Taas tuli itku. Näin sut ihan äsken, mulla oli tilaisuus pyytää sua ulos. Tai sanoa edes jotain järkevää. Mutta mitä teki tämä tyttö?! Hyvä ku uskalsi katsoa edes silmiin. Mua niin v****taa olla näin pelkuri. Joka kerta mietin ja lupaan itselleni, että nyt sen teen, mutta heti ku nään sut niin jalat on hyytelöä ja pää tyhjenee. Että sillä tavalla.
Onko kellään omakohtaista kokemusta siitä, kuinka voisin edetä asiassa? Miten teitä on lähestytty tai kuinka itse olette lähestyneet kiinnostavaa ihmistä? Puhelinnumeroa ei ole saatavilla, eikä netin kauttakaan pysty ottamaan yhteyttä. En haluais luovuttaakaan.
Onko kellään omakohtaista kokemusta siitä, kuinka voisin edetä asiassa? Miten teitä on lähestytty tai kuinka itse olette lähestyneet kiinnostavaa ihmistä? Puhelinnumeroa ei ole saatavilla, eikä netin kauttakaan pysty ottamaan yhteyttä. En haluais luovuttaakaan.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Meet vaan puhumaan jotain, kyselet harrastuksia tai muuta ja kerrot itsestäsi. Sitten ehkä voit kysyä häntä käymään vaikka jossain kahviossa kanssasi tms seuratoimintaa. Sovella itse mikä on sinulle sopivaa.
Tietysti, kirjoita parin lauseen viesti kortille tai paperilapulle, ja pidä sitä mukana kunnes taas törmäätte. Vaikkapa "Puhelinnumeroni on xxx, olisi kiva nähdä vaikka kahviossa, soita jos ajattelet samoin . Haluaisin tutustua suhun mutta olen aika ujo, terv. Y." Tietysti olisi suotavaa sanoa pari sanaa kun ojennat viestin, sano "tää on sulle".
Mielikuvaharjoittele noin sata kertaa intensiivisesti onnistunutta kohtaamista. Hän tulee, kävelet rohkeasti ja määrätietoisesti vastaan, hymyilet, katsot silmiin, sanot "kiva nähdä sinua", hän hymyilee takaisin lämpimästi mutta vähän ujosti, alatte jutella, siinä se..näin huippu-urhelijat harjoittelevat voittomaalin tekoa, tai ennätystä kisoissa, myönteisellä mielikuvaharjoittelulla.
Olin hyvin ujo nuorena myös : )
Tuosta juttelemaan menosta en kyllä ehkä ensimmäisellä kerralla selviä vaikka kuinka sitä päässäni läpi kävisin, mutta tuo kortti-juttu voisikin ehkä toimia.
Kortti kuulostaa hyvältä idealta! Olisin itse aluksi toki hämmentynyt, enkä ehkä tietäisi mitä sanoa, mutta tuollaiseen tilaisuuteen tarttuisin ehdottomasti.
Mistä tunnet tämän henkilön? Millaiselta ihmiseltä hän vaikuttaa? Kannattaa hymyillä hänelle kun näet hänet ja jos näet hänen katsovan sinua useissa eri tilanteissa voit olla varma että häntä kiinnostaa.
Kortti kannattaisi ojentaa tilanteessa missä olette molemmat yksin liikkellä, esim. käytävällä tai tunnin jälkeen.
Niin, ja kahvilan sijaan mukavampaa voisi olla paikka missä voisitte olla kahden, esim kävelyllä metsässä tai sitten meren/järven/joen rannalla, jos sellaista sattuu löytymään. Eli ehdota kortissa vaikka kävelyä niin ei tarvi sitten puhelimessa sitä miettiä.
Onnea sinulle:)
Olisi hauska kuulla, miten olet edennyt tämän asian suhteen?
Kannattaa myös pistää mielessä, että vastapuoli saattaa olla myös ujo, eikä mahdollisesti kykene vain osoittamaan tunteitaan, esim hymyilemällä tai katsomalla silmiin, puhumattakaan siitä että tulisi suoraan puhumaan. Jos näet hänet esimerkiksi istumassa yksin jossain tai lukemassa niin mene istumaan viereen itsekin lukemaan, tai vaikka kysymään että mitä luet.
Alku on hankalaa näissä, voin omasta kokemuksesta sanoa.
Asiassa en ole vielä juurikaan edennyt, lappu mukanani olen kyllä kulkenut jo vähän aikaa, mutta rohkeus ei ole vielä riittänyt tekemään mitään. Ja aina siinä on jotain hässäkkää ja liikaa ihmisiä ympärillä, jos tulis joku rauhallinen hetki nii mun ois kyllä pakko tehdä se sitte heti, sillä toista mahdollisuutta taas tuskin vähään aikaan tulee, että ei olisi monia muitakin korvia kuulemassa. Pelkään vaan niin paljon, että satutan vaan itseni.
Tänäänkin tämän kyseisen henkilön taas näin.. Ja voi kyllä tosiaankin olla, että tämä kyseinen herrakin on hieman ujonpuoleinen, samalla tavalla molemmat pälyillään. Pientä silmäpeliä, mutta siltikään ei voi olla varma. Ja itse en todellakaan osaa viestittää avoimesti olevani kiinnostunut, joten hänkään ei voi varmaksi tietää..
Ihanaa kun jotkut jaksavat kannustaa ja elää hengessä mukana, itseänikin jo hävettää tämä mun käytös, oonhan jo silti "aikuinen" ihminen ja käyttäydyn kuin mikäkin kakara. Ehkä oon saanut turpaani jo tarpeeksi monta kertaa, että en tietoisesti tahdo enää saatuttaa itseäni. Mutta riskejäkin on pakko joskus ottaa, tai jää nuoleman näppejään..
Tämä kuulostaa ihan tutulta.
Äsken bussissa näin oman "kohteeni" ja tiesin suunnilleen missä hän jää pois. Tässä tilanteessa vaan surullista se, että ilmeisesti hän on passiivisuudestani saanut kuvan ettei kiinnosta. Aikaisemmin hän nimittäin vielä hymyili, mutta ei enää. No omaa vikaahan sekin on. Psyykkasin itseäni koko matkan, että jään samalla pysäkillä ja sanon hänelle jotain, tätä parempaa mahdollisuutta ei tule vähään aikaan. Koko ajan tosin päähän tulivat ajatukset "et kuitenkaan pysty". No enpä sitten saatana tehnyt niin. Tässä ei kyllä ole kyse enää ujoudesta vaan jonkinasteisesta estyneisyydestä. Toisaalta tuskin tällainen luuseri mihinkään suhteeseen pystyisikään. Ehkä jos saisi tutustua rauhassa ja hitaasti.
Niin, ja itsekin olen kyllä turpaan näissä saanut, että varmasti se kummittelee taustalla. Saan kyllä onneksi apua ongelmiini.
Mutta äskeinen sai kyllä aikaan ahdistusta siitä ettei pysty tällaiseen. Siitä vaan halusin kertoa johonkin, eikä muuta kanavaa kuin tämä tullut mieleen.
Vielä sanoisin sinulle Kiti2, että ymmärrän myös tuon hävetyksen tunteen varsin hyvin, koen samanlaista. Vinkkejä lähestyä tietenkin voisin kirjoittaa, siis miten haluaisin itseäni lähestyttävän, vaikka tietenkin minun odotetaan se tekevän, mutta en tiedä olisiko niistä hyötyä. Olennaista tässä on tuo aiemmin mainittu, että olette molemmat yksin, eli ei kaveriporukassa.
Kiitos.
No nyt löytyi kohtalotoverikin. (: kirjoitukses perusteella tiedetään molemmat kyllä, että mistä puhutaan, niin ku mun suusta ois tullut tuo sun kirjotus.
Hyvä Kti2, olet jo puolessavälissä onnistumista, huomaan tekstistäsi!
"Rohkea ei ole se, jota ei pelota, vaan se joka tuntee pelon ja voittaa sen." Joku antiikin viisas näin sanonut aikanaan.
Aloittajalle tietysti vielä se klassinen vinkki, että kautta rantain yhteisen ystävän avulla ja suulla otat selvää unelmiesi kohteesta, onko vapaa ja kiinnostunut edes jossain määrin. Fiksu kamu menisi ne ensirepliikitkin laukomaan kivutta, siis esim. "toi Sanna haluis jutella sun kaa yhdestä asiasta" tms. kohteliaan ympäripyöreää.
Tsemppiä molemmille, toivottavasti onnistutte! :)
Onko kummallakaan asia edistynyt yhtään? Mielenkiinnosta kysyn.
No omalla kohdalla peli on luultavasti menetetty. Tyttö ei enää hymyile, eikä osoita minkäänlaista kiinnostusta, ei edes katso minuun päin.
Eipä se kyllä ole mikään ihme kun minulle hymynkin tuottaminen vaatii ponnisteluja, juttelemaan menemisestä puhumattakaan. Estynyt olen. Pystyn kyllä puhumaan naisten kanssa tietyissä tilanteissa, mutta ihastuksille en koskaan, varsinkaan jos tiedän, että vastapuolella on jonkinlaisia odotuksia suhteeni. Tilanteita, missä voisin kuitenkin sanoa jotain on ollut, mutta en kykene... Kyllähän se harmittaa, varsinkin kun hän on niin kaunis ja taatusti hieno ihminen.
No, huomenna on psykiatri, jos ssri-annostuksen nostaminen auttaisi ja tekisi vähän avoimemmaksi ja vähemmän ahdistuneeksi. Rauhoittaviakin on, mutta en halua olla niiden vaikutuksen alaisena päivisin kaiken aikaa.
No enpä nyt sitten tiedä mitä tässä on meneillään, koska tänään hän taas hymyili suloisesti minulle.. Oli eräs esitys ja olin ottanut tarvittavat rauhoittavat sitä varten ja siinä tilanteessa olisin ehkä voinut jopa lähestyä häntä jos hän olisi vain ollut yksin.........pää ei kyllä pysy kasassa kun tätä miettii.
teidän pitäisi vähän useammin kertoa mitä käy, vaikka itse kyllä omasta kokemuksesta tiedän että näissä tuskin tulee käymään mitään.
Tiedän, että tämä on 1000-kertaa vaikeampi tehdä kuin sanoa. Mutta.... sun täytyy ajatella, että jos et tee jotani, voit menettää ainoa mahdollisuuden tavata elämäsi rakkauden. Vaikka niin ei olisi, vaikka siitä ei mitään tulisi, sun pitää ajatella että nyt se on tehtävä. Päätät etukäteen millaisessa tilanteessa lähestyt häntä. Ja sitten vaan hyppäät tuntemattomaan. Helppoa sanoa, tiedän. Itse saan tempoa toimintaan niin, että ajattelen, että kukaan ei usko että pystyisin tähän, kaikki luulevat että olen liian nysverö tekemään sitä. Siitä saan uskallusta tehdä just sen. Siis eihän ihastuksen kohdetta ole KENENKÄÄN helppo lähetystä, eli ei pidä olla itselleen liian ankara. Harva tyyppi on oikeasti (selvinpäin) rento ja rauhallinen kun menee ensimmäistä kertaa sanomaan jotain ihastukselleen, jos ei siis kummemmin ole ollut tekemisissä ennen. Se vaatii keneltä vaan ihan pirusti itseluottamusta ja uskallusta. Eli mieti, jos sinä melkein pystyt siihen, se on jo todella paljon saavutettu, et ainakaan ole yhtään sen huonompi kuin kukaan muukaan. Itse asiassa olet rohkeampi kuin moni muu, jos ja kun uskallat tehdä sen!
Pelkäät tietysti nolaavasi itsesi täysin. Mutta mikä on pahinta mitä voi tapahtua, et varmaan kuolekaan? Itse olen tajunnut, että ei kannata yrittää esittää itsevarmaa jos ei ole. Ujo mutta rohkea, itsensä peliin pistävä poika on monesta puoleensa vetävämpi kuin itsevarma elostelija. Voit sanoa rehellisesti, että sori, oon tosi hermostunut, että älä välitä, en aina ole tällainen. Voit heittää siitä vitsiä, itseironia toimii aina!
Olen jo nyt kateellinen sulle että teit sen :)
Kiitos tuosta rohkaisevasta viestistä! Olin tänään menossa jo juttelemaan mutta ujokun olen niin sitten viimehetkellä jänistin vaikka olin miettinyt jo kaiken valmiiksi mitä sanon ja hokenut itselleni että en häviä siinä mitään.
Mutta huomenna minun on pakko tehdä se PAKKO!
no nyt sen tein sitten, keräsin kaiken rohkeuden, mikä mulla on ja tyrkkäsin lappusen tämän herran käteen. Sinne se jäi ällistyneenä katsomaan mun perään ku pakenin paikalta. nyt vain odotellaan. saanpahan ainakin nyt tietää ja jos ei onnista niin voin ainakin jatkaa eteenpäin ilman mitään jossittelua.
Mitä kirjoitit lappuun? Itse olin tänään lähempänä kuin koskaan sanoakseni mitään...
kirjoitin vain oman nimeni ja puhelinnumeroni.
ja sieltähän se soittokin sitten tuli ja treffit sovittiin! (: ihan uskomatonta, mutta nyt olen enemmän kuin tyytyväinen, että uskalsin tehdä asialle jotain, kauan siinä rohkeuden keräämisessä menikin.. ja kiitos kaikille täällä rohkaisusta, siitä oli apua kamalasti!
mutta katsotaan nyt, että mitä tästä tulee, jännittää. (: Kannattaa siis ehdottomasti kokeilla onneaan, ei sitä koskaan voi tietää!
Hienoa! Sulla ei ole Kiti2 mitään hätää, tästä se lähtee. Vaikka teillä ei synkkais, there's plenty of fish in the sea, niinku amerikkaiset sanoo. Seuraava onkin sit helpompi. Voihan olla että tää on sun elämän rakkaus, ja oot itselles aina kiitollinen että uskalsit tehdä sen.
Hienoa! Toivottavasti treffit menevät hyvin!
No nyt minäkin jäin koukkuun tähän aiheeseen. Kerro sitten heti, että miten treffit meni!
Hyvä Kiti2, olen iloinen puolestasi ja siitä myös, että lappujuttu toimi hyvin! Kyllä ihminen yleensä vaistoaa sen, kun vastakkaista sukupuolta oleva kiinnostuu, ja sitten onkin aika toimia, jos ei heti niin lähipäivinä, ettei nuku onnensa ohi. Peukkuja pidetään kollektiivisesti ujojen treffeihin! Mitähän mahdoitte puhua puhelimessa? Uteliaita on melko lauma : )
Tämä juttusi kuulosti uskomattoman ihanalta
Oho, tännehän on tullut paljon kyselyjä. (: Siis meidän treffit meni hyvin, jännitti kyllä ihan hulluna, mutta molempia taisi jännittää yhtä paljon. (: juttu luisti yllättävän hyvin ja tunnelma oli rento, itsekin pystyin olemaan aikalailla omaitseni vaikkei se kovin helppoa heti alkuun minulle olekaan. Ja jo silloin puhelimessa tämä herra kyllä kertoi, että oli minua jo katsellut jonkin aikaa ja käsiäni tiiraillut, että näkyykö vasemmassa nimettömässä sormusta.. (: Mutta sovittiin, että katsotaan nyt kaikessa rauhassa, että mitä tästä kehkeytyy, minun jäävuorta kun ei niin helposti sulatetakaan.. tällä hetkellä fiilis on kuitenkin hyvä.
Toivon todellakin, että nämä mun kokemukseni antaisivat rohkeutta muillekin ujoille, sillä ikinä ei voi oikeasti tietää, että mitä tapahtuu ja jos kaatuu, aina voi nousta uudelleen ylös! Itse koetan nyt pyristellä tästä epävarmuudestani ja ujoudestani eroon, tämä oli jo yksi sysäys parempaan suuntaan. (: ihanaa joulua kaikille!
Kyllä tekosi antoi itselleni rohkeutta, nimittäin jo seuraavana päivänä menin ja astuin kohti tuntematonta tietämättä mitä siitä seuraa. Eli yllättävänkin päättäväisesti lähdin vain luennolta kävelemään hänen peräänsä ja aloitin puhumisen. Vaikutti hänkin aika yllättyneeltä, ja olen tämänkin jälkeen kyllä mennyt puhumaan hänelle aina kun on ollut sopiva tilaisuus. Taisin tosin reagoida liian myöhään, mutta sain kasattua itseni vasta pitkän pohdinnan ja empimisen jälkeen.
Jokatapauksessa tajusin, että ei se niin vaikeaa olekkaan ja jos tästä ei kehkeydy mitään niin seuraavat vastaavat kerrat sujuvat aivan varmasti helpommin. :)
Hei Kiti2 jos vielä seurailet näitä palstoja, niin moniakin saattaisi
kiinnostaa miten teidän juttu eteni/nee. Oletko tullut yhtään
rohkeammaksi tuon "tulikokeesi" jälkeen. Voisi auttaa joitakin ujoja
jos jotain rohkaisevaa tai jopa onnistumisia ihmissuhteissa ujojen kesken
saisi täällä lukea.