Olen viime aikoina alkanut vihdoin myöntämään itselleni ettei kaikki todellakaan ole kunnossa. Ja tätä samanlaista elämää on jatkunut jo muutaman vuoden. Uni maistuu vähän liikaakin eikä aina tee mieli nousta sängystä ollenkaan ja 12-14h unien jälkeen olo on edelleen yhtä väsynyt. Välillä sitä nukkuu monena yönä putkeen monta tuntia ja välillä saattaa mennä pari-kolme yötä ettei tule nukuttua kuin muutaman tunnin, silti olen aina yhtä väsynyt. Tekisi mieli lähteä lenkille mutten vain saa aikaiseksi. Vietän mielelläni aikaa ulkona kavereiden kanssa enkä tahtoisi olla yksin kotona, mutta heilläkin on oma elämänsä. Jos jollakin ystävällä/perheen jäsenellä on muuta menoa silloin kun minä haluaisin nähdä, oletan sen aina johtuvan minusta ja siitä etteivät he vain halua nähdä minua. Silti tiedän ettei asiat ole niin.
Kun tapaan uuden ihmisen, se tuntuu aluksi hyvältä ja mukavalta ja sitä odottaa näkevänsä tämän ihmisen. Jonkun ajan kuluttua se alkaa ahdistaa enkä tiedä mistä se johtuu. En minä kuitenkaan pelkää, että tämä uusi henkilö pääsisi liian lähelle tai näkisi kuinka minulla oikeasti menee. Silti yritän niellä ahdistukseni ja olla tekemisissä henkilön kanssa, mutta jossain vaiheessa se muuttuu niin pahaksi, että on vain pakko sanoa suoraan päin naamaa ettei minua kiinnosta. Enkä minä tahallaan halua olla ilkeä kenellekään, mutta joskushan sitä pitää ajatella myös itseään...
Loppujenlopuksi en enää edes tiedä mitkä asiat voin laittaa masennuksen piikkiin ja milloin olen vain huono ihminen.
Kenelläkään muulla samoja ongelmia?
Kun tapaan uuden ihmisen, se tuntuu aluksi hyvältä ja mukavalta ja sitä odottaa näkevänsä tämän ihmisen. Jonkun ajan kuluttua se alkaa ahdistaa enkä tiedä mistä se johtuu. En minä kuitenkaan pelkää, että tämä uusi henkilö pääsisi liian lähelle tai näkisi kuinka minulla oikeasti menee. Silti yritän niellä ahdistukseni ja olla tekemisissä henkilön kanssa, mutta jossain vaiheessa se muuttuu niin pahaksi, että on vain pakko sanoa suoraan päin naamaa ettei minua kiinnosta. Enkä minä tahallaan halua olla ilkeä kenellekään, mutta joskushan sitä pitää ajatella myös itseään...
Loppujenlopuksi en enää edes tiedä mitkä asiat voin laittaa masennuksen piikkiin ja milloin olen vain huono ihminen.
Kenelläkään muulla samoja ongelmia?
Vastaukset 1
Vanhimmat
...mutta kellään ei ole tainnut olla vielä vastausta kerrottavanaan. Minulla on keskivaikea masis ja hieman erilaisia oireita mutta tuo väsymyksesi ei taida olla ihan normaalia.
Uskon että joku kokemusta omaava tai näistä asioista enemmän tietoinen ihminen vastaa sinulle kyllä.
Jaksaisitko aloittaa harrastaa jotakin? Lenkille olen minäkin ollut lähdössä mutten ole saanut aikaiseksi :( Tänäiltana ennen saunaa olisi hieno tilausuus taas lähteä mutta katsotaanpa mitenkä käy...
Masentuneena tuntee itsensä huonoksi ihmiseksi ja jos tiedostat tämän voit päästä ahdistuksestasi oletko huono ihminen eli masentunut mieli tekee tepposia ja nujertaa. Minäkin olen välillä maailman tyhmin, rumin, epäonnistuneina ja kaikin puolin ihan paska kun masennuskohtaus iskee.
Lääkitys on ja se auttaa mutta kohtauksia tulee välillä, ilmeisesti siksi kun lääkityksen aloituksesta on niin vähän aikaa kuitenkin.
Käypä tekemässä masennustesti, tämän palstan ylimmissä keskusteluissa on siihen linkki.
Onko sinulla hyvää ystävää jolle kertoa tuntemuksistasi sillä se helpottaa?