Tämä on tällainen kuiskaus pimeyteen ja hiljaisuuteen.
Välillä mietin mitä sulle kuuluu n...
Jospa asiasi ovat hyvin.
Tuskin edes muistat tai haluat muistaa.
Välillä mietin mitä sulle kuuluu n...
Jospa asiasi ovat hyvin.
Tuskin edes muistat tai haluat muistaa.
Vastaukset 66
Vanhimmat
jotenkin selvitä...ei ole näköjään muita vaihtoehtoja.
unohtamaan, vaikka kieltämättä olen sitäkin yrittänyt. Ikuisuudelta parikin vuotta tosiaan tuntuu kun vaan odottaa ja odottaa...
Ei mulla huonosti mene, mutta paremminkin voisi. Päästäisitkö mut lopulta tästä epätietoisuudesta, niin vois mennä paljon paremmin???!!!
tavattoman ihastunut yhteen mieheen. Ja olen vieläkin vaikka emme ole nähneet pitkään aikaan.
Kaikki kuitenkin jäi leijumaan ilmaan ja hänen tunteista en saanut selvää.....
Meille taisi käydä päinvastoin.
Tai oikeammin tajusinvasta ihastuneeni häneen toden teolla vasta jälkeenpäin.
Kai se oli typerää mutta en ole unohtanut häntä. Kiva olisi tietää mitä hänelle kuuluu.
Eihän näitä kukaan lue jonka takia varmaan tänne kirjoitankin. ;)
luulin, että tiesit tunteesi, kuten minunkin, jo silloin, et vaan syystä tai toisesta ollut halukas viemään asiaa eteenpäin.
Välillä helpompaa, välillä vaikeampaa.
Unohtamaan ei oikein pysty, niin typerää kai, aivan järjetöntä.
Kyllä hän tietää ettei se ole kuvittelua.
Uskon että miehet rakastaa niin kuin naiset, niillä vaan kestää kauemmin tajuta asia.
Minua viesti ei tosin koske.. Mut tulipahan vain mieleen..
En ole unohtanut.
unelmoit. Kannattaa jossain vaiheessa herätä todellisuuteenkin.. ;) 2 vuotta on pitkä aika.
Kukaan ei halua muistella vanhoja.
Tässä puhuttiin ihmisen muistamisesta eikä noiden aikojen.
ymmärsin. Sekin on tosiasia et elämä menee eteenpäin.. Mut polje toki paikallasi jos siltä tuntuu. ;)
Milläs tavalla se on paikallaan polkemista jos joskus tahtoo muistaa henkilön vaikkapa kahden vuoden takaa ja tietää mitä hänelle nykyään kuuluu?
Kaksi vuotta todellisuudessa on todella lyhyt aika ja ihmisten muistaminen tärkeää. Opit sen sitten kun kasvat isoksi. ;)
tuon sinun aloituksesi ja vastauksesi niin kyllä sinä roikut menneessä. Mut tee niin kuin teet. Omapahan on elämäsi. ;)
Sinulleko tietyt ihmiset ovat myös menneisyyttä vaikka he vielä elävät jossakin?
Oma elämäni on liikkunut eteenpäin ja vauhti todennäköisesti vain kiihtyy.
Kyseinen henkilö tuli vain mieleeni eräästä jutusta ja muistelin häntä, en niinkään mitä tuolloin tapahtui. Siinä on vissi ero.
Ja ajatukset suunnattuna vähän jo huomiseen. That's it. :)
Tuo ei ole sitten mitään "carpe diemia".
Älykäs ihminen osaa katsoa taaksekin päin koska siellä olet syntynyt.
Sitä paitsi elämässä on muustakin kysymys kuin tästä hetkestä ja siitä mitä sinä koet, nimittäin toisista ihmisistä ja heidän kokemuksistaan.
Ehkä joku päivä kun menetät jonkun ihmisen lopullisesti tajuat tuon oikeasti. Ennen sitä olet tuuliajolla ja elät hetkestä hetkeen kuin laboratoriorotta kutakin käytävää seuraavaa kulmassa kääntymistä odottaen. ;)
Ja väität ettet roiku menneessä. Itse ajattelen vain sellaisia ihmisiä jotka ovat minulle tärkeitä. Ja he ovat edelleen elämässäni. Mut hyvät jatkot sulle! Koita pärjätä.. ;)
Onko yleistäkin tällä foorumilla että kyseenalaistetaan jonkun ikävä tai ihmisen muistaminen?
Ketä pitäisi ikävöidä? Jotakuta jonka on nähnyt kuukausi, päivä tai tunti sitten?
Hän oli tärkeä minulle ja on edelleen nähtävästi.
Hyvää jatkoa myös sinulle. Siitä ei ole epäilystäkään etten pärjäisi.
näillä foorumeilla kyseenalaistetaan kaikki. Mutta kun ikäjakauma taitaa 15 - 55 niin ei ihmiset aina ymmärrä toisiaan ja toistensa ikävää. 2 vuotta on käsittämättömän lyhyt aika rakkaudessa ja ihastumisessakin, jos ei ole enää ihan teini. :) Kauniita unia sulle.
Eikö sinulle ole kukaan kaksi vuotta vanha tuttavuus enää tärkeä, onko sulla ihmissuhteissa viimeinen käyttöpäivä :)
Kun kasvat ihmisenä ymmärrät mistä on ollut tässä kyse ,, nyt et näytä ymmärtävän ollenkaan.
Kaksi vuotta - niin lyhyt aika. Kerran tulee aika että sinäkin ymmärrät jotakin.
Nyt osasit vain tuputtaa yhtä lausetta kun ymmärryksesi ei riittänyt enempään :)
Ei kukaan edellisistä.
enää elämässäni. Näin se vaan menee. Eikä minulla sellaisia ihastuksia edes ole joita tarvis tuollaisen ajan takaa miettiä.
Pöljää on roikkua jossain menneessä ja kuvitella ettei elämä mene eteenpäin.. Se nimittäin tekee sitä joka tapauksessa. ;)
tapaa ihmisen jota kaipaa koko lopun elämänsä, sille ei vaan voi mitään.
Sanoiko kukaan tuossa edellä ettei elämä menisi eteenpäin ... ! Elämä opettaa, sinuakin.
Älä ole suotta niin äksy vastauksissasi kun kerran elämänkokemusta puuttuu vielä
aikalailla.
äkäisellä tuulella. Tuo vain on minun näkökantani asiaan.
Niin.. Ei kukaan niin sanonut mut kun luin noita aloittajan kommentteja niin sellainen pysähtyneisyyden tunne tuli niistä. Et ilmeisesti ymmärtänyt mitä tarkoitan tuolla et elämä menee eteenpäin.. Asiat ja tilanteet muuttuu.
ovat ja pysyvät .. eivät muutu miksikään .. vaikka asiat ja tilanteet muuttuisi miksi. Se on - elämää.
rakkauttakin on olemassa mut kohde voi vaihtua. Samoin on ihastuksen suhteen. Olen kai siinä mielessä sit onnellinen etten kaipaa mitään jostain menneisyydestä. Vaan tosiaankin ne ihmiset jotka on minulle tärkeitä, ovat nyt elämässäni. :)
ja ihmisten luonne muuttuu.Mustakin on tullut kovempi muita ja myös itseäni kohtaan.Enkä taatusti haikaile entisten aikojen perään.Kuka niitä paskoja viitsii hyvällä muistella.Eteenpäin on mentävä vaikka haluais mennä maan alle häpeämään omaa typeryyttä.Oma moka,itseppähän kerjäsin henkisesti turpiin.Enää en jaksa taistella minkään asian eteen.Mitä väliä millään on,kumminkin kaikki menee päin persettä niinkuin aina ennenkin.Toivon vain ettei ne parin vuoden takaset haamut enempää kummittele vaan häipyis huitsin nevadaan ja pysyisivät siellä.Tiedänpä nyt paikkani ja pysyn siellä,enkä toisten kuvittele turhia.
Olen ollut ihan oikeassa siinä asiassa kuka on se kirjoittelija täällä ja siellä keräässä chatissa.. Voi A... (n) ressukkaa.. Miten tyhmäksi sinä kuvittelet muita ihmisiä? Mollaat vain muita, vääristelet asioita ja kirjoittelet toisina ihmisinä esiintyen. Kylläpä elämäsi on kurjaa.. Voi sentään.. ;)
nyt kuvittelee ett kaikki vastaukset on joltakin mystiseltä A... naiselta XD
Kai tänne muutkin saavat kirjoittaa tai ainakin olen luullut niin?
Jääköön vaikka arvoitukseksi. ;)
Vaikka asiat ja tilanteet ovat muuttuneet, yksi on pysynyt, ikävä ja kaipuu
erään ihmisen luo, se tunne on kestänyt 15 vuotta eikä päivääkään mene etten muistaisi. Joskus elämässä käy näin mutta hetkeäkään en antaisi pois
kun tiedän että hän on saman auringon alla kanssani.
ei taida olla päivääkään kulunut, ettei tuo ikävöimäni mies olisi mielessäni. Ja toisinkinpäin. Ehkä - jos ei lainkaan nähtäisi, voisi haipua yös tuo kalvava kaipuun tunne, mutta eipä auta, vaikka välillä on kuukausienkin pakollinen etäisyys välillämme. Sitten kun kohtaamme, alkaa kipu vielä kovempana. Siksi yritämmekin vältellä toisiamme. Huokaus.
En usko, että kukaan muu kuin tunteen kokenut voi edes kuvitella, miten syvästi toista voi ikävöidä - muita "mukavia ihmisiä" tulee ajateltua silloin tällöin ja joskus on vuosiakin ajatusten välillä.
Ja mainittakoon, että tämä kokonaisvaltainen tietyn toisen ihmisen kaipuu ei estä ainakaan minua elämästä muuten täysipainoista elämää, töineen, iloineen, suruineen ja ystävineen.
olevan pitkä aika mutta todellisuudessa kaksi vuotta on todella lyhyt aika, joka kuluu kuin vimmattua vsauhtia pyörivän lankarullan purkautuminen. Kolmekymppinen luulee ajan olevan vielä pitkä aika mutta yht' äkkiä huomaa olevansa maallisen elämän lopussa!
Mutta jos uskot Joh. 3:16, niin ei hätää, vaikka aika kuluukin vinhaa vauhtia!
Vaikeuksista puheen ollen, Jes. 45:3 on ihana jae.
Kirjoitan kokemuksestani.
Tämä lohdutus koskee vain todellisisa kristittyjä ja juutalaisia. Ei muslimeja, eikä ns. nimikristittyjä.
Jos muslimit ja nimikrstityt ottavat vain Jeesuksen vastaan Vapahtajana silloin hekin pääsevät paremman toivon ja lupauksen äärelle! Ei muuten.
katsot elämässä taaksepäin, voit muuttua suolapatsaaksi! Siksi älä katso taaksesi vaan ainoastaan eteen päin. Suolapatsaaksi muuttumisesta puhutaan myös raamatussa.
En kirjoita satua ko. asiasta!
Voi helkkari sentään.. Onko ihan pakko tuota uskontoa työntää joka paikkaan? Palstailkeilijä näkyy olevan vielä uskovainenkïn.. Hohhoijaa! Pidä uskontosi mut älä tyrkytä sitä muille. Ei tämä ole mikään uskontopalsta.
Kysymys oli kyllä tuolloin enemmän ystävyydesät kuin romanssista.
Ihan vain tiedoksi.
Kukaan ei voi pakottaa unohtamaan.
Kun tunnen olen elossa.
Jos ei tunne mitään, millään ei ole väliä.
Mutta tää menee nyt väärälle henkilölle.
Hyvät jatkot vaan.
Ihminen oppii tai sitten ei. :D
ei ole väliä...
olet myös fyysisesti kuoltuasikin tunteva otus. Usko huviksesi! Minäkin luulin aikoinani em. pelkäksi saduksi, mutta satu paljastui erään kerran todeksi!
tämän kuiskauksen kuulin.
Miksi en muistaisi ;)
Sydämeeni sinut kätkin.
Kiitos, kaikki on hyvin, arkea eletään ;
jaksat edelleen. yhtä hyvä kuin naapurin koirilla-..
lennähti yhtäkkiä elämääni kuin salama kirkkaalta taivaalta hälventäen hiljaisuuden pimeän... siitä on todellakin jo 2 vuotta aikaa vaikkei siltä tunnukaan:)
Olet mielessäni useinkin ja joskus tuntuu kuin olisit läsnä ajatustenvaihdossa, silloin tulee sellainen tietty tunne, tiedät kyllä saman kokeneena.
Elämä mataa entisellä mallillaan, aloillaan vaikkei se sisällä kytevä liekkikään ole sammunut. Eikä tule koskaan sammumaankaan, välillä vaan säästöliekillä roihahtaakseen taas...
Kahdessa vuodessa ehtii hyvin unohtaa muttei sillon ole kyllä kokenutkaan mitään muistettavan arvoista. Jotkut ihmiset eivät tee kummoistakaan vaikutusta ja hiipuvat muistoissa mitäänsanomattomina, kun taas toiset saavat aikaan lähtemättömän fiiliksen, jonka tuntee täältä ikuisuuteen... Sinä olet unohtumaton:)
Miten elämä on vienyt Sinua näinä kahtena vuotena, oletko onnellinen?
Mitäs jos taiotaan aurinko poistamaan pimeyttä ja hiljaisuuteenkin on omat keinonsa:)
http://www.youtube.com/watch?v=g56sDfUkrjc&mode=related&search=
En oikein usko että olet kyseinen henkilö.
Hän tietäisi kyllä mitä musiikkia soittaisi että me molemma tunnistaisimme sen. ;)
Toisaalta en kyllä odota että hän tuon viestin täältä äkkää. Hän ei varmaan edes lue näitä foorumeja.
aikamoinen onnenkantamoinen se olisikin, jos se oikea henkilö näitä täällä lukisi.
Noh, tulinpas taas hyvälle tuulelle häntä ajatellessani, kiitos siitä kuuluu myös Sinulle viestiketjun aloittaja:)
Hyvää illan jatkoa!
Onnenkantamoinen tosiaan.
Hyvä että joku tuli hyvälle tuulelle. :)
Kiitos samoin illan jatkoista.
Tuon edellisen(everlasting...) kirjoittajan tunnelmat ovat aivan kuin omiani. Lennähti jälleen ajatukset muutaman vuoden taa.
Niin, paitsi tuo musiikki.
Kyllä,aivan! on olemassa eräs kappale, joka saa aikaan haikean huokauksen.
Kuiskaan terveiseni minäkin tuonne pimeään.
ps. yllättävää miten moni(vaikka ei uskoisi) lukee näitä foorumeja ;)
En oikein päässy jyvälle tähän juttuun, jote kiinnostuin sen verran että onko kyseessä mies vai nainen joka on kadoksissa?
en oikein voi uskoa tuohon ett joku jotain ajattelee viel esim. 2v takaa, voi tietysti joskus muistaa/muistella, mutt jos se on ihan jokapäiväistä se muisteleminen ja kaipaus niin en nyt ihan lähtis siihen ett se on normaalia, en tiedä, kun ei ole kokemusta.
Ite nyt lähinnä sorrun siihen ett joskus muistelee johonkin asiaan liittyen, mutt en nyt hoksaa ett ois jokapäivästä. Täytyy kyllä sanoa, ett aika erikoista. Mutt meitä on niin monenmoisia ja erillaisia ihmisiä, toiset kokee asiat toisin kuin toiset. Mutt kunnioitusta sellaista ihmistä kohtaan joka jotain ihmistä vielä muistelee hyvällä, ett ei niitä taida tänäpäivänä liioin sellaisia olla. Tämä on tätä, nykyaikaa. Sitä mennään ja töpeksitään, ehkä väärän tyypin kans, sit kadutaan ja kärsitään, erotaan ja muistellaan pahalla. Toivon ettei kuitenkaan tässä tapauksessa olisi ollut mukana lapsia.
Ei lapsia mukana :)
Ikävä erikseen ja lapset ovat erikseen :)
Hyvällä :)
...minäkin... kuten moni muukin täällä. Minäkin mietin toisinaan. Ajattelin joulukortilla tervehdyksen laittaa mutta lähemmin asiaa ajateltuani tulin toisiin ajatuksiin.
oli otettu kymmenen suurennosta ja ne "makasivat" konttorirottien pöydän alla. Jokaisessa kortissa oli rottien hampaan jäljet :DDDD
Jos ihan rehellisiä ollaan, niin nykyään menee paremmin. Oli hyvin hyvin synkkiä päiviä, jolloin elin kuin sumussa. Joka päivä jyskytti ajatus, miksi. Kaikki oli surullista. Sitten tunteet vain josssain vaiheessa kuolivat. Lopetin miettimisen. Kun ei ole enää mitään yhteyttä, ei mitään synnykään. Pikkuhiljaa aloin saamaan uutta perspektiiviä. Aloin näkemän toisen kriittisemmässä ja realistisemmassa valossa. Huomasin vain kuinka epävarma olen aina ollut ja se tietysti lisäsi tuskaani entisestään ja halua päästä siitä pois. On aivan ihania ihmisiä, joihin olen tutustunut. Osaan paremmin erottaa tietyn tyyppiset miehet. Yksi kaveri oli tosi kiva. Tanssin hänen kanssaan koko illan. Eipä sen kummempaa. En kovin vakavasti ajattele, mutta kun se oikea tulee kohdalle, niin lupaan olla rohkea.:)
...minäkin aloin tajuamaan ajan kanssa erään miehen toisen puolen, ja aloin näkemään asioiden toisen puolen, meni vuosia ennenkuin "toivuin", "heräsin", että kaitpa sitä jotenkin ollaan "sokeita" kun johonkin ihmiseen tutustuu eikä kunnolla tunne, tai sitten joissakin ihmisissä on vain 2 ihmistä, tai he toimivat kuin robotit tilanteen mukaan paljastamatta todellista minäänsä. Tosiaankin, meni vuosia, ja tämä ihminen mun elämässä ei yhtän helpottanut mun ennestään vaikeaa tilannetta. Jotenkin selvisin.Paikan vaihto, muutto ja ystävien ja sukulaisten tuki auttoivat.
Tämä mies ei välittänyt kuin itsestään. (Näin minä siis häntä muistelen). Nyt kuitenkin olen huomannut hänen ja monen muun miehen todeliset luonteet ja eräät piirteet jotka olen kääntänyt toisinpäin, niiden asioiden paperille laittaminen esimerkiksi
näytti minulle että haloo, olenpa ollut tyhmä. Sellaisen ihmisen kanssa olisi pitänyt loppuelämä viettää, jota varten kai me jokainen toista vierelle etsitään, vai etsitäänkö? Tämä tyyppi ei etsinyt mitään, ehkä äitiään joka jäi kotilieden ääreen pikku-poikaansa kaipaamaan. Olin typerä, mutta tajusinkin että hän oli typeränpi, moninkerroin typerämpi, tyhmä suorastaan. Teki kiusatakseen mua vaik minkälaista temppua ; lähti ja tuli ja kaikenhuippu kun lähti äitinsä helmoihin ryypiskelemään, sieltä sitten baariin, etsi uusia naistuttavuuksia koko ajan. Pisti paksuksi ja häipyi. Sitten vuosien
päästä kehtaa kysellä lapsemme tapaamisia, joita ei heru. On vuosia ollut poissa, etsinyt uusia naisia, jopa ihan läheisiä sukulaisensukulaisiakin tyttöjä, on ryypiskellyt, ja rellestellyt siihen malliin että en voi hyväksyä mitään sellaista enään. Se mies... toivottavasti se päätautinen ei mua enää kaipaa.
Eikä lastaan kyllä kannata kaivata kun monet tilausuudet sai yrittää olla isä, perheen PÄÄ, mutta jätkä olikin täys luuseri (henkisesti) ja eli kasoiselämää, halusi kaiken; äitinsä, poikamies elämänsä, silti halusi myös minut ja lapsemme. noh, kaikkea ei voi saada. jos perheen perustaa, eiks pitäis jo alkaa rakentaan omaa elämää, kovasti yli 3kymppinen kun oli jo, ja tehdä omaa, ja jättää se lapsuus/nuoruus taakseen. Minun mielestä. Vai? Olen ajatellut että kun en hänen äidikseen kyennyt niin en kelvannut.
Hävyttöintä on kun pisti paksuksi, häipyi raskauden ajaks ja tuli isiä leikkimään takas kun ensin minä yksin 9 kk:tta kaiken järjestin yksin, ja asiat hoidin, hommasin isompaa asuntoa jne., synnytykseen menin, yksin, ei vastannu puhelimeen että kaitpa
oli jonku "ystävänsä" vieressä nukkumassa pää viinaa.
ihan sama mulle, kun tiedän ettei vois mun veroista naista itelleen koskaan saada, eikä saa, joka sitä kuskais kun ite istuu vieressä ja ryyppää, hän harrastaa, hän kulkee TYÖSSÄ, hän tulee valmiiseen ruokapöytään ja siitä siirtyy sohvalle köllistelemään,
ja siinä se ilta sitten meneekin.
Hän määrää miten ja milloin, mutta kumma kun ei perheelleen kotia pystynyt laittamaan kun HÄN oli niin täydellinen. Ei voinu laittaa yhteistä kotia kun minä olin niin surkea tapaus etten ollu "koskaan ollut työelämässä" (no mietitäämpä; olin opiskellut, ei autoa, kuljin pyörällä 5-25kilometriä pyörällä, kuljin kursseilla, harjoitteluissa, aikuiskoulutuksessa, mutta eihän nämä olleet mitään HÄNEN työhönsä verrattuina)... se siitä, tämän enempää en jaksakaan MUISTELLA.
Mutt esim. näin, että tapaus joka oli "täydellinen" ei ollutkaan täydellinen, ja kohteli tosi tosi huonosti, näin jälkeenpäin ajateltuna tyyppi oli niin niin häikäilemätön, typerä, ... miten joku ihminen voi toiselle tehdä noin, ja väittää yhden yön oltuaan jonku "ystävänsä" luona yötä että rakastaa.
Ei rakasta, ei rakastanu...en viitti sitä kaikkea tänne yleiseen tietoon laitella, mutta varokaa naiset sitä miestä siellä oulunyössä, en toivoisi sellaista kellekään.
olen huomannut ett suomalaiset miehet on... jotain, jota en halua enään.
ulkomaalaiset miehet ihanampia, romanttisia, eivätkä ne ryyppää.
mitä mieltä ootte siitä voiko elää onnellisessa parisuhteessa jos on "työtön" (mutta jos esim. kurssittaa itseään ja on siten aktiivinen kuitenkin) jos toinen on työssä?
Haluan teidän mielipiteitä, kerron sitten omani.
entäpä ,
ollaanko ihan yleisesti sitä mieltä, että yh-äidit on nykypäivänä vain "sitä yhtä asiaa" varten? elikäs, ei mitään vakavaa miehille?
on kiva kuulla mielipiteitä, mitä mieltä olette.
valona yössä vain Mikko. Enpä olis uskonut sinua näin kauan kaipaavaani, mutta kaikki on näköjään mahdollista. Miksi ? T.TT(:
Valitettavasti yh-äidit ovat kuin jokin päähänpotkittu ryhmä, jota on helppo käyttää hyväkseen. Tämän olen itsekin yh:na huomannut. Mutta jotain kaunista lämpöä ja kodikkuutta meissä on, kun eivät näiden aviossa olevien miesten hienot ja vaativat rouvatkaan pysty miehilleen tarjoamaan.
Olen ajatellut näin ollen. että mekin voimme sen kummemmin tilittämättä olla kenen kanssa haluamme.
Koska eivät miehetkään halua sitoutua, ja ovat uskottomiakin.
Näin se menee. Ei kannata ottaa liian raskaasti. Sellainen kepeämpi suhtautuminen vaan elämään.
koskaan kuullutkaan... Sama koskee siis ilmeisesti myös yh-isiä?
voisi ajatellla, että jos haluaa oikeasti vakiintua, kannattaisi siis "lapsellisen" eronneen naisen ja "lapsellisen" eronneen miehen pariutua. Näinhän kyllä usein tapahtuukin.
Niin varmasti.. Kunhan on kyse uudesta suhteesta. Vanhoja tuskin kannattaa edes miettiä.. ;)
Minulla ei onneksi ole lapsia niin ei tarvitse miettiä asioita niin monimutkaisesti. Mut sen tiedän et vanhat suhteet ei yleensä toimi. Koska ne samat ongelmat tulee eteen uudestaan.
Sisältyikö tähän joku piilovihje? :) No joo, ei kai.
En kyllä exää tuossa aiemmin ajatellutkaan, vaan yleensä tilannetta, ettei tulisi yh-isä tai -äiti "hyväksikäytetyksi" kuten joku mainitsi.
Ei kai siihen mitään sisältynyt.. Ajattelin kyllä hetken erään naisen tilannetta mut et taida olla hän. Ja mitäpä se minulle kuuluu miten kukin elää elämänsä. Mut hyvä pointti tuo sinunkin näkökulmasi asiaan..
Nopeasti vastaukset läpi vilaistuani: riippuu ihmisestä ja sen luonteesta ja ajatusmaailmasta ja persoonallisuudesta ja ... muistaako jonkun elämässä käyneen vielä kahden vuoden päästä. - Jos noin yhden kesän ajan on 'leijunut puoli metriä jalat irti maasta' kun ei enää koskaan kuvitellut kokevansa mitään sellaista tunnetta, niin kyllä muistaa - loppuelämänsä ...
Vaikka kuinka yrittää olla järkevä ja viisas aikuinen niin mitään ei mahda ikävälle ja kyyneleille silloin kun ne tulevat. Ja ne tulevat, kun huomaa jostain, että 'se' on tulossa tänne lähelle, etelään. Eikä mitään yhteydenottoa, 'kutsua', merkkiä, että haluaisi nähdä, tavata, että ylipäätään muistaa, että olen olemassa.
'Joku' sisällä sanoo, että ei 'se' ole unohtanut. Oma ylpeys ei anna tehdä asialle enää mitään. Siis mikä neuvoksi kun itku eikä ikävä lopu ...
Kuullostat liian viisaalta vaikka aikaa onkin kulunut
jos olisit...
ja... asiat on kaikkea muuta ku hyvin
... sanopa sama ihan selvällä suomen kielellä. Kommentoida ja arvioida saa ja esittää omia käsityksiään. Mutta jos olen mielestäsi paranoidinen, niin mistä syystä, perustele. - Viisas jos olisin, en eläisi tällaisessa tilanteessa, sitä vähää omaa järkikultaa yrittää jokainen kai käyttää parhaansa mukaan ...
se oli henkilön oma nimimerkki ei loukkaus
vastaus oli alkuperäiseen viestiin
... no samperi; niinpä onkin. Olin kai niin onnellinen, kun luulin jonkun kommentoivan, että en huomannut kahtella rivejä. Enkä ma kulla mitenkään loukkavuuntunut ...