Äidin rakkaudesta puhutaan niin kauniisti. Hätääntynyt nainen voi lastaan pelastaakseen nostaa jopa autoja jne...
Äiti on lapselle se elämän tärkein, hän on se joka antoi elämän, hän on se joka on lapsensa vuoksi kärsinyt, hän on se jonka pitäisi kaiken kestää ja kaiken niellä.
Jos isä hylkää perheen se on vielä jotenkin ymmärrettävää, jos äiti lähtee ja jättää lapsensa isänsä kanssa on hän tehnyt jotain anteeksiantamatona.
Jos isä päättää että ei halua olla edes isä, naisen pitäisi kuitenkin olla valmis ryhtyä äidiksi vaikka tietää että ei saa tukea, että pitäisi yksin hoitaa lasta, että apua ei ole saatavilla.
Ja naisia saa sitten haukkua murhaajaksi ja raatoperseeksi jnejnejne, vaikka vastuu on yhtälailla isänkin? Aborttitilanteestakin nainen kärsii huomattavasti enemmän kuin mies joka on lapsen siittänyt.
Jos nainen kuitenkin päättää synnyttää se on tietysti hieno asia, jos on varma omasta jaksamisestaan, ja hän tietää että hän saa tukea läheisiltään vaikka lapsen isä ei haluakaan olla kuvioissa mukana.
Tottakai äiti lapsiaan rakastaa, mutta onko siinä kohtaa oikein sitten asettaa rakkaudelleen ehtoja? Voiko lapselleen sanoa että minä sentään annoin sinulle elämän, nyt teet niinkuin minä sanon jos haluat ansaita rakkauttani? Eikö lastaan pitäisi rakastaa ehdoitta?
Jos haluan olentoa jota voin käskyttää ja kouluttaa tottelemaan, ja tekemään niinkuin minä haluan, minä hankin koiran enkä lapsen. Eikö rakastava äiti opettaa lapselleen että hän on hyvä ja ihana yksilö joka ansaitsee akkautta olemalla oma itsensä?
Jos äitiys on sitä että saa vallan toisesta sen takia että joskus päätti synnyttää sen sijaan että tekisi abortin, minä teen mieluummin abortin....
Äiti on lapselle se elämän tärkein, hän on se joka antoi elämän, hän on se joka on lapsensa vuoksi kärsinyt, hän on se jonka pitäisi kaiken kestää ja kaiken niellä.
Jos isä hylkää perheen se on vielä jotenkin ymmärrettävää, jos äiti lähtee ja jättää lapsensa isänsä kanssa on hän tehnyt jotain anteeksiantamatona.
Jos isä päättää että ei halua olla edes isä, naisen pitäisi kuitenkin olla valmis ryhtyä äidiksi vaikka tietää että ei saa tukea, että pitäisi yksin hoitaa lasta, että apua ei ole saatavilla.
Ja naisia saa sitten haukkua murhaajaksi ja raatoperseeksi jnejnejne, vaikka vastuu on yhtälailla isänkin? Aborttitilanteestakin nainen kärsii huomattavasti enemmän kuin mies joka on lapsen siittänyt.
Jos nainen kuitenkin päättää synnyttää se on tietysti hieno asia, jos on varma omasta jaksamisestaan, ja hän tietää että hän saa tukea läheisiltään vaikka lapsen isä ei haluakaan olla kuvioissa mukana.
Tottakai äiti lapsiaan rakastaa, mutta onko siinä kohtaa oikein sitten asettaa rakkaudelleen ehtoja? Voiko lapselleen sanoa että minä sentään annoin sinulle elämän, nyt teet niinkuin minä sanon jos haluat ansaita rakkauttani? Eikö lastaan pitäisi rakastaa ehdoitta?
Jos haluan olentoa jota voin käskyttää ja kouluttaa tottelemaan, ja tekemään niinkuin minä haluan, minä hankin koiran enkä lapsen. Eikö rakastava äiti opettaa lapselleen että hän on hyvä ja ihana yksilö joka ansaitsee akkautta olemalla oma itsensä?
Jos äitiys on sitä että saa vallan toisesta sen takia että joskus päätti synnyttää sen sijaan että tekisi abortin, minä teen mieluummin abortin....
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.