MKSEI

Tämä on naseva Totuus,josta
kuikuilu kuin sanapöhöt ovat
kaukana

ja minä nostan nyt
peukun ylös !

Hyvänyön toivotuksin.

On helppoa vihata..
vaikk' sua ei vihaittaiskaan..

Vielä helpompi on..
rakastaa..

Jos osaa pelosta..
syömmensä vapauttaa!!

mutta toisaalta on vaikea rakastaa, jos aina on rakastettu.
Luulen ymmärtäväni pointin ja olen samaa mieltä, tietyllä tasolla. Viha kasvattaa vihaa. Rakkaus kasvattaa rakkautta. Hyväksynnän ja empatian ilmapiirissä kasvavalla vahvistuu kyky myötätuntoon. Myötätunto on tärkeä osa tervettä rakkautta, ehkä jopa edellytys. Myötätuntoinen eläytyy kohteeseensa, häneen jota rakastaa, ja toivoo hänelle vain hyvää. Siksi sanotaan: "Rakkaus ei etsi omaansa."

Koen runosi että se kertoo rakkaudesta yleisellä tasolla, rakastamisen merkityksestä kaikessa inhimillisessä elämässä, kaikkea luotua kohtaan, ja että voisimme rakastaa niin tarvitsemme itse rakkautta osaksemme, mutta se kertoo myös (ja erityisesti viimeisessä kappaleessa: jos ei saa... vastarakkautta!!) parisuhteesta, kahden ihmisen välisestä eros-rakkaudesta.

Kreikankielessä mistä Uusi Testamentti on käännetty on useita rakkautta tarkoittavia sanoja, mm. ystävien väliselle rakkaudelle (voitaisiin kääntää "sinä olet minulle rakas" tai "olen hyvin kiintynyt sinuun" tai "pidän sinusta erittäin paljon") mutta korkein ja täydellisin on agape, mikä on pyyteetöntä ja kohdistuu henkilöön tämän ominaisuuksiin katsomatta. Agapen valossa jokainen on rakkauden arvoinen. Eros-rakkaudesta tulee sana erotiikka, mutta ymmärtääkseni se on ja ainakin UT:n tarkoittamassa mielessä vivahteikkaampaa kuin pelkkä erotiikka, joka tapauksessa enemmän kuin seksi. Eros-rakkauteen kuitenkin kuuluu erotiikka, joten tunteellisesti se on hyvin vahva rakkauden laji ja koskettaa sielua, emotioita, erityisen voimakkaasti. Parisuhteessa koetut pettymykset (erityisesti hylkäämiset) ovat satuttavia, jopa traumatisoivia.

Itse ajattelen että jokainen rakastamisen muoto (on sitten kyse ystävien välisestä tai rakastavien välisestä tai mistä tahansa rakkaudesta) on tarkoitettu agapen läpäisemäksi ja hallitsemaksi. Ainoastaan silloin ne voivat täyttää tarkoituksensa ja palvella elämää rakentavasti.

Nimenomaan eros-rakkauteen kuuluu termi "rakastua". Mutta RAKASTAMINEN on paljon enemmän kuin RAKASTUMINEN. Jos rakastuminen on tunnetta, rakastaminen on tahtoa ja sitoutumista. Kun rakkaudessamme henkilöä kohtaan, johon olemme rakastuneet, on agapeta, tahdomme ja kykenemme rakastamaan häntä silloinkin, kun rakastumisemme kokee haaksirikon ja petymme.

Eros tarvitsee vastakaikua. Agape ei. Agape kaipaa mutta ei tarvitse. Varsinkaan se ei vaadi, pakota eikä manipuloi. Agapen hallitsema sydän kykenee rakastamaan vaikka jäisimme vaille vastakaikua, vastarakkautta. Silloinkin tahdomme hyvää, toivomme toiselle parasta ja että hän olisi onnellinen. Vaikkapa ilman minuakin. Jos on hänelle parempi, toivon sitä: että hän pääsisi minusta irti ja löytäisi sen mikä parhaiten palvelee hänen elämäänsä ja hyvinvointiaan.

Rakkaus siis synnyttää rakkautta. Viha vihaa. Ja kuitenkin, joskus vain on niin että tarvitsemme vastoinkäymisiä ja pettymyksiä, ehkä jopa hylätyksi joutumista joiden kautta joudumme pysähtymään ja tarkastelemaan tavoitteitamme, vastuullisuutta ratkaisujemme edessä, elämän päämäärää ja merkitystä... Oppiaksemme rakastamaan pyyteettömästi?

Lastenkirjassa oli kertomus norsusta joka rakasti toista norsua vain kaukaa. Hän halusi lahjoittaa tälle rusetin. Osti ja laittoi pakettiin mutta ei uskaltanut antaa. Katseli paketoitua rusettia kotinsa pöydällä, hymyili itsekseen ja oli onnellinen. Koska rakasti! Kertomus on tietysti paitsi lapsellinen myös typerä. Typerä se on ainakin jos yritämme oikeuttaa ja glorifioida elämänpelkoista käyttäytymistä. Rakkauteen ja sen osoittamiseen liittyy riski tulla hylätyksi. Se riski täytyy ottaa. Ihmistä ei ole tarkoitettu hymyilemään ikkunoiden takana.

Älkäämme kuitenkaan jättäkö huomiotta kertomuksen opetusta. Lapsellisuuden ja typeryyden ohella siinä piilee suuri viisaus:

Rakkaudessa itsessään (aitona ja tarkoitustaan toteuttavana) on palkkio. Se riittää täyttämään sydämen laululla. Saan vastarakkautta tai en.

Agape on ehtymätön lähde. On mielenkiintoista, mielekästä ja haastavaa (vain haasteellinen elämä on mielekästä) opetella elämään rakkaudessa... Ja siksi tarvitsemme ikävä kyllä myös pettymyksiä, jotka pakottavat meidät kohtaamaan negatiiviset tuntemuksemme ja kasvamaan niiden läpi. Rakastamista ja rakastumista voidaan käännellä puoleen jos toiseenkin, filosofoida loputtomasti, mutta arkielämä haasteineen on koetus. Tahdonko edelleen rakastaa, suostunko kasvamaan? Vai onko rakkauteni tunnekeskeistä "minä, minun, minulle" -ajattelua joka viis veisaa muiden eduista ja yleisestä hyvästä, moraalista ja esimerkillisyydestä, siveellisyydestä? Rehellisyydestä, avoimuudesta ja vilpittömyydestä?

Rakkaus joka on valmis valehtelemaan ja keinottelemaan saadakseen omansa... ei ole rakkautta; ainakaan siinä ei ole agapeta, jos ehkä jonkinlaista rakkautta (eroksena tms.) onkin. Runosi on tärkeä ja tärkeästä aiheesta. Tällaisia ajatuksia synnytti.

Ei voi vihata.
Ei rakastaa.
Jos ei tunnetta ole muassa.
Siinä on se kaikki.

Niin miksi
kuluttaa energiaansa.
Tuntemattomaan
johon ei ole mitään tunnetta:)

Runosi oli ytimekäs

ei ole viha ! Vaan välinpitämättömyys !

" Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi "

On siis erittäin tärkeää rakastaa myös itseään, että voi rakastaa
myös toisia oikealla ja kunnioittavalla tavalla !

Kun tuntee itsensä puutteineen ja rikkinäisyyksineen mutta aistii
silti olevansa Jumalan (Agape-rakkauden) eheyttävän rakkauden ja
hyväksynnän alla, niin silloin voi myös hyvin katsoa itseään "peiliin" hyvillä mielin
antaen kaiken suuremman käden alle, jolla on voima nostaa ja kantaa...
Ja silloin tämä universaali "pyyteetön rakkaus" antaa ihmiselle myös voimaa rakastaa
muitakin ihmisiä sellaisina kuin he ovat, puutteineen !

" Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli, joka ei
vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen,
vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli IHMISEN KALTAISEKSI, ja hänet
havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin IHMINEN "
( Fil 2:5-7)

Mielenkiintoinen peilaileva runo sinulta " Sielukaspeili " :)

Eheytymisiin Terkuin (*J*)

Kautta aikojen on vihattu tuntemattomia, miksi??
voiko rakastaa saamatta vastarakkautta?? voi.. silloin se on pyyteetöntä tuo hyvää mieltä voit jakaa sitä mielinmäärin, silloin tunne on erilainen, valitettavasti siihen ei moni pysty tässä yhteiskunnassa
missä on menttaliteetti "mulle kaikki heti nyt "
Tälläisiä ajatuksia runosi herätti??