoissa lähteä,se voi olla - sävystä riipuen - kohtelias lähtökäsky.
En usko tällä syömällä, että oikeasti Suomessa on henkilöitä, joiden kotiin sopii pistäytyä noin vain kutsumatta (hätätilanteet poislukien). Monet kaunistelevat itseään ja kertovat mielellään, että voi, voi meille sopii tulla koska vain, mutta todellisuus voi olla jotakin muuta. Valehtelu ei ole vähentynyt, se tuntuu lisääntyvän. Noin tästä vinkkkelistä. - 1943
Voi kullaista kotia kirjoitti:
...eri kantilta. Mietin vain minkälainen on kohtelias ja mukava vieras näkemäni perusteella. Oletan,että jotakin sympatiaa on välillämme, jos kylään kutsutaan. Mietipä itse asiaa omalla kohdallasi.
En mene kyläilemaan kutsutta, koska se on - kuten sanoit- sivistymätöntä ja nimenomaan tässä yhteiskunnassa. Ennen on ollut toisin, mutta ei silloin ollut puhelimia kuten nyt, yhteiskunta myöskin yhteisöllisempi. En pidä siitä, että meille tullaan kutsumatta, mutta poikkeuksia löytyy. Läheiset voivat tulla milloin tahansa oli yö tai päivä. Hädässä oleva lähimmäinen samoin, tosin hädän laatu vaikuttaa asiaan. Kaatokännissä änkyröivä ja naisen syliä kaipaava lähimmäinen ei välttämättä herätä riemuhuutoja. En kaipaa kyläilyjä takaisin siinä muodossa kuin aloittaja kirjoittaa. Yhteisöllisyyttä eli välittämistä sen sijaan kaipaan, mutta se ei ole sama asia kuin nyt puheena oleva aihe.
Käytöstavoista voi jokainen olla omaa mieltään, minä omaani. En halua olla roskis oli tulija kutsuttu tai ei enkä tajua myöskään tuppisuuna istuvia eli miksi he tulevat kylään, jolleivät halua keskustella eikä ole mielipiteitä. Sellainen vaikuttaa lähinnä mielenosoitukselta.
"Kutsut ovat lisääntyneet..." eipä tätäkään voi yleistää. Ovat lisääntyneet sinun näköpiirissäsi, mutta ovatko kaikilla ja kaikkialla - ei varmastikaan. Miksi aloittaja silloin olisi kirjoittanut juttua lainkaan, jos kerran kutsuja ja kutsuttuja on? Miksi yksinäisyydestä kirjoitetaan ja kerrotaan karmeita tapauksia, jos kutsut kerran ovat lisääntyneet? Lisääntyneet mihin nähden? Jos niin olisi kaikilla, ei mitään ongelmaa olisi. Huuhaata...
Epämuodollinen " Tulkaa meille syömään"... on tyypillinen ystävien tapa kutsua toinen toisiaan, mutta sekään ei yleensä tarkoita, että ponkaistaan lounaalle ex tempore heti huomenissa eli ensi tilaisuudessa. Ainakin varmistetaan, että emäntä/isäntä on paikalla. Ei kai sitä ruokaa muuten tule. Tietysti sinulla beessi saattaa olla ihan oma butler, joka hoitaa homman kuten Jeeves vaikka isäntä/emäntä olisi teillä tietymättömillä. "Tulkaa meille syömään..." voi myös tarkoittaa samaa kuin "tavataan.., soitellaan.." ts. sitten joskus - vain ja ainoastaan kohtelias toivotus, jota ei ole tarkoituskaan toteuttaa tai jos niin hamassa tulevaisuudessa. Jollei vieras ymmärrä ajoissa lähteä,se voi olla - sävystä riipuen - kohtelias lähtökäsky.
En usko tällä syömällä, että oikeasti Suomessa on henkilöitä, joiden kotiin sopii pistäytyä noin vain kutsumatta (hätätilanteet poislukien). Monet kaunistelevat itseään ja kertovat mielellään, että voi, voi meille sopii tulla koska vain, mutta todellisuus voi olla jotakin muuta. Valehtelu ei ole vähentynyt, se tuntuu lisääntyvän. Noin tästä vinkkkelistä.kanssa olen enemmän tekemisissä, ovat tervetulleita milloin vain. Esimerkiksi tutut entisestä kotikaupungistani, kun ajavat tästä moottoritietä länteen. Eipä ole tungosta ollut, jokunen on piipahtanut. Kirjoitan isäni päiväkirjoja 1930-luvulta puhtaaksi ja melkein joka päivä on vierailtu naapureissa. Joku on käynyt tai jossain on käyty. Niin oli lapsuudessanikin 1950-luvulla,luultavasti käynnit harventuivat jo silloin. Yhteen naapuriin tuli televisio ja siellä oli avoimet ovet. Porukkaa saattoi olla paljon. Tuossa naapurissa oli myös puhelin, mitä meillä ei ollut. Kun opiskelin Helsingissä, niin soitin tähän naapuriin ja he välittivät asian 1 km:n päähän kotiini. Tuosta muistinkin, että tämä emäntä tyttärineen kävi melko usein kylässä, muuten kävi enemmän miehiä.
- lisbet,
Kun on syntynyt vasta noilla vuosikymmenillä, on vain hataria muistikuvia. Muistan et ns. rotinoilla käytiin ja leipomisia sun muuta vietiin. Kylän naiset illalla tulivat kotiimme, kun ´tiesivät´isäni olevan komennuksella,
Ei, en haluaisi et tultaisiin ylläreinä. En avaa ovea jos joku soittaa ovikelloa. Suku on niin kaukana ja tutut tietää miten toimia.
Ei myös tulisi mieleenikään mennä kenenkään luo, ennen pirauttamista ...eihän koskaan tiedä onko vierailu , vaikka piipahtaminenkin sopivalla ajankohdalla.
Maaseudulla varmaan enempi mahdollista, ei kaupungissa, en edes tunne naapureitani, vaikka pitkään on samassa taloyhtiössä eletty.
Mitään en niin inhoa kuin uteliaisuutta, kun pysyy erossa talonjutuista saa elää rauhassa.
Nykyään on näin, ja sopii minun lukujärjestykseeni.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 406993
- 323948
- 453330
- 402949
- 172726
- 372238
- 162196
- 412153
Voi ei! Jari Sillanpää heitti keikan Helsingissä - Hämmästyttävä hetki lavalla...
Ex-tangokuningas on parhaillaan konserttikiertueella. Hän esiintyi Savoy teatterissa äitienpäivänä. Sillanpää jakoi kons482087- 402058