En jaksa enää ymmärtää kahden yhteisen asutun vuoden jälkeen mieheni aivoituksia. Hyvänä päivinä meillä on aivan mahtavaa kotona, mutta auta armias, jos vähänkin on jotain... Hän on hyvin hermoilija tyyppi, stressaa ja ottaa mielettömät kierrokset ihan pienistäkin asioista ja huutaa mm omille lapsilleen, jos tulee vaikka hieman myöhässä kotiin.
Hänen pahaolo purkautuu aina yleensä minun lapsiini ja minuun. Minuun kohdistuva henkisen väkivallan vielä olen jotenkin hyväksynyt, mutta en lapsiini kohdistuvaa. Viime vkl mm vanhempi poikani sai sellaista tekstiä taas niskaansa, etten voi hyväksyä sitä enkä antaa ikinä anteeksi. Jos vieras sanoo lapselleni, että harmi ettei isäs tappanu sinua siinä auto-onnettomuudessa, eikö tuossa ole järki todella kaukana ??? Eikä hän ole sen jälkeen puhunut mitään pojalle eikä koskaan pyydä mitään anteeksi ! Hän on niiiiiiin täydellinen että !!!
Olen henkiseti niin väsynyt tähän elämään, haluan oman elämän omien lasteni kanssa ja elää ilman jokapäiväisiä sydämen tykytyksiä, milloin räjähtää mistäkin. Ainoa este tälle on vaan nämä tämän päivän markkinat, kun menin tyhmä ostamaan talon puoliksi tuon terroristin kanssa. Se onkin hyvä nimitys sille. Alkaa todella rakkaus olla hyvin haihtunut !!! Toisaalta en halua luopua miehestäni, mutta en jaksa tätä helvettiäkään enää. Hän ei fyysistä väkivaltaa käytä, siihen voin luottaa, mutta tämä henkinen on todella nujertavaa. Mutta hän purkaa kiukkunsa sitten johonkin maalliseen mammonaan, esim meillä on kaikki ovet jotenkin reijitetty ja tiskipöytä lommoilla paistinpannulla hakkaamisesta. Älyttömiä raivonpurkauksia tulee muuten, ei siinä pysty levollisesti olemaan. Ole joutunut monesti lähtemään omien lasteni kanssa evakkoon kotona raivon tullessa kehiin.
Mistä saan voimia ja jaksamista alkaa taas muuttoprosessiin ja rakentamaan omaa elämää OMIEN LASTENI KANSSA ?? Hänen omat lapset on aiheuttanut ongelmia myös kodin ulkopuolella, mutta niitä ei ikinä lasketa. Hänen omat lapsensa eivät kerro hänelle mitään asioitaan, minä olen uskottu. Hänen toinen tytär ei pysty keskustelemaan edes äitinsä kanssa omista asioistaan, joten minä toimin välikätenä ja hoidan hänen asiat, kuin oman tyttären. Olen joskus kuullut, jotta jos me erotaan, hän haluais asua minun kanssa, muttei isänsä eikä äitinsä. Hän on ainoa mieheni lapsista, joka asuu meillä jatkuvasti. Isäsnä huutaa vaan aina ja äidillään ei ole aikaa kuunnella koskaan. Aina on kiire tekemään jotain muuta... Lapset on taas sanoneet, että minulle on helppo kertoa asioita ja että minulla on aina aikaa kuunnella. En näe, että mikään asia on koskaan niin tärkeä, etteikö ole aikaa pysähtyä ja kuunnella lasta ihan satasella, jos sillä on asiaa. Ei ne ikuisesti helpoissa roiku ja kaipaa huomiota. Kyllä se aika vielä tulee, kun ne on aikuisia, omat perheet ja käyvät vain harvoin kotona moikkaamassa.... Sitten on turha itkeä, ettei kukaan käy tai että miksei silloin aikanaan ollut aikaa !
Mieheni pytää minua jonain seksi hulluna, etten voi elää ilman miestä ja että katselen aina ja haen vain muita miehiä. Minulla on kaksi sairautta ja niihin lääkitys, täytyy sanoa, että kyllä on seksihalut vähentynyt kummasti ! On ollut kertoja, että olen joutunut säälistä antamaan, ettei tarvii taas saada uutta huoran leimaa otsaani vanhan jo hieman hälvetessä.
Tässä on just käynyt niin kuin sanonta sanoo, miksi naiset aina rakastuvat renttuihin !?!?!?
Hänen pahaolo purkautuu aina yleensä minun lapsiini ja minuun. Minuun kohdistuva henkisen väkivallan vielä olen jotenkin hyväksynyt, mutta en lapsiini kohdistuvaa. Viime vkl mm vanhempi poikani sai sellaista tekstiä taas niskaansa, etten voi hyväksyä sitä enkä antaa ikinä anteeksi. Jos vieras sanoo lapselleni, että harmi ettei isäs tappanu sinua siinä auto-onnettomuudessa, eikö tuossa ole järki todella kaukana ??? Eikä hän ole sen jälkeen puhunut mitään pojalle eikä koskaan pyydä mitään anteeksi ! Hän on niiiiiiin täydellinen että !!!
Olen henkiseti niin väsynyt tähän elämään, haluan oman elämän omien lasteni kanssa ja elää ilman jokapäiväisiä sydämen tykytyksiä, milloin räjähtää mistäkin. Ainoa este tälle on vaan nämä tämän päivän markkinat, kun menin tyhmä ostamaan talon puoliksi tuon terroristin kanssa. Se onkin hyvä nimitys sille. Alkaa todella rakkaus olla hyvin haihtunut !!! Toisaalta en halua luopua miehestäni, mutta en jaksa tätä helvettiäkään enää. Hän ei fyysistä väkivaltaa käytä, siihen voin luottaa, mutta tämä henkinen on todella nujertavaa. Mutta hän purkaa kiukkunsa sitten johonkin maalliseen mammonaan, esim meillä on kaikki ovet jotenkin reijitetty ja tiskipöytä lommoilla paistinpannulla hakkaamisesta. Älyttömiä raivonpurkauksia tulee muuten, ei siinä pysty levollisesti olemaan. Ole joutunut monesti lähtemään omien lasteni kanssa evakkoon kotona raivon tullessa kehiin.
Mistä saan voimia ja jaksamista alkaa taas muuttoprosessiin ja rakentamaan omaa elämää OMIEN LASTENI KANSSA ?? Hänen omat lapset on aiheuttanut ongelmia myös kodin ulkopuolella, mutta niitä ei ikinä lasketa. Hänen omat lapsensa eivät kerro hänelle mitään asioitaan, minä olen uskottu. Hänen toinen tytär ei pysty keskustelemaan edes äitinsä kanssa omista asioistaan, joten minä toimin välikätenä ja hoidan hänen asiat, kuin oman tyttären. Olen joskus kuullut, jotta jos me erotaan, hän haluais asua minun kanssa, muttei isänsä eikä äitinsä. Hän on ainoa mieheni lapsista, joka asuu meillä jatkuvasti. Isäsnä huutaa vaan aina ja äidillään ei ole aikaa kuunnella koskaan. Aina on kiire tekemään jotain muuta... Lapset on taas sanoneet, että minulle on helppo kertoa asioita ja että minulla on aina aikaa kuunnella. En näe, että mikään asia on koskaan niin tärkeä, etteikö ole aikaa pysähtyä ja kuunnella lasta ihan satasella, jos sillä on asiaa. Ei ne ikuisesti helpoissa roiku ja kaipaa huomiota. Kyllä se aika vielä tulee, kun ne on aikuisia, omat perheet ja käyvät vain harvoin kotona moikkaamassa.... Sitten on turha itkeä, ettei kukaan käy tai että miksei silloin aikanaan ollut aikaa !
Mieheni pytää minua jonain seksi hulluna, etten voi elää ilman miestä ja että katselen aina ja haen vain muita miehiä. Minulla on kaksi sairautta ja niihin lääkitys, täytyy sanoa, että kyllä on seksihalut vähentynyt kummasti ! On ollut kertoja, että olen joutunut säälistä antamaan, ettei tarvii taas saada uutta huoran leimaa otsaani vanhan jo hieman hälvetessä.
Tässä on just käynyt niin kuin sanonta sanoo, miksi naiset aina rakastuvat renttuihin !?!?!?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Niitä sinä tulet tarvitsemaan siinä että erot moisesta ihmisen kuvatuksesta !
Kamalaa mille itse ja lapsesi altistuvat.
Moista äijää ei ole parisuhteeseen tarkoitettu. Eroa HETI !
Näen vieläkin silmissäni kuvan kun isäni raiskasi äitiäni, hakkasi nyrkillä suoraan kasvoihin, v*ittuili illat pitkät ja lähetti meidät pakkaseen evakkoon. Haluatko, että sinun lapsesi kenties jokin päivä näkisivät saman? Hanki kunnalta taikka ihan mistä tahansa vuokra-asunto ja vain lähde. Sen jälkeen on aikaa suunnitella talon puolitusta jne. Älä sääli tätä miestä vaan lapsiasi. Luopuminen on vaikeaa, sun tekstistä paistaa voitonhalu ja terve järki joten tee jotakin hyvä ihminen ennenkuin on liian myöhäistä.
sä olet lastesi henkivartija...mulla tilanne se et lapseni saa aina huudot/uhkaukset "väärin "menneistä tekemisistä,sanomisista ja puolison lapsi saa lempeän moitteen ja hyväsydämistä jutustelua samasta asiasta. Väkivaltaa(fyysistä)ei ole(henkistä kyllä), siksi, olen itselleni ja lapselleni"asettanut"takarajaksi ensi v.lopun ja puolisoni suhtautumisen lapseeni.(töiden puoleen näemme vaan v.loppuisin) selviän kyllä siitä mitä kustantaa meidän yhdessä ostettu talo, mutta se et lapseni voi huonosti/kohdellaan kaltoin en koskaan anna itselleni anteeksi enkä hyväksy puolisoltani, jos lapseni joutuu "syyttömäksi"uhriksi yksin, vaikka hänen lapsi olisi "juonessa" mukana. Olen puhunut asiasta miehelleni, ja hän sanoo yrittävänsä suhtautua lapsiin tasavertaisesti, pieniä askelia on edetty. Lapseni kertoo kuitenkin toista, en aina ole kuulemassa.Voin maksaa omasta huonosti arvioidusta suhteesta paljonkin, mutta lapseni ei sitä tee!
meillä ensi viikonloppu on ratkaiseva..
Nyt vaan lusikat jakoon ja nopsaan.Löydät kyllä ihan oikean ja kivankin miehen jos niin on tarkoitettu.Tuollainen on sairaan ihmisen käytöstä.Eihän siinä muuta kuin hommaat vaikka vuokrakämpän toistaiseksi ja kysyt mieheltä josko hän lunastaa sut ulos tai sitten mökki myyntiin ja rahat puoliksi.Ei kenenkään pidä tuollaista joutua kokemaan omassa kodissaan.
Meillä aika samanlaista. Erota on yritetty, mutta kun ei talo mene kaupaksi. Muuttaa en uskalla, pelkään, että pistää talon tuleen tai muuten maan tasalle. Enää en uskalla eroa ehdottaa, viimeksi aika kun yritettiin erota oli yhtä helvettiä. Yritän vain olla niin, ettei hermostuisi mistään ja toivon että jostain tipahtaisi sen verran rahaa, että saisin ostettua ukon pihalle. Velkaa kun on niin paljon, ettei kumpikaan saa lunastettua yksin taloa. Toinen mahdollisuus olisi, että ukko löytäisi uuden tai haluaisi muuten itse erota.
En ole materialisti, mutta en silti haluaisi maksaa lopun ikää hirveää velkaa tyhjästä, jos mies pistää talon maan tasalle, siksi en vain muuta pois lasten kanssa.