pieneen ihmiseen voi mahtua ruokaa? Taas se alkoi. Puhuin bulimiasta parantuvan ystäväni kanssa ja pystyin syömään (omasta mielestäni) normaalisti 3 päivää. kolme päivää,jippii taitaa olla uusi ennätykseni. Toivo parantumisesta ja hyvä fiilis kestivät 3 päivää kunnes sorruin jälkiruokaan. Ensin ihana, mutta kuitenkin kevyt katkarapuwokki ja siihen päälle kaiken pahan alku, JÄLKIRUOKA. Pallo jäätelöä. Ajattelin että mitäpä jos siihen lisäisi muutaman karkin ja vähän kinuskikastiketta? Ei se vielä päivittäistä energiantarvetta ylittäisi. Sitten pienessä sumussa tyttö käveli lähisiwaan(yllättävän lähellä) ja osti litran jäätelön palanpainikkeeksi kinuskikastiketta. Kun ilta oli ohi,oli kauppakassista hävinnyt 400g karkkia, iso sipsipussi, dippinä puoli pakettia creme bonjouria(kun sumussa unohtui kermaviili) kinuskikastikepurkki, valmisatriakatkarapuleipä, litra jäätelöä, 3palaa ruisleipää, maksamakkara, 1,5l jaffaa ja energiajuoma. Ensimmäiseen kysymykseeni jatkokysymys, kuinka paljon vessanpyttyyn voi mahtua ruokaa? Vastaus: ainakin kaikki edellä mainitsemani, koska veti vielä. Miten mä taas olen tässä? Kaikkien silmissä fiksu tyttö oksentamassa aivonsa pihalle. Tä vie jo aikaa opiskelultakin. Mutta ei tän kanssa järjellä olekaan mitään tekemistä. Jaksamista kohtalotovereille, kyllä me vielä (joskus toivottavasti) tästä päästään!!
kuinka paljon
fiksu tyttö
4426
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
kun pystyt oksentamaan kaiken pois. mäkin vedän joskus nii paljon ruokaa mut jos oon suunnitellu jo etukäteen et oksennan nii en pysty! se on aivan kamalaa ja ahdistavaa! vihaan itseäni tällä hetkellä niin paljon että olen ollut pois koulusta puoli toista viikkoa ja yhden viikon söin aina yli energiatarpeeni enkä tyhjentäytynyt. tuntuu kuin olisi paisunut 10 kg, en vain jaksa enää. ostin juuri laksatiiveja, toilaxia. kuuluisi ottaa 1-2 pilleriä illalla mutta minäpä otinkin kait sellasen 6 ja heräsin sitten aamulla kuuden aikoihin vatsa kipuun. koko vatsan sisältö tyhjeni, mutta kipu oli tappavaaa! mutta olisin valmis kokemaan sen uudestaan, niin sairas mieli on. kerro kuinka saat itsesi oksentamaan?? siis sormet vaan kurkkuun? mulki se tehoo yleensä mutta mitä pitäisi ajatella samalla, koska joskus kun mietin että nyt oksennan tai voi kumpa oksentaisin nii ei tuu mitää. pitäiskö juoda eka paljon vettä tai jtn??
kuinka sairas keskustelu tämä onkaan mutta kamala on tä sairauskin. Itse on ollut samanlaisia hetkiä ettei vaan pysty oksentamaan, kai se on jokin kehon vastareaktio mieltä vastaan mutta siinä sitä vasta paska fiilis tuleekin!! oot syönyt kuin sika ja et vain pääse siitä eroon!! Kun on ollut pahoja viikkoja,mieli maassa ja oksentanut paljon, kurkku turtuu "sormet kurkkuun"-meininkiin, silloin tulee apuun hammasharja, mun ei tarvi kuin vähän kutitella kitalaen takaosaa niin muuta ei tarvita.. jos oot syönyt ensin esim sairaasti leipää ja vetänyt vettä apljon päälle,leipä muuttuu möykyksi jota ei saa ulos millään.. Jäätelö on parasta sekä kaikki muut maitotuotteet, kun niitä syöt/juot niin oksentaminen on paljon helpompaa.. Aloin tässä miettiä tän kirjoittamisen aikana kuin kamalaa tä elämä oksentamisen kanssa oikeasti on. Asun yksin ja mulla ei ole koskaan ollut mitään rutiineja mutta nyt on tullut, kotiin töistä, ahmin, oksennan, katson telkkaria tai lenkille ja nukkumaan ja sama taas seuraavana päivänä.. kuinka kieroutunutta. joka päivä päätän et tänään syön hillitysti ja terveellisesti enkä oksenna ja joka päivä rikon päätökseni ja joka päivä fiilis on yhtä paska. Mieli on niin sekaisin mutta tä tuo myös turvaa, rutiinia, osaanpa tehdä jotain ainakin oikein
Moi.. mun oli pakko vaan kirjoittaa tähän ku mulla on kanssa petollisesti lähtenyt jälleen mopo käsistä. Erinäkösistä syömisjutuista ja omakroppa inhosta olen kärsiny jotain 8 vuotta (vittu.. onko tosta jo noin kauan.. minne aika on hävinny).. ja luulin etten bulimiaan koskaan sortuis.. mutta sitten mun oli pakko. Nimittäin syömishäiriö muutti muotoaan hillittömiksi ahmimiskohtauksiksi joista kärsin aikasta pitkään. No kaveripiiristäni pari sairasti bulimiaa ja niillä oli/ on niin järjettömän timmi ja pieni kroppa että minäpä sitten tein sen viimesen askeleen noin puolitoista vuotta sitten että ajattelin "josko nyt kerran tai kaks oksentais. ei siitä mitään haittaa ole.. ja mieluummin turvotus ku oikea lihominen. Ja jos kuitenkin mätän noi kauheet määrät ni en ainakaan liho niin paljoa jos jotain saan laitettua sinne pynttyyn". Joo.. no toi yks kaks kertaa jatkuu siis vieläkin.. ja varsinkin näin syksyllä vähän syysmasiksen ja koulustressien ym. don't know really kourissa kerta viikossa maksimissaan, ja taukojakin pitäneenä, on nyt ainakin parin viikon aikana muuttunu jälleen noin 4 kertaa viikossa oksentamiseen. Olen 28 opiskelija, ihan kivan näkönen kai tai en ainakaan dead ugly.. ystäviä, rahallisesti ihan pärjään ym. ja pilaan mieleni ja sosiaalisuuten sillä että yksin kämpässäni iltasin vietän omaa hauskaa. Ja mikä sairainta.. en jaksa murehtia niistä suurista rahasummista joita bulimiaan menee.. vaan murehdin enemmänkin niitä määriä joita kurkustani alas tungen. Eikä hitto niitä edes kerkii maistamaan ku pakko kamalalla kiireellä mättää kaikki että ne tulee sitten helpommin ulos! Ja sen lisäksi.. se tunne ku on edes osan saanu tyhjennettyä on ihana! En pystyis käymään edes ammattikorkeassa jos joka aamu pitäis herätä siihen tunteeseen että 500 kiloa tavaraa on vatsassa. Mutta kyllä on monet koulupäivätkin jääny tän sairauden takia väliin. Ja sekö lisää vitutusta.. ja sitten oravanpyörä on jälleen valmis. Voi kumpa meidän ei tarvi kärsiä tästä. Minkä takia sitä ei vaan syö sitä annosta nälkään.. en ymmärrä mikä päässä aina napsahtaa. Kuinka paljon elämä oiskaan helpompaa ilman tätä mielisairautta. Ja ku aina lupaan itelleni että tää oli viimenen kerta. Sillon ku niin teen ni voin olla varma että sitten se ei ainakaan lopu. On se kumma että vuosia polttaneena, pystyin sen lopettamaan ku seinään ilman mitään apuja
-- no problemo... mutta tästä en pääse eroon. vielä en ole läski, mutta pelkään sitä päivää kuollakseni. Tästä on pakko parantua mutta kumpa olis ihmepilleri millä kaikki vaan muuttuis hyväksi. Mutta niin paljon voimia teille! Ite koitan löytää jonkun ratkaisun.. ja vaan ku en häpeis tätä sairautta näin paljon. Uskaltasin ja kehtaisin edes sitten hakea apua.. mutta pelkään että kaikki alkais sitten vaan tarkkailla mua ja olemaan jälkiviisaita "kyllähän mä joo vähän jotain huomasin. ja joo.. niin ja näin.. ja tiesin.. ja blaa blaa". En tiedä .. huokaus... kyllä meidän on pakko tästä selvitä. halaus ja voimia vielä kerran! :)
Toivottavasti ootte hakenu apua. Itselläni on bulimia ja oon hoidossa. Välillä on hyviä aikoja ja välillä huonompia, mutta jaksan vielä uskoa että kyllä tästä loppu tulee..toivottavasti..Ruokatorveni tulehtui,vatsa koko ajan kipeä,hampaat lähes pilalla. Pakko se oli apua hakea,ties minkä näköinen ja kuntoinen olisin nyt jos en olisi sitä tehnyt. Toivon että haette apua ja pääsette tästä yli!