Mietimme usein eräitten luonnonkatastrofien, sodan ja onnettomuuksien kohdatessa elämän tarkoitusta. Kun mietimme maailmankaikkeutta ja päästämme ajatuksemme valloilleen niin kotiolot rauhoittuvat kummasti.
Tuntuu pikkumaiselta torailumme jostain pikkuasiasta. Avaruuden katselu vaikuttaa omaan arkipäiväämme. "...mikä on ihminen, että häntä muistat.."
Tuntuu pikkumaiselta torailumme jostain pikkuasiasta. Avaruuden katselu vaikuttaa omaan arkipäiväämme. "...mikä on ihminen, että häntä muistat.."
Vastaukset 10
Vanhimmat
Hei!
On tosi hienoa kun näillä sivuilla joku puhuu asiaa!! Kun se elämäntarkoitus löytyy - saa kaikki asiat merkityksen, ei ole mitään merkityksetöntä. Siis: kaikella on tarkoituksensa, tapahtuipa elämässämme mitä tahansa! Miten voi saada sellaisen varmuuden, että näin on? Ottamalla kaiken Luojan antamana lahjana - vaikeudetkin, nehän kasvattavat meitä ihmisenä.
Jäin jälleen yön hiljaisuudessa tutkiskelemaan
kun on rauhallista ja hiljaista. Minulla ajatus kulkee ehken paremmin. Muistan monia tällaisia Maranata-tilaisuuksia. Tämä Paavalin 1.kor.16:22
lopputervehdys Maranata antoi seurakunnalle uskoa Herransa tulemukseen.
Me etsimme elämän tarkoitusta ja siinä uusia muotoja, uutta sisältöä, järjestystä ja ulkoinen hyvinvointi ei enää riitä tässä hyvinvointiyhteiskunnassa.
Ehkä tämä Paavalin arameankielinen huudahdus
alkaa elää uudelleen sisimmästämme kun haluamme
elämäämme sisältöä ja tarkoitusta:
Maranata !
Olet hienosti asiat oivaltanut.
Kaikella on oma merkityksensä ja oppinsa antaa.
pitäisi antaa vastaus tarkoituksistaan.
Kaikki eivät ole halunneet oppia elämänkieltä, vaikka uskovaisten ainakin pitäisi osata lukea, ymmärtää, puhua ja kirjoittaa sitä.
- Minä olen Valkeus, Tie, Totuus ja Elämä, sanoi Elämän herra.
Yritän tässä itsekin, omiin kokemuksiini(vanhoihin) nojaten olla Elämän tulkkina:
- Elämän tarkoitus on kasvaa ja lisääntyä. Kaikki toiminta tähtää siihen; huulipunan käyttö, tanssikengät, pitsiset tissiliivit, KAIKKI!
Kun jokin "heittää henkensä", hänen ruumiinsa on silti eloperäinen. Jopa ruumiinvalvojaiset ovat elämänkieltä.
Elämä on kaikessa elollisessa.
vaan olla kasvu ja lisääntyminen.
Elämä tulee eteen ,miten me valitsemme ja tulkitsemme elämän kieltä.Meidän pitää elää maailmassa mutta ei maailmasta. Toisten tuomariksi me emme saa alkaa ,vaikka emme hyväksyisi lähimmäisten tekoja ,mutta ihmisyys on kaikilla sama ja sitä on kunnioitettava ja hyväksyttävä jokainen ihminen sellaisenaan kuin hänet on luotu.Elämä on haastavaa,kun osaa luopua ,niin yllätyksekseen sen saa myöhemmin mistä osaa luopua ,vaikka se tekee kipeää.
Yön hiljaisuudessa voi tuntea aidosti! On mahtavaa kun tietää, että tapahtuupa meille mitä tahansa Hän on nimensä Immanuelin mukaan kaikessa mukana!! On turvallista, ei tarvitse luottaa tämän maailman juttuihin. Tiedän, että kaikki on minun parhaakseni. Silloinkin - kun tunnen hylätyksi tulemista tms.- on Hän lähellä!
- "Hiljaisuudessa suuret ajatukset kypsyvät."
Joku näin sanoi. Usein mietiskelen ja luen nimenomaan yön hiljaisina hetkinä.
Elämän tarkoituksesta tulee mieleeni hautausmaiden hiljaisuudessa käyskentely.
Hautakiviin kirjoitetaan joskus muistolauseita.
Andrew Carnegien hautakivessä on sanat, jotka suomennettuna kuuluvat:
"Tässä lepää mies, joka osasi kerätä ympärilleen ihmisiä, jotka olivat taitavampia kuin hän itse."
Huomaan, että täällä keskusteluissakin useimmiten heikot pelkäävät voimakkaita persoonallisuuksia.
Voimakastahtoinen taas haluaa koota kaikki voimat itse asian edistämiseen. Ei ole merkitystä kuka sanoo vaan sillä pitäisi olla merkitystä mitä sanoo.
Näissä elämämme peruskysymyksissäkin tuntuvat olevan kaikkein varmimpia omassa kannassaan ne, jotka tietävät vähiten.
Kun palstalle ja muutenkin on viiem aikoina tullut vielä "postia" jonka jo toivoin jäävän
niin ajattelin muutaman sanan vielä sanoa tästäkin asiasta.
Ihailua enemmän merkitsee kiintymyksen saavuttaminen. Lahjakkuus ei riitä sillä tarvitaan paljon aidon yhteisyyden saavuttamiseen.
Kanssaihmisten suopeuteen tarvitaan hyviä tekoja,
palstalla hyviä sanoja - on rakastettava tullakseen rakastetuksi.
Suurten poliitikkojen paras tenho perustuu kohteliaisuuteen. Ihmisen olisi tartuttava aina ensin tekoihin ja sitten vasta kynään.
Siirryttävä säilästä sanaan - sotasankarit unohdetaan, mutta kirjailijain suosio saattaa olla ikuinen.
Tuossa mainittiin manarata Paavalin lausumana. Jäi pois asia, jota siinä ihmettelin. Tarson Saulus oli kreikkalainen ja Korintin seurakuntalaiset puhuivat kreikkaa - ehken se oli Paavalin tehokeino. Se on sitä vielä tänäkin päivänä eräitten tilaisuuksien järjestäjille:
Maranata !
Luin Sanansaattaja-lehteä joka on kotiperitnöisen herätysliikkeen äänitorvi. Iän myötä on tullut etäisyyttä kun on hämmästellyt sen oppiriitoja.
Jalasjävellä piti järjestettämän vuosijuhlat - hanke kariutui kun ei katsottu hyvällä naispapin osallistumista puhujana.
Viimeisen naislehtorin virassa olevan vihkiminen papiksi aiheutti myllerryksen. En jaksa ymmärtää.
Osaatteko te ?
Oletteko selvittäneet demokratian toteutumisen seurakunnissa ja yleensä kirkossamme ja kuka sitä todella johtaa?