Sain tämän kirjan lahjaksi noin vuosi sitten. Koin kirjan luettuani hieman epäilystä, mutta tein kuten kirjassa neuvotaan ja opetin miestänikin noudattamaan niitä.
Viime keväänä alkoi vanhimman poikani korvatulehduskierre joka vei meiltä yöunet ja meinasi viedä hermotkin. Kirjan opit eivät tällaisessa tilanteessa toimineet lainkaan ja oikein otti pattiin että tällaisia yleistyksiä olen ammentanut ns. kasvatusoppaasta omaan elämääni ja laittanut terveen järjen jonnekin ja siitä sitten vielä väsyneenä ahdistuin aiheesta.Eräs kasvatusalan asiantuntija sanoi noihin aikoihin että kuule, ota nyt vähän rennommin ja pistä lapset vaikka mummolaan viikonlopuksi että saat univelkaasi hoidettua. Hyvä neuvo. :)
Mutta nyt oli mukavaa saada omille käsityksilleen hieman tukea kirja-arvostelijan kommentista. Minusta kirjassa oli juuri nuo kriitikon kirjoittamat epäkohdat jotka eivät aina arjessa toimi.
Ja kyllähän ne rutiinit muodostuvat jokaisen perheen arkeen ilman opuksiakin! Ruoka-ajat ja nukkumaanmenoajat ym. arkirutiinit ja ne rytmittävät päivää luonnollisesti, ei niillä ole mielestäni varsinaista painoarvoa opukseen saakka eikä kukaan vanhempi ole sen huonompi jos ei kellon kanssa näitä toteuta.
Muuten, olen ympärilläni havainnut, että ne perheet joissa noudatetaan pilkuntarkkoja rutiineja eivät voi tehdä mitään poikkeavaa ja jos tekevät niin lapset eivät sopeudukaan vaan ovat hankalia poikkeamista. Esim. ystäväni ei voi viedä lapsia edes mummolaan yökylään kun "rutiinit menevät sekaisin". Ettei olisi syy siinä että eivät ole joutuneet joustamaan ja toimimaan joskus eri tavoin?
Mitäs muilla mielessä aiheesta? Onko joku lukenut kirjan ja jos on niin mitä ajatuksia herättää?
http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Pelottavan vankkumatonta rutiiniuskoa/HS20080811SI1TL02uxd
Viime keväänä alkoi vanhimman poikani korvatulehduskierre joka vei meiltä yöunet ja meinasi viedä hermotkin. Kirjan opit eivät tällaisessa tilanteessa toimineet lainkaan ja oikein otti pattiin että tällaisia yleistyksiä olen ammentanut ns. kasvatusoppaasta omaan elämääni ja laittanut terveen järjen jonnekin ja siitä sitten vielä väsyneenä ahdistuin aiheesta.Eräs kasvatusalan asiantuntija sanoi noihin aikoihin että kuule, ota nyt vähän rennommin ja pistä lapset vaikka mummolaan viikonlopuksi että saat univelkaasi hoidettua. Hyvä neuvo. :)
Mutta nyt oli mukavaa saada omille käsityksilleen hieman tukea kirja-arvostelijan kommentista. Minusta kirjassa oli juuri nuo kriitikon kirjoittamat epäkohdat jotka eivät aina arjessa toimi.
Ja kyllähän ne rutiinit muodostuvat jokaisen perheen arkeen ilman opuksiakin! Ruoka-ajat ja nukkumaanmenoajat ym. arkirutiinit ja ne rytmittävät päivää luonnollisesti, ei niillä ole mielestäni varsinaista painoarvoa opukseen saakka eikä kukaan vanhempi ole sen huonompi jos ei kellon kanssa näitä toteuta.
Muuten, olen ympärilläni havainnut, että ne perheet joissa noudatetaan pilkuntarkkoja rutiineja eivät voi tehdä mitään poikkeavaa ja jos tekevät niin lapset eivät sopeudukaan vaan ovat hankalia poikkeamista. Esim. ystäväni ei voi viedä lapsia edes mummolaan yökylään kun "rutiinit menevät sekaisin". Ettei olisi syy siinä että eivät ole joutuneet joustamaan ja toimimaan joskus eri tavoin?
Mitäs muilla mielessä aiheesta? Onko joku lukenut kirjan ja jos on niin mitä ajatuksia herättää?
http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Pelottavan vankkumatonta rutiiniuskoa/HS20080811SI1TL02uxd
Vastaukset 2
Vanhimmat
Valitettavan harva vain nykyajan nuorista äideistä on kykeneväisiä suunniteltuun ja säntilliseen elämäntapaan. Mielummin mennään sieltä mistä on aita matalin, ja mikä itselle on miellyttävää, ja vaivatonta. Hitot lapsen parhaasta. Pikemminkin sitä näkee suht holtittomia nuoria naisia, joille lapsi on vain tiellä omiin huvituksiin nähden, ja jo hankittu välttämätön paha.
Lapset kasvavat kasvattamatta, kuin pellossa, ja vanhemmat menevätkin sitten jo muutaman vuoden päästä ihan heittopusseina lapsen oikkujen allokossa happeaan haukkoen, ja kummastellen, että kuinka tässä nyt näin kävi? Sitähän täällä Suomi24säkin on palstat pullollaan. Lue vaikka.
Hassulle kirjalle tuon arvostelun perusteella vaikuttaa.
Olet mielestäni oikeassa siinä, että luonnolliset rutiinit syntyvät usiemmissa perheissä jotakuinkin "itsestään" ja siinäkin että liian pitkälle niiden taakse pakenemalla pystytään vammauttamaan perhe - jos niin tahdotaan.
Mukava kuulla, että arkenne nyt toimii aidosti.