Meillä on 6 henkinen perhe. Vanhin lapsista, poika on 17 v ja lukiolainen. Hänellä menee lukiossa ihan mukavasti muuten, mutta inspiraatio on poissa osittain siitä syystä että hän on nettiriippuvainen. Joka kerta koulusta tullessa hän menee suoraan koneelle ja pelaaminen alkaa taas. Peli on ottanut hänet valtaansa. Ehkä hänen koko maailmansa on nykyään siellä. Olemme olleet hänestä huolissaan ja mieheni on erityisen hermostunut asiasta. Eräänä iltana hän sitten sai tarpeekseen kuultuaan vielä että poikamme oli käynyt tekemässä jonkun "jäynän" hänen koneelleen (erimielisyyksien takia) ja minun ollessani saunassa hän oli alkanut hakata poikaamme paljain käsin ja kepillä. Poikamme siitä tietysti suuttui ja antoi takaisin heittelemällä tavaroita mieheni päälle. Riitaa seurasi se, että poikamme juoksi paniikissa ulos pimeään. Itse olin siis saunassa ja sain kuulla asiasta kun nuoremmat lapsemme tulivat kertomaan tapahtuneesta.
Lähdin heti poikamme perään autolla ja sain hänet kiinni maantieltä. Päätimme käväistä terv.keskuksessa tarkastuttamassa ruhjeet, mutta kun pääsimme ovelle, mieheni soitti ja tivasi missä olemme. Kun hän kuuli sen, hän kielsi menemästä sinne koska sieltä ei hänen mielestään saa mitään apua, yhteiskunta on kylmä, eivät he auta.
Jätimme menemättä ja minä olin ihan neuvoton, koska tällaista ei ollut ennen tapahtunut. Nuorempi lapsemme (tyttö) 14 v oli mukana ja hän vaati että otan miehestäni eron ja muuttaisimme muualle asumaan. Koskaan ennen mieheni ei ole käynyt meihin kehenkään käsiksi, tiedän kyllä että edellisessä avioliitossaan miehellä on ollut käsiksi käymisiä edelliseen vaimoonsa.
Pojan koulunkäynti on tuon tapauksen jälkeen ollut vaikeaa, asiat eivät ole häntä kiinnostaneet enää senkään vertaa kuin aikaisemmin ja läksyjä on jäänyt tekemättä. Masennus on silmin nähtävää.
Mitä pitäisi tehdä jos tämä toistuu? Menimme kyllä takaisin kotiin pitkällisen viivyttelyn jälkeen, paikkakunnallamme ei ole turvakotia jonne olisimme voineet mennä. Mies oli kyllä jo rauhoittunut kun palasimme kotiin. Mitkä ovat oikeutemme ja mitä apua voimme saada jos joudumme jättämään kotimme? Siskoni vannoo että tulisimme toimeen ilman miestänikin vaikka hän toista uskotteleekin.
Lähdin heti poikamme perään autolla ja sain hänet kiinni maantieltä. Päätimme käväistä terv.keskuksessa tarkastuttamassa ruhjeet, mutta kun pääsimme ovelle, mieheni soitti ja tivasi missä olemme. Kun hän kuuli sen, hän kielsi menemästä sinne koska sieltä ei hänen mielestään saa mitään apua, yhteiskunta on kylmä, eivät he auta.
Jätimme menemättä ja minä olin ihan neuvoton, koska tällaista ei ollut ennen tapahtunut. Nuorempi lapsemme (tyttö) 14 v oli mukana ja hän vaati että otan miehestäni eron ja muuttaisimme muualle asumaan. Koskaan ennen mieheni ei ole käynyt meihin kehenkään käsiksi, tiedän kyllä että edellisessä avioliitossaan miehellä on ollut käsiksi käymisiä edelliseen vaimoonsa.
Pojan koulunkäynti on tuon tapauksen jälkeen ollut vaikeaa, asiat eivät ole häntä kiinnostaneet enää senkään vertaa kuin aikaisemmin ja läksyjä on jäänyt tekemättä. Masennus on silmin nähtävää.
Mitä pitäisi tehdä jos tämä toistuu? Menimme kyllä takaisin kotiin pitkällisen viivyttelyn jälkeen, paikkakunnallamme ei ole turvakotia jonne olisimme voineet mennä. Mies oli kyllä jo rauhoittunut kun palasimme kotiin. Mitkä ovat oikeutemme ja mitä apua voimme saada jos joudumme jättämään kotimme? Siskoni vannoo että tulisimme toimeen ilman miestänikin vaikka hän toista uskotteleekin.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Lapsesi ovat kaikki alle 18-vuotiaita, joten heitä koskee yleinen laki lastensuojelusta.
Eihän tuo tilanne ole kovin hyvä, mutta ei sitä voi jättää tuollaiseksikaan. Lapsesi kärsivät suhteestaan isään.
Ehdottaisin käyntiä sosiaalitoimessa. Jospa sieltä saisit keskusteluajan perheellesi. Omat ajat lasten isälle ja lapsille aika erikseen. Tarvittaessa sitten yhteisiä aikoja. Sosiaalitoimi on velvollinen järjestämään tapaamisia ja keskustelua.
Jokaisen pitäisi nyt antaa vähän periksi mielipiteistään ja asenteistaan. Jatkuvalla riitelyllä ei asiaa paranneta. Jospa jokainen ottaisi askeleen kohti sovintoa. Varmasti myös miehesi katuu tekojaan ja on valmis sovintoon. Avioero edes tällaisessa tilanteessa ei ole välttämättä paras ratkaisu. Miehelläsi on varmasti asiaan joku erityinen syy. Stressi, masennus, huolet ja murheet.
Jos olisitte silloin käyneet terkkarissa, asia olisi järjestetty terveydenhuollon ja sos.toimen kanssa virkateitse.
Toivottavasti saatte asianne jotenkin järjestykseen.
vaikka lähimpään perheneuvolaan jossa voi käydä ensin yksin ja myöhemmin vaikka koko perheen voimin.
Tuosta selviää kun hakee apua. Tilanteet voivat joskus käydä ylivoimaisiksi ja silloin tarvitaan monia tukitoimia. Joku taho auttaa kun ottaa ensin yhteyttä.
Ei muuta, kuin haette perheen sisäistä lähestymiskieltoa. Siinä mies määrätään muuttamaan pois lähestymiskiellon ajaksi.
Vastauksia olet saanut laidasta laitaan mutta kukaan vastaajista ei huomannut oleellisinta,poikasi peliriippuvuutta.Määrätyssä mielessä miehesi reagointi asiaan,vaikka olikin turhan raju,on ymmärrettävää.Jos todellakin mies ensimmäistä kertaa käyttäytyi näin,en siitä nyt kovin suurta numeroa tekisi,tosin ei sitä ensimmäistäkään kertaa saisi tulla.Kaikista tärkeintä olisi saada apua pojallenne,muuten hänen koko elämänsä on pilalla.Koska hän on alaikäinen,apu löytyy joko Perheneuvolasta tai Lastensuojeluviranomaisilta.Älä jää odottamaan vaan toimi heti.Uskon että myös miehesi käytös tulee siinä samassa käsiteltyä.Peliriippuvuus on vakava asia.
Todella suuri osa nuorista ja varsinkin pojista on tuollaisia peliriippuvaisia, valitettavasti. Mutta ei sitä hakkaamalla korjata! Eikä sitäkään että poika teki jonkin jäynän isän koneelle. Miehesi impulsiivinen käytös on vaarallista ja tuomittavaa. Jos meillä olisi käynyt noin koneriippuvaiselle pojalle niin se olisi ollut viimeinen kerta kun hänet olisi hakattu ! Poikasi tarvitsee nyt kaiken tukesi ja olisi paras että jätät tuollaisen miehen joka hakkaa lastansa. Hyi hitto millainen isä.
Olen aikaisempia kirjoittajia verrattaessa täysin eri linjalla. Syy kai lienee, että olen mies ja kokemusta samasta asiasta. Itse pidän poikasi pelaamista koko ruljanssin alulle panijaksi. En lähtisi mihinkään sossuun selvittelemään asiaa. Nyt minun mielestäni sinun tulisi kertoa miehellesi, että hän pyytäisi pojalta anteeksi käytöstään. Näin saataisiin pojan ja isän välit kuntoon. Sen jälkeen sovitaan pelaamiseen käytettävä aika. Jos ette saa pelaamista kuriin kahdestaan kaksi aika ihmistä, niin miten saat yksin sen jälkeen kun soppahuollon kanssa olette saaneet miehen erilleen. Sen jälkeen pelaaminen jatkuu yöllä ja tulee eteen koulunkäynnin lopetus ja muuta mukavaa.
Kuka vitsaa säästää, se lastaan vihaa.
Useimmat lasten-ja naistenhakkaajat.
Tuossa on monta ongelmakohtaa.
Nykyisen lainsäädännön mukaa lapseen ei saa missään olosuhteissa käydä käsiksi. Teko näyttää täyttäneen pahoinpitelyn tunnusmerkit. Tästä on syytä keskustella isän kanssa erittäin vakavaan sävyyn. SEN ON LOPUTTAVA HETI. Jos ei lopu, niin pahoinpitelystä tulee tehdä ilmoitus poliisille. Sitten asia menee kyllä lastensuojeluviranomaisten käsiteltäväksi. Lopputulos on se, että joko isä lähteet tai lapset otetaan huostaan. Jos joka tapauksessa haluat miehestä eroon, niin tee ilmoitus per heti.
Jos tilanne on rauhoittunut ja isä myöntää tehneensä väärin ja pystyy olemaan käymättä kehenkään käsiksi, niin seuraava ongelma on tuo nettiriippuvuus.
Meillä oli tuo nettiongelma. Se ratkaisiin sillä tavalla, että severi siirrettiin lukittuun tilaan kellariin ja koko talon verkko suljettiin kello 22 - 08 väliseksi ajaksi ajastimella. Aluksi ongelma siirtyi internetistä kännykkään, mutta kun sekin siirrettiin pre pay -pohjaiseksi, päästiin riippuvuudesta.
Internet riippuvuus on pahempi kuin alkoholismi. Internet on usean työtä, kun taas alkoholi on vain vapaa-ajan juttu. Nettiä on siksi pakko oppia käyttämään kohtuudelle. Se on ihan sama, kun vaatisi juopolta kohtuukäyttöä.