Elikkäs, itselleni tuli eilen n. 2,5 vuotias keskikokoinen koira löytöeläintarhalta. Tämä koira ei tosin tullut sinne löytöeläimenä vaan ilmeisesti sen entinen omistaja toi sen sinne. Entinen omistaja (nuori tyttö, en tiedä vielä tarkkaan kuinka vanha) oli hankkinut nykyisen koirani sen ollessa vielä pentu. Koira oli luultavasti ollut hänellä koko ajan ennen kuin koira tuli tarhalle. Syytä en tiedä miksi hän oli antanut koiran pois.
Koira oli hyvin vauhkona kun hain sen uuteen kotiin. Se veti hihnassa kotimatkalla todella paljon ja selvästi pelkäsi, niin ympäristöäänkin kuin myös vastaantulevia ihmisiä. Jos se olisi päässyt hihnasta irti niin se olisi varmasti juossut jonnekin kauas eikä olisi antanut ottaa itseään kiinni. On toki luonnollista että koira pelkää tuota uutta ja pelottavaa tilannetta kun se vaihtaa kotia, mutta noin vauhkoa koiraa en ole ikinä nähnyt. Onneksi se kuitenkin alkoi luottamaan minuun nopeasti (vaikka siitäkin huolimatta koira veti edelleen hihnassa niin paljon että sen piteleminen alkoi käydä melkein mahdottomaksi). Perustottelevaisuutta se ei näytä osaavan.
En ole viitsinyt häiritä koiraa vielä kauheasti. "Pikatarkastaessani" koiran huomasin että sen kuonon päällä on jonkinlainen rupi/arpi, samoin sen rinnassa. Toivottavasti muita tuollaisia jälkiä ei löydy. Olen menossa ensi viikolla käyttämään koiraani eläinlääkärissä terveystarkastuksessa, ajattelin samalla kysäistä eläinlääkäriltä että mistä nuo jäljet ovat hänen mielestään tulleet. Olen myös ajatellut hakea jonkun koirakouluttajan apua koirani kouluttamiseen ja muutenkin sen hoitamiseen.
En tiedä olenko jotenkin vainoharhainen, mutta mieleeni on väkisinkin hiipinyt ajatus että entinen omistaja olisi pahoinpidellyt koiraa. Jäljet koirassa ja sen käyttäytyminen ainakin voisivat viitata siihen. Mutta kuvittelenko vain omiani, mitä te muut koiraihmiset ajattelette?
Koira oli hyvin vauhkona kun hain sen uuteen kotiin. Se veti hihnassa kotimatkalla todella paljon ja selvästi pelkäsi, niin ympäristöäänkin kuin myös vastaantulevia ihmisiä. Jos se olisi päässyt hihnasta irti niin se olisi varmasti juossut jonnekin kauas eikä olisi antanut ottaa itseään kiinni. On toki luonnollista että koira pelkää tuota uutta ja pelottavaa tilannetta kun se vaihtaa kotia, mutta noin vauhkoa koiraa en ole ikinä nähnyt. Onneksi se kuitenkin alkoi luottamaan minuun nopeasti (vaikka siitäkin huolimatta koira veti edelleen hihnassa niin paljon että sen piteleminen alkoi käydä melkein mahdottomaksi). Perustottelevaisuutta se ei näytä osaavan.
En ole viitsinyt häiritä koiraa vielä kauheasti. "Pikatarkastaessani" koiran huomasin että sen kuonon päällä on jonkinlainen rupi/arpi, samoin sen rinnassa. Toivottavasti muita tuollaisia jälkiä ei löydy. Olen menossa ensi viikolla käyttämään koiraani eläinlääkärissä terveystarkastuksessa, ajattelin samalla kysäistä eläinlääkäriltä että mistä nuo jäljet ovat hänen mielestään tulleet. Olen myös ajatellut hakea jonkun koirakouluttajan apua koirani kouluttamiseen ja muutenkin sen hoitamiseen.
En tiedä olenko jotenkin vainoharhainen, mutta mieleeni on väkisinkin hiipinyt ajatus että entinen omistaja olisi pahoinpidellyt koiraa. Jäljet koirassa ja sen käyttäytyminen ainakin voisivat viitata siihen. Mutta kuvittelenko vain omiani, mitä te muut koiraihmiset ajattelette?
Vastaukset 6
Vanhimmat
miten oli, ihmisen tai toisen koiran jäljiltä ruvella, laita kuitenkin sille välittömästi ne rajat, jotka aiot pitää vastaisuudessakin. Olen joskus ottanut aran reilun vuoden vanhan koiran ja ajattelin myös, että "annan sen ensin vähän olla ja kotiutua", mutta se on paha virhe. En saanut siihen koiraan sitten ikinä enää kontaktia ja se oli ihan mahdoton pitää vuokra-asunnossa mm. siksi, että se unohti sisäsiisteyden kokonaan. Aralle koiralle täytyy oikeastaan olla erittäin tiukat rajat ensin, se tuo sille turvallisen tunteen. Ole kuitenkin myös hellä, kunhan teet heti selväksi, kuka määrää.
vaikea tietää.
jäljet ovat voineet tulleet vaikka siinä tilanteessa että pelästyy jotain (esim paukkuarka)ja mennyt paniikkiin ja loukannut itsensä.. : Ja koira on voitu antaa pois liian aran ja vaikean luonteen vuoksi.
tiedän tälläisen koiran(kolmekin..arat vanhemmat ja periytynyt arka luonne) ja vaikuttaa ulkopuoliselle pahoinpidellyltä muttei ole. :(
lisäksi monesti pahoinpidellyt koirat hylätään suoraan tai lopetetaan..
Hankala sanoa, kyseinen ylivauhko käytös voi olla tulosta erilaisestakin kaltoinkohtelusta kuin fyysisestä pahoinpitelystä. Esim. koiraa on voitu pitää koko ajan kettingin jatkeena takapihalla taikka häkissä sisällä eikä se ole päässyt normilenkeille ja tapaamaan muita koiria eikä ihmisiä ja silloin sen kanssa joutuu lähtemaan nollapisteestä sosiaalistamisissa sun muissa normijutuissa. Voi myös olla että koiraa on fyysisestikin pahoinpidelty ja jos on, niin joillakin koiralla yksi "merkki" tällaisesta on ns. liioitellut äkkireaktiot esimerkiksi käden nostamiseen (koira hyppää kuin raketti pois "lyönnin" alta tai heittäytyy maahan yms).
Mutta tosiaan, kuten Sakiskin laittoi, oli miten oli, niin johdonmukaista koulutusta kehiin ja sitä kauttakin turvallisuuden luontia hermostuvalle koiralle - liian vapaat rajat ja liika "ymmärtäminen" voi johtaa huonoon hommaan, kun koira ei saa turvaa ja vastuunsiirtoa tekemisistä. Että toisaalta muista olla reipas ja reippaudella saada koiraa menemään eteenpäin (sillä jos itsekin hermostut tai alat mennä "varovaisesti" tilanteisiin, koira aistii sen jne) mutta kuitenkin sitä kuunnellen ja tukien ja muistaen, että kärsivällisyyttä vaaditaan.
Juttele myös tuttaviesi kanssa ja neuvo heitä kuinka lähestyä koiraa, jos koiralla noin vauhkoa ja arkaa käytöstä. Eli lähestyminen parhainta tehdä niin, että tuttavasi pysähtyy aloilleen ja te menette koirasi kanssa lähestymään heitä, tämä vähemmän uhkaavaa koirallesi, tuttavasi on paikoillaan rauhallisena eikä tuijota koiraa, tuttava voi hitaasti kyykistyä ja olla siinä paikallaan ja antaa koiran tulla luokse haistelemaan ja olla varautunut siihen, että koira voi haukkua mutta hän EI reagoi tähän mitenkään vaan pysyy paikallaan.
Tossa vinkki ihmistapaamisiin, olen ollut mukana tämmöisen koiran tutustumispuuhassa, olin siis tuo "kyykistyjä". Nykyään tuo koira (oli aiemmin pahoinpidelty) ei enää hauku mulle ollenkaan kohdatessamma, tulee rauhallisesti mutta edelleen varautuneesti päätä kallistellen luo.
Kuten ihmistenkin kanssa, joilla luotto muihin mennyt - pointtina on se, että luottamus ansaitaan. Pätee myös ja eritoten sinun ja koirasi suhteeseen, koira kun löytää sinusta sen vankan kallion..., se rauhoittuu.
Tsemppiä!
itse sanoisin kyllä että koiralla voi olla huono hermorakenne minkä takia omistajat luopuneet siitä ja voineet menettää luottamuksen huonolla koulutuksellakin ilman sen kummempaa pahoinpitelyjä.
Pahoinpideltyjä ei ole monetkaan niistä koirista jotka annetaan pois pitovaikeuksien takia vaan niillä voi olla stressikynnys herkempi. Ennen koirat lopetettiin nykyään laitetaan kiertoon..
joka tapauksessa oli mikä oli taustalla geenit tai ympäristö koulutus silti sama eli kannustetaan kärsivällisesti kohtaamaan pelottavat asiat esimerkkiä näyttämällä ei pakottamalla vaan pikkuhiljaa ja kärsivällisesti. Ja edetään koiran tahdissa
Yksi nopea keino saada luottamus ja arkuus kuriin on ottaa lenkille toinen rohkea ja varma koira jota arempi alkaa seuraamaan esimerkkinä. Se myös alkaa luottamaan paremmin sinuun kun seuraa toisen esimerkkiä.suosittelen. :)
Siis onhan tuokin mahdollista, joillakin koirilla vain on heikko hermorakenne. Ja joillakin taustasyynä voi olla emon epänormaali hermokäytös niiden pentuaikoina tai ylipäätään huonot oltavat (ja siihen vielä se, että jos on vieroitettu emosta ja sisaruksista aivan liian pian, tästä hyvinkin huonoa seurausta) pentuaikoina, jotka voivat vaikuttaa hermoihin.
Mahiksia monia, mutta eikun suhdetta rakentamaan ookooksi.