Alkoholi ja aivotuhot

V. 1998 ensimmäisten raitistumisyritysten yhteydessä tuli selailtua paljon päihdealan kirjallisuutta ja juteltua päihdealan ihmisten kanssa. Jokainen kunnon känni tuhoaa miljoonia aivosoluja ja kolmen jälkeen aivosolukato alkaa kasvamaan eksponentiaalisesti. Kaikkia alkoholisteja ei voida kallokuvata ja niinpä aivoatrofian (surkastuman) osuus eri lähteissä vaihtelee n. 25-50% välillä. Surkastuma on yksilöllinen, mitään tarkkoja käyttömääriä ei voida antaa. Yleisin surkastuman kohde on kuitenkin pikkuaivomato (vermis). Pikkuaivojen atrofia on isoaivojen atrofiaa yleisempi ja siitä palautuu huonommin kuin isojen aivojen atrofiasta.

Aivoatrofia on mahdollista ilman sisäelinten vaurioita. On mahdollista myös saada molemmat kuten Ahti Karjalainen (kävelykeppi ja dementia). Pikkuaivojenkin atrofiasta saattaa riittävän pitkällä raittiudella toipua, kuten kirjailija Pekka Kejonen, joka jo 38-vuotiaana joutui turvautumaan kävelykeppiin. Jo nelikymppisillä pikkuaivoatrofian esiintyminen ei ole poikkeuksellista. Mm. Töölön katkaisuhoidossa on kuulemma ollut nelikymppisiä rollaattorin käyttäjiä ja nelikymppisiä Lasol-miehiä kulkee kainalosauvoissa. Viisissä kymmenissä taas on maassamme alkoholidementian takia pysyvässä hoidossa olevia.

Pikkuaivoatrofia on sikäli kavala sairaus, että se alkuvaiheessaan esiintyy vain juopotteluperiodien päättyessä vaikeutena kävellä pimeässä ja/tai käytävillä.