saamme mureaa naudan ja sikalihaa se on ruokittu puhtaalla rehulla ei oo näläs pidetty elukoita ja hapokkaalla aiv rehulla närästystä eläimille turhaan aiheutetuttu on laatusampaa ulkoo tuotu sikaliha siksi minun valinta on tanskalainen kinkku
suomes liha sitkeetä
ulkomailta ++++
10132
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
lähdenkin tästä heti kauppiaan puheille varmistamaan eet saan tanskalaisen kinkun
aiot varata?
Ainahan se on tiedetty että vanhentunut liha on mureaa ja tuore sitkeää..Kotimaisestakin saa mureaa kun sulatat ja pakastat muutaman kerran.
on vaan sitkosta suomalainen liha kasvatustavoista johyuen näin on todettu meidän kokkien piiris
sitkosta on ja kokkitaidoista ei tietoakaan, korkeitaan kaljamarinointi onnistuu ja sekin mäkkärin pihville ölvökin pötsis.
Riistan liha mureutetaan riiputtamalla, eli jätetään lämpimään roikkumaan muutamaksi päiväksi. Kyseessä on mikrobiologinen prosessi, eräänlainen pilaantumisen alkaminen, kun liha mureutuu riiputuksessa. Etelä-Amerikasta tuotava naudaliha vastaavasti mureutuu pitkän laivakuljetuksen aikana.
Valitse liha valmistustavan mukaan
Naudanlihan sopivuus ja mureus eri ruokiin riippuu siitä, mistä kohdasta ruhoa lihapala on leikattu. Myös kypsennystavalla on merkitystä eri ruhonosien välillä.
Naudan etupään osat, potka, rinta ja lapa sekä etuselkä, pehmenevät vain keittämällä tai hauduttamalla.
Naudan ulko- ja kulmapaisti on mureaa, kun se paistamisen jälkeen vielä haudutetaan.
Pihviksi sopii parhaiten filee, sillä se on mureaa lihaa.
Porsaanlihan kypsennystavalla ei ole niin suurta merkitystä lihan mureuteen.
TUORE liha on sitkeämpää..
mainostit, että ne ostamasi tanskankinkut olivat RAPEITA, nyt mureita - ensi vuonna kai sitten jotakin muuta... Sehän tietenkin selittyy sillä, että teurastusvuosi on ollut sama, niin viime kuin tämänkin vuotisella "kinkulla"!
On totta että monissa paikoissa ulkomailla liha on erittäin mureaa.
Olen sen omin silmin ja hampain kokenut.
Ero ei niinkään ole ruokinnassa, eikä karjaroduissa, vaan lihan käsittelytavassa.
Suomessa kun teurastuksen jälkeen vaalitaan katkeamatonta kylmäketjua, monissa maissa ruhoa riiputetaan lämpimässä pitkiä aikoja ennen paloittelua. Siinä välissä se liha mureutuu. Kun ruhon pinta on muuttunut tummanpunaisesta mustaksi, ehkä jo hieman kärpäsiä ja toukkia vilisee sen pinnalla, on liha mureimmillaan.
Siitä vaan pihvejä ja pannulle.
Kokemuksesta voi kertoa, että suomalaisen suolisto ei välttämättä kestä sitä kulinaristista nautintoa ilman sivuoireita.
Mutta on halpaa ja hyvää!