Onko kukaan viisissäkymmenissä oleva kärsinyt monista oireista kuten aloitekyvyttömyys, keskittymiskyvyn puutos, väsymys, ei jaksa lukea kuten ennen, ei jaksa tavata ihmisiä ja osallistua rientoihin, pää tuntuu sumuiselta ja olo väsyneeltä ja palelee usein.. Sydän tykyttelee jo liikaakin ja lihakset tai nivelet kipeytyvät. Kävin jo kilpparikokeissakin, muttei löytynyt vikaa. Mitään lääkitystä en käytä.
Melkoinen valitusvirsi siis, mutta kiinnostaa voikos tämä joskus helpottaakin ajan myötä, onko toivoa?
Melkoinen valitusvirsi siis, mutta kiinnostaa voikos tämä joskus helpottaakin ajan myötä, onko toivoa?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tuttua on juu, mutta mulla ne ei ole jatkuvaa. Siis ajoittaisin juuri tuollaista saamattomuutta ja mielellään pysyisi 4seinän sisällä, eikä ole haluja tavata ketään, mutta se kylläkään ei ole ajoittunut pelkästään tähän ikään. Eli mulla on koko ikäni ollut tuollaisia kausia. Olettaisin, että kaikilla on tuollaista enemmän tai vähemmän, mutta silloin, kun se alkaa tosissaan haittaamaan elämää ja elämän laatu kärsii, niin silloin on haettava apua lääkäriltä. Itse olen alkanut käyttämään erilaisia luontaistuotteita ja syömään terveellisemmin, sekä liikkumaaan ulkona paljon. Täytyy sanoa, että vieläkin tulee ajoittain pieniä em. taantumuksia, mutta kevyemmin ja ne on luultavasti niitä hormoonaalisia heittelyitä..
Kiitos asiallisesta vastauksestasi, vaikka en oikein osaa tätä nykyistä oloa kuvaillakaan. Ennenkin on hormonaalisia vaihteluita kuukaudessa ollut, mutta nyt hyviä päiviä tosi vähän.Olen koittanut miettiä syömisiä esim. sokeria ja kahvia välttämällä, kasviksia ja marjoja olen aina syönytkin.. Kalliita luontaistuotteita olen ostellut myös. Varmaan auttavatkin vähän, omega kolmoset ja muut. Huonojakin keinoja olen kokeillut kuten viinilasillisia, mutta arvaatte varmaan ahdistiko ja masensiko sen jälkeen. Kysyin kilpisrauhaslääkärissä auttaiskohan masennuslääkkeet, mutta lääkäri suositteli ulkoilua ja harrastuksia, joten en sitten tiedä auttaisko lääkkeet. Hormoniehkäisy mulla on ollut kauan.
Kyllä nolotti lääkärille luetella kaikennäköisiä oireita, mutta tuntui että jotain apua tarvitsisen, kun töissä ja kotona pitäisi jaksaa. Siksi tässä kyselen onko muilta olo parantunut ajan kanssa.
paranee, mutta se muuttuu erilaiseksi koko ajan. Entiseen ei ole paluuta. Sitähän tässä joka päivä pohtii, kun huomaa miten eri tavalla maailmaa nyt katsoo. Sitä taitaa tulla vanhaksi vähitellen. Toisaalta alkaa ymmärtää sellaisia asioita, joita ei ennen ole ymmärtänyt ja silti peilistä katsoo vielä aika nuori ihminen. Onkohan se nyt sitä viisautta, mikä on kätkeytynyt hormonimyllerysten taakse aina ennen?
Sellainen lievä haikeus valtaa mielen kun katsoo nuorten menoa.
Kyllä on samoja oireita. Pää tuntuu tosiaan usein sumuiselta ja keskittyminen on vaikeaa. Nykyisin pitäisi keskittymisen olla vieläkin parempaa kun on opiskelut ja työ samaan aikaan. Lenkkeily auttaa, mutta vanhaksi tässä tosiaan ollaan tulossa. Fyysisinä oireina vielä rintojen kipeytyminen aina silloin tällöin. Ovat kipeämmät ja kireämmät kuin konsanaan kuukautisten aikana. Makuulta istumaan noustessakin sattuu, kun painopiste venyttää rintoja alas.