Guillou: Madame Terror

Yleisön pyynnöstä pari sanaa aiemmasta Guillousta.
Osittain tämän kirjan jälkilämmittelyn varaanhan perustuu uusin, Tyttäresi tähden. Johon miedosti petyin.
Madam Terror rakentuu huiman idean ympärille: Palestiinan laivaston. Aatteleppa ite: pakolaisleireillä majaileva, vihamielisen naapurin kontrolloima ja miehittämä tunnustamaton valtio hankkii maailman edistyksellisimmän ja kalleimman sukellusveneen laivastonsa ainoaksi alukseksi. Muitakin suuria ajatuksia Jan G vyöryttää esiin. Kuten itänaapurin Kurskin uppoamisen syyt ja seuraukset, aivan uskottavasti keksittynä.
Varsinainen suuri teema lienee mielestäni kuitenkin sen osoittaminen, että sota käydään nykyisin tiedotusvälineitten eli median välityksellä ja varsinaiset sotatoimet on sivuseikka. Tärkeintä on miltä näyttää parhaaseen katseluaikaan, tapahtui toisaalla mitä tahansa.
Toki Guilloun rakentaa ehjän tarinan. Taustojen selvittely ja henkilökuvien rakentaminen vie aikansa, enkä ole aivan vakuuttunut etteikö vaikkapa Hamiltonin Amerikan vuosia olisi voinut kuitata vähemmälläkin. Monen sukupolven taustaselvitykset päähenkilöistä luovat toki uskottavuutta tai ainakin tietoisuuden taustan rakenteluun tehdystä työstä. Sekään ei jää epäselväksi kenen puolella Guilloun sydän on Lähi-Idän monimutkaisen konfliktin keskellä. Se ei minua haittaa, toisella puolellahan on kyllä isoja tukijoita yllinkyllin.
Ilkeä Jan G osaa olla tarvittaessa, hauskalla tavalla. USAn johtoryhmän palavereista syntyy kiehtova kuva. Varapresidentti jahtaa Osaman bin Ladenia ja osuu lopulta vain 78-vuotiaaseen asianajajaan, vanhaan kaveriinsa. Puolustus- tai sotaministeri hyökkäilee silmittömästi sinne tänne, oli syytä tai ei. Tiedustelupalveluhan kyllä muokkaa operaatioile motiivin, kunhan ehtii. Kaiken keskellä meidän Stubin märkä uni, Condi, yrittää pitää asioita jonniimmoisessa tolkussa.
Ei enempää juonesta, rohkenen suositella muillekin kuin sukellusvenetekniikan kehityksestä kiinnostuneille.