Tasavaltamme viime vaalikausien asioitten hoitaminen herättää syvää epäilyä. Mieli tekee kyseenalaistaa maamme hallitusvallan kyvykkyys ja pätevyys, jopa rehellisyys. Niin, sinällään sanoihan entinen valtiovarainministeri valehdelleensa viran puolesta. Pitäisikö se tulkita rehellisyydeksi?
Kun Ahon hallitus säädätti autojen käyttömaksun puolentoista vuosikymmentä sitten, niin se maksu oli tilapäinen ja ainoastaan seuraavaa vuotta koskeva maksu ja summa sen verran vaatimattoman alhainen, ettei maksun määrä erityisemmin ketään rasittaisi. Päättäjien jauhojen puhtaudesta kyse, siis vaikkapa siellä korvien välikössä.
Varsinaisesti minun piti aprikoida vallanpitäjien ammattitaitoa. Viisauden etsiminen saattaisi osoittautua täysin toivottomaksi puuhaksi. Jotain kertoo ammattitaidosta se, että tavan takaa lakien säätämisen jälkeen havaitaan väliinputoamisia ja muita yllätyksellisiä uusien pykälien vaikutuksia, joita "kukaan ei voinut ennakoida", vaikka "kaikkia mahdollisia heijastusvaikutuksia yritettiin ajatella".
Parikymmentä vuotta sitten oli meikäläisellekin rivikansalaiselle päivänselvää, että Suomen markkia piti devalvoida, koska sen arvossa oli aivan liian paljon löysää. Kun silloin, taisi olla v.1990, mainitsin ulkomailla eräässä suomalaisturistien ruokapöydässä, että nyt meidän suomalaisten kannattaa käydä ulkomailla, koska markkamme joudutaan devalvoimaan ja sen jälkeen matkustelu kallistuu, niin muuan pöytäseuralainen sai liki aggressiokohtauksen, jonka viesti oli: Devalvaatio on täysin mahdotonta! Niin oli Suomen hallituspolitiikkakin Holkerin hallituksen aikana ja Ahon hallitus jatkoi sitä mahdotonta jääräjästipäälinjaa.
Devalvaatio tuli silloin 90-luvun alkupuolella. Ja nyt olemme saaneet uuden laman riesaksemme, vaikka edes entisestäkään lamasta ei ole vielä kunnolla toivottu. Toki hallitusvaltamme pitäjät tiesivät tuossa vielä viime vuodenkin puolella, mitenkä Suomi selviää mahdollisesta suhdannenotkahduksesta kuin koira veräjästä. Ennustaminen on jo vanhan tiedon mukaan vaikeata ja varsinkin se tulevaisuuden ennustaminen.
Rakenteellinen kysymys: Miksi Suomen vallanpitäjät eivät hyödynnä käytettävissä olevaa tietämystä ja toimi ylipäätään varovaisen viisaasti? Tietämyksellä tarkoitan toisaalta mm. yliopistoissa ja muissa tutkimusinstituutioissa olevaa tietoa. Ja toisaalta tietäjinä tarkoitan myös niitä ihmisiä, jotka elävän elämän keskellä toimivat ja työskentelevät niissä ympäristöissä ja olosuhteissa, joita olosuhderaameja valtiovaltamme päätökset koskevat. Elämän kenttäväki elää ja toimii lakien määrittelemissä olosuhteissa. Niitä elävän elämän todellisuuksia tutkitaan myös tieteellisesti yliopistotasolla asti. Tietoa on olemassa.
Kun esim. työttömien asioista päätetään, niin kysytäänkö nykyään enää sosiaalipolitiikan professoreilta ja kysytäänkö työttömiltä itseltään? Ja jos kysytään, niin kysytäänkö vain muodon vuoksi vai noteerataanko myös saadut vastaukset? Tai kun elinkeinotoimintaa ja työelämää koskevia lakeja säädetään, niin menevätkö päättäjät kenttätasolle selvittämään, mitä "uudistukset" merkitsevät ja vaikuttavat käytännössä? Entä muualta saadut kokemukset? Tuntevatko meidän päätöksentekijämme mahdolliset hyvät ja onnistuneet ulkomaiset ratkaisut vai pitääkö meidän tehdä aina omat erilaiset ratkaisumme ja samalla tyhmyytemme?
Tietämyksen käyttö politiikassa
6
202
Vastaukset
- Ei toivoa
mutta kansalta ja asiaosaisilta eivät päättäjämme kaikessa suuressa jääräpäisyydessään ja omanarvontunnossaan suostu mitään kyselemään ja jos sattuisivat sellaisen kyselyn tekemään vastaus olisi varmaan, väärin äänestetty. Sitten taas voisi jatkaa samaan malliin, jospa joskus koittaisi sellainen aika että politiikalla pelaaminen ja asioiden hoito siis, huom. asiallisesti, erotettaisiin toisistaan.
- puri
Lipponen nosti ruuan alvin väliaikaisesti 17%. Sen lasku ollut kiven alla.Demarit verissäpäin vastusti laskua viime metreille.
Lipponen leikkasi ja jätti leikkaukset sosialiturvan voimaan, vaikka talous parani- ei eläkettä
Valtion yritykset yksityistetään, samalla maksimoidaan sijoittajien voitto potkimalla henkilökuntaa surutta ulos. Paljonko näissäkin kaupoissa käytetään sisäpiiritietoa? Ja miksi ylipäänsä yksityistetään varmoja toimintoja, jotka järkevästi johdettuna toimivat ilman yksityistämistäkin? Samalla yksityistämisen myötä häviävät verotuotot sijoittajien taskuihin.
Työpaikat katoavat, teollisuus automatisoi työpaikkoja. Samaan aikaan podetaan muka työvoimapulaa, kun suuri joukko ihmisiä on laitettu "pihalle" yrityksistä. ei eläkettä kirjoitti:
Valtion yritykset yksityistetään, samalla maksimoidaan sijoittajien voitto potkimalla henkilökuntaa surutta ulos. Paljonko näissäkin kaupoissa käytetään sisäpiiritietoa? Ja miksi ylipäänsä yksityistetään varmoja toimintoja, jotka järkevästi johdettuna toimivat ilman yksityistämistäkin? Samalla yksityistämisen myötä häviävät verotuotot sijoittajien taskuihin.
Työpaikat katoavat, teollisuus automatisoi työpaikkoja. Samaan aikaan podetaan muka työvoimapulaa, kun suuri joukko ihmisiä on laitettu "pihalle" yrityksistä.Tärkeää on tehdä analyysia ja synteesiä julkisen vallan toimintojen yksityistämisestä ja niitten yksityistettyjen toimintojen myymisestä ulkomaiseen omistukseen. Meillä on muodostunut monissa tapauksissa nähdyksi tavaksi toimia ikään kuin ajopuuna ketjureaktiossa. Ensin yhtiöitetään jokin julkisen vallan, siis valtion tai kunnan, toiminto. Sitten yksityistetään tuo kyseinen yhtiö. Ja seuraavassa vaiheessa yksityistetty yhtiö siirtyy ulkomaiseen omistukseen, myydään ulkomaalaisille. Sillä menetelmällä suomalaista julkisen vallan toimintaa on siirtynyt suuret määrät ulkomaiseen omistukseen ja määräysvasltaan. Jos alun alkaen julkisen toiminnan yhtiöittämisvaiheessa ei ollut tarkoituksena myydä toimintoja ulkomaille, niin virhe on tapahtunut yhtiöittämisvaiheessa. Ei olisikaan pitänyt yhtiöittää. Eikä ainakaan olisi pitänyt yksityistää yhtiötä. Vai olisiko ollut mahdollista pitää yhtiö kotimaisessa omistuksessa? Onhan meillä tullut suorastaan liturgiaksi tähdentää, että yhtiön omistaja, esim. julkinen valta, ei saisi puuttua yhtiön strategiseen toimintaan, johtamiseen.
Kun Sonera meni ruotsalaisille, niin sen takia meni ruotsalaisille myös iso osa suomalaista kiinteää teleliikenteen verkkoa. Nyt jälkeen päin on havaittu, että syntynyt asetelma on suoranainen turvallisuusongelma meille, Suomelle. Lipposen hallitessa maata Soneran myymisen seurausvaikutusten tarkasteluun ei ollut Lipposen itsensä mukaan edes aikaa niin kuin hän itse oli tokaissut vihreitten kansanedustaja Erkki "Susi" Pulliaiselle, kun tämä oli perännyt mahdollisten vaikutusten läpikäymistä. Tämä on vain yksi esimerkki ja paljon muitakin tapauksia löytyy. Mainitaan vaikkapa Posti, joka on nykyisin Itella. Kauhistuttaa.
Aivan erityisen kiinnostava kysymys on myös raha. Kenen taskuihin menevät rahat, kun julkisen vallan toimintoja yhtiöitetään, yhtiöitä yksityistetään ja kun yksityistettyjä yhtiöitä myydään ulkomaille? Sama raha-asia kiinnostaa myös mm. suurien kauppakeskusten omistuksen "järjestelyjen" yhteydessä. Kun esim. Helsingin Kampin keskus on rakennettu ja "omistusjärjestelyjä" tehty ja kun kompleksi on sitten lopulta päätynyt ulkomaiseen omistukseen, niin kenen taskuun tai keiden taskuihin myyntiruljanssin yhteydessä rahat ovat sujahtaneet? Onko näissä eri yhteyksissä, joissa siis valtio tai kunta, kaupunki on ollut alkuperäinen päätöksentekijä, maanomistaja, kaavoittaja, niin onko julkinen valta saanut loppujen lopulta myyntirahoista vain murusia, kun katsotaan niitä varsinaisia ulkomaille myymisten kauppasummia?
Ulkomaisen omistuksen siunauksellisuus ylipäätään on aiheellista laittaa syväsyynäämisen kohteeksi. Kyllähän ulkomaista omistusta voi olla ja se lienee pakko hyväksyä. Onhan vastaavasti meillä suomalaisillakin mahdollisuus hankkia omistusta ulkomailta. Toisaalta omistuksellisissa järjestelyissä on aina kaksi osapuolta eli ostaja ja myyjä. Jos suomalainen omistaja on tilanteessa, jossa hänen omistustaan kohtaan tunnetaan mielenkiintoa ulkomaisen tai ulkomaisten ostajien taholta, niin eihän myyminen ole kuitenkaan mikään välttämättömyys. Suomalainen omistaja voi aivan hyvin olla myymättäkin omistustaan ulkomaalaisille. Ei ostaja yksinään voi kauppaa käydä. Valitettavasti näyttää kuitenkin siltä, että myymisen houkutus on varsin suuri verrattuna siihen, että omistus pidettäisiin omissa suomalaisissa käsissä.
Oman messunsa ja ruotimisensa aihe taitaisi olla myös pankkien rooli näissä yhteyksissä. Käyttävätkö mm. ruotslaisessa ja tanskalaisessa omistuksessa olevat pankit raha-valtaansa niin, että niitten tahdon mukaan omistuksia siirtyy pois suomalaisista käsistä ulkomaalaisiin käsiin? Rahoittajalla on määräysvalta. Kun tavallisellakin supisuomalaisella on asuntovelkaa omistusasunnostaan pankissa, niin on aivan realistista sanoa, että asunto on pankin asunto ja omistus pankin määräysvalassa. Niin se on.- kun niitä on
Leiriniekka kirjoitti:
Tärkeää on tehdä analyysia ja synteesiä julkisen vallan toimintojen yksityistämisestä ja niitten yksityistettyjen toimintojen myymisestä ulkomaiseen omistukseen. Meillä on muodostunut monissa tapauksissa nähdyksi tavaksi toimia ikään kuin ajopuuna ketjureaktiossa. Ensin yhtiöitetään jokin julkisen vallan, siis valtion tai kunnan, toiminto. Sitten yksityistetään tuo kyseinen yhtiö. Ja seuraavassa vaiheessa yksityistetty yhtiö siirtyy ulkomaiseen omistukseen, myydään ulkomaalaisille. Sillä menetelmällä suomalaista julkisen vallan toimintaa on siirtynyt suuret määrät ulkomaiseen omistukseen ja määräysvasltaan. Jos alun alkaen julkisen toiminnan yhtiöittämisvaiheessa ei ollut tarkoituksena myydä toimintoja ulkomaille, niin virhe on tapahtunut yhtiöittämisvaiheessa. Ei olisikaan pitänyt yhtiöittää. Eikä ainakaan olisi pitänyt yksityistää yhtiötä. Vai olisiko ollut mahdollista pitää yhtiö kotimaisessa omistuksessa? Onhan meillä tullut suorastaan liturgiaksi tähdentää, että yhtiön omistaja, esim. julkinen valta, ei saisi puuttua yhtiön strategiseen toimintaan, johtamiseen.
Kun Sonera meni ruotsalaisille, niin sen takia meni ruotsalaisille myös iso osa suomalaista kiinteää teleliikenteen verkkoa. Nyt jälkeen päin on havaittu, että syntynyt asetelma on suoranainen turvallisuusongelma meille, Suomelle. Lipposen hallitessa maata Soneran myymisen seurausvaikutusten tarkasteluun ei ollut Lipposen itsensä mukaan edes aikaa niin kuin hän itse oli tokaissut vihreitten kansanedustaja Erkki "Susi" Pulliaiselle, kun tämä oli perännyt mahdollisten vaikutusten läpikäymistä. Tämä on vain yksi esimerkki ja paljon muitakin tapauksia löytyy. Mainitaan vaikkapa Posti, joka on nykyisin Itella. Kauhistuttaa.
Aivan erityisen kiinnostava kysymys on myös raha. Kenen taskuihin menevät rahat, kun julkisen vallan toimintoja yhtiöitetään, yhtiöitä yksityistetään ja kun yksityistettyjä yhtiöitä myydään ulkomaille? Sama raha-asia kiinnostaa myös mm. suurien kauppakeskusten omistuksen "järjestelyjen" yhteydessä. Kun esim. Helsingin Kampin keskus on rakennettu ja "omistusjärjestelyjä" tehty ja kun kompleksi on sitten lopulta päätynyt ulkomaiseen omistukseen, niin kenen taskuun tai keiden taskuihin myyntiruljanssin yhteydessä rahat ovat sujahtaneet? Onko näissä eri yhteyksissä, joissa siis valtio tai kunta, kaupunki on ollut alkuperäinen päätöksentekijä, maanomistaja, kaavoittaja, niin onko julkinen valta saanut loppujen lopulta myyntirahoista vain murusia, kun katsotaan niitä varsinaisia ulkomaille myymisten kauppasummia?
Ulkomaisen omistuksen siunauksellisuus ylipäätään on aiheellista laittaa syväsyynäämisen kohteeksi. Kyllähän ulkomaista omistusta voi olla ja se lienee pakko hyväksyä. Onhan vastaavasti meillä suomalaisillakin mahdollisuus hankkia omistusta ulkomailta. Toisaalta omistuksellisissa järjestelyissä on aina kaksi osapuolta eli ostaja ja myyjä. Jos suomalainen omistaja on tilanteessa, jossa hänen omistustaan kohtaan tunnetaan mielenkiintoa ulkomaisen tai ulkomaisten ostajien taholta, niin eihän myyminen ole kuitenkaan mikään välttämättömyys. Suomalainen omistaja voi aivan hyvin olla myymättäkin omistustaan ulkomaalaisille. Ei ostaja yksinään voi kauppaa käydä. Valitettavasti näyttää kuitenkin siltä, että myymisen houkutus on varsin suuri verrattuna siihen, että omistus pidettäisiin omissa suomalaisissa käsissä.
Oman messunsa ja ruotimisensa aihe taitaisi olla myös pankkien rooli näissä yhteyksissä. Käyttävätkö mm. ruotslaisessa ja tanskalaisessa omistuksessa olevat pankit raha-valtaansa niin, että niitten tahdon mukaan omistuksia siirtyy pois suomalaisista käsistä ulkomaalaisiin käsiin? Rahoittajalla on määräysvalta. Kun tavallisellakin supisuomalaisella on asuntovelkaa omistusasunnostaan pankissa, niin on aivan realistista sanoa, että asunto on pankin asunto ja omistus pankin määräysvalassa. Niin se on.Siinä tuli varsin tyhjentävästi ilmiötä, joka on johtanut meidät joukkotyöttömyyteen ja suomalaisten yritysten konkurssiaaltoon. Onko oikein myydä ulkomaalaisomistukseen esim. verorahoilla hankittuja asioita? Kun myydään valtion yrityksiä yhtiöittämällä ja myös maata ulkomaalaisomistukseen, se heikentää automaattisesti suomalaisyritysten toimintaa ja suomalaisten taloudellista tilannetta. Miksi sen sijaan ei oteta näitä voimavaroja tehokkaaseen käyttöön? Tätä asiaa voisi Niinistön kokoama asiantuntijaryhmä ruveta tutkimaan ensimmäisenä kun ruoditaan syitä Suomen taloudelliseen ahdinkoon.
Listaamattomien yhtiöiden verotus, ulkomailla toimivat veroparatiisipankit, yritysjohtajien kirjoilla olo ulkomailla ja omistukset Suomessa, kuka johtamaan valtion yrityksiä. Hyväkin yritys saadaan tuottamattomaksi taitamattomalla johdolla. Siinäpä tutkittavaa vähäksi aikaa.
Ulkomaalaiset pankit tekevät vahvaa nousua Suomessa, ja vähän arveluttaa mihin tämä johtaa. kun niitä on kirjoitti:
Siinä tuli varsin tyhjentävästi ilmiötä, joka on johtanut meidät joukkotyöttömyyteen ja suomalaisten yritysten konkurssiaaltoon. Onko oikein myydä ulkomaalaisomistukseen esim. verorahoilla hankittuja asioita? Kun myydään valtion yrityksiä yhtiöittämällä ja myös maata ulkomaalaisomistukseen, se heikentää automaattisesti suomalaisyritysten toimintaa ja suomalaisten taloudellista tilannetta. Miksi sen sijaan ei oteta näitä voimavaroja tehokkaaseen käyttöön? Tätä asiaa voisi Niinistön kokoama asiantuntijaryhmä ruveta tutkimaan ensimmäisenä kun ruoditaan syitä Suomen taloudelliseen ahdinkoon.
Listaamattomien yhtiöiden verotus, ulkomailla toimivat veroparatiisipankit, yritysjohtajien kirjoilla olo ulkomailla ja omistukset Suomessa, kuka johtamaan valtion yrityksiä. Hyväkin yritys saadaan tuottamattomaksi taitamattomalla johdolla. Siinäpä tutkittavaa vähäksi aikaa.
Ulkomaalaiset pankit tekevät vahvaa nousua Suomessa, ja vähän arveluttaa mihin tämä johtaa.Sattuipa somasti, että justiinsa nyt tänään tuon minun kirjoitelmani "Ajopuu ja oma tahto" perään uutiset kertovat, että tuohon tietoliikenteen verkkoa koskevaan kansalliseen turvallisuusongelmaan ollaan tekemässä korjausta. Karjalaistaustaisena poikana (67-v.) sanon, että "Vot sie ja jo on aikakin!". Kun me näitä tekstejä täällä palstoilla kirjoittelemme, niin joskus teksti osuu ihan sattumoisinkin kohalleensa, mutta tietysti yhteisiä asioitahan nämä ovat. Tärkeintä on. jotta me suomalaiset ymmärrämme ja osaamme pitää omastamme huolta!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 873247
- 622957
Kuoleman pelko katosi
Olen pelännyt koko elämän ajan kuolemaa mutta yhtäkkiä kun hindut paljastivat totuuksia uskonnoista noin aloin yhtäkkiä4332480- 802293
- 742199
- 952026
Toiselle puolikkaalleni
Sinulla ei taida olla kaikki nyt ihan hyvin? Minua itketti eilen kauheasti, sinunko itkuja itkin? Kyllä kaikki selviää j361813- 121626
Kuhmolainen on selvästi kepun lehti
Kuhmolaise etukannessa oli Kuva kun Jaskalle annettiin karhu patsas.mutta kukmolaislehti oli niin kepulainen että Jaskan201613Ei mun tunteet
ole mihinkään kadonnut. Enkä mä sua inhoa tai ole kyllästynyt. Mä ymmärsin, ettet ole kiinnostunut minusta, ainakaan sil301450