Elin lapsuuden hyvin ahtaassa ilmapiirissä. Vanhempani olivat vanhoillislestadiolaisia ja erittäin ankaria. En haluta kuitenkaan tuomita itse vanhoillislestadiolaisuutta, koska meidän vanhemmat ovat yksilöitä. On vanhoillislestadiolaisia perheitä, joissa on vähän vapaampi kasvatus kuin meillä.
Me emme saaneet lapsuudessa pitää lainkaan yhteyttä epäuskoisiin lapsiin. Koulussa saimme tehdä heidän kanssa hommia, mutta välitunnilla emme saaneet olla epäuskoisten kanssa siksi, että voisimme kiintyä jo siellä niiden menoon. Ala-asteella välitunneilla ei voi kuitenkaan tehdä mitään, mikä olisi viemässä uskosta pois.
Useat vl-lapset olivat kuitenkin epäuskoisten kanssa välitunneilla ja vanhemmat sanoivat, että ne tekee siinä väärin. Meille myös sanottiin, että sekään ei ole hyvästä, jos jossain joutuu kuulemaan maailmallista musiikkia. Kaikki ne pitäisi käydä sopimassa vanhempien kanssa. Siis sekin, jos sattui huoltoasemalla vasten tahtoaan kuulemaan jonkin pahan musiikin.
Me emme juurikaan saaneet käydä kaupoissa ja huoltsikoilla just tuon takia. Kun matkustimme paikasta toiseen, meillä oli aina omat eväät ja pysähdyimme vain pysähdyspaikoilla. Vanhemmat eivät halunneet näyttää meille, millaista elämää huoltsikoiden sisällä on. Itse usein rinnastinkin huoltoasemat kaljabaareihin.
Syntien anteeksiantaminen oli tosi vaikeaa, siis jos oli joutunut tekemään "tahattomasti" syntiä, kuten jos oli kuullut jonkin tietyn kappaleen vaikkapa kaupassa.
Kun muutin lopulta omaan asuntoon aikustuessaan, järkytyin, kuinka paha tämä maailma onkaan!
Joka paikassa soi kamala musiikki ja on jos jonkinlaista sellaista, mitä ei ole koskaan tottunut näkemään. Shokki oli aikamoinen. Musta tuli kamalan ujo, olin tosin lapsenakin hirveen ujo ja pelkäsin alituisesti helvettiä. Mutta aikuistuessaan järkytyin, että maailma ei olekkaan niin hieno paikka, kuin millaisen käsityksen olin siitä saanut. Miksi joka paikassa pitää soida maailmallinen musiikki? Jopa sairaaloissa?
En tiedä, onko pullossa kasvattamisesta mitään hyötyä, sillä joskus maailman pahuus joka tapauksessa ryöpsähtää silmille ja jos kaikki rävähtää kerralla silmille, niin se voi olla niin kova paukku, että heikommalta voi lähtee järki kokonaan!
Me emme saaneet lapsuudessa pitää lainkaan yhteyttä epäuskoisiin lapsiin. Koulussa saimme tehdä heidän kanssa hommia, mutta välitunnilla emme saaneet olla epäuskoisten kanssa siksi, että voisimme kiintyä jo siellä niiden menoon. Ala-asteella välitunneilla ei voi kuitenkaan tehdä mitään, mikä olisi viemässä uskosta pois.
Useat vl-lapset olivat kuitenkin epäuskoisten kanssa välitunneilla ja vanhemmat sanoivat, että ne tekee siinä väärin. Meille myös sanottiin, että sekään ei ole hyvästä, jos jossain joutuu kuulemaan maailmallista musiikkia. Kaikki ne pitäisi käydä sopimassa vanhempien kanssa. Siis sekin, jos sattui huoltoasemalla vasten tahtoaan kuulemaan jonkin pahan musiikin.
Me emme juurikaan saaneet käydä kaupoissa ja huoltsikoilla just tuon takia. Kun matkustimme paikasta toiseen, meillä oli aina omat eväät ja pysähdyimme vain pysähdyspaikoilla. Vanhemmat eivät halunneet näyttää meille, millaista elämää huoltsikoiden sisällä on. Itse usein rinnastinkin huoltoasemat kaljabaareihin.
Syntien anteeksiantaminen oli tosi vaikeaa, siis jos oli joutunut tekemään "tahattomasti" syntiä, kuten jos oli kuullut jonkin tietyn kappaleen vaikkapa kaupassa.
Kun muutin lopulta omaan asuntoon aikustuessaan, järkytyin, kuinka paha tämä maailma onkaan!
Joka paikassa soi kamala musiikki ja on jos jonkinlaista sellaista, mitä ei ole koskaan tottunut näkemään. Shokki oli aikamoinen. Musta tuli kamalan ujo, olin tosin lapsenakin hirveen ujo ja pelkäsin alituisesti helvettiä. Mutta aikuistuessaan järkytyin, että maailma ei olekkaan niin hieno paikka, kuin millaisen käsityksen olin siitä saanut. Miksi joka paikassa pitää soida maailmallinen musiikki? Jopa sairaaloissa?
En tiedä, onko pullossa kasvattamisesta mitään hyötyä, sillä joskus maailman pahuus joka tapauksessa ryöpsähtää silmille ja jos kaikki rävähtää kerralla silmille, niin se voi olla niin kova paukku, että heikommalta voi lähtee järki kokonaan!
Vastaukset 8
Vanhimmat
*En tiedä, onko pullossa kasvattamisesta mitään hyötyä, sillä joskus maailman pahuus joka tapauksessa ryöpsähtää silmille ja jos kaikki rävähtää kerralla silmille, niin se voi olla niin kova paukku, että heikommalta voi lähtee järki kokonaan!'
Olen nähnyt monta tapausta, että kun ei anneta ja uskalleta kohdata maailmaa, se tulee sitten shokkina kerralla vastaan ja monelle se on ollut liian suuri pala kerralla nieltäväksi. On ollut totaalista menoa täysin toiseen laitaan, itsemurhia ja jne.
Toki kannattaa välttää turhuutta ja varoa astumasta varomattomasti syntiin.
Jeesuksen lähetyskäsky velvoittaa menemään kaikkeen maailmaan - se ei ole eristäytymistä muista. Valon pitää loistaa pimeydessä.
Vaikka kirjoituksesi tuntuu sen verran uskomattomalta, että helposti ajattelee, että se ei ole totta, niinkuin joku jo ehti kirjoittaakin, minä uskon että kirjoitit aivan kokemuksistasi. Jotenkin se aitous heijastui tapahtumista, joista kirjoitit. En ole tosin koskaan kuullut, että joku oli tehnyt parannusta siitä, että vahingossa esimerkiksi kaupassa tai huoltoasemalla kuulisi jonkun kappaleen.
Itse olin kouluaikoina niin ylä - kuin ala-asteella koulutovereideni kanssa niin välitunnilla kuin jonkin verran vapaa-ajalla. Eipä ollut edes monta lestadiolaista samanikäistä kaveria, mutta ei heistä tullut niitä parhaita kavereita vain sen tähden että ovat lestadiolaisia, muut syyt painavat ainakin tuon ikäisellä. Koskaan ei moitittu kotona käyviä kavereita, olivat he sitten lestadiolaisia tai eivät. Ja miksi olisivatkaan, kunnollisia, tavallisia nuoria.
Tunnnen pari tälläistä perhettä, jotka pitävät lapsiaan tynnyrissä, tosin hekin ovat aika lieviä tapauksia kertomaasi verrattuna. Tarkoitus on varmasti hyvä, uskonelämän suojeleminen. Mutta ikävä kyllä ainakin toisessa perheessä kävi niin että maailmalle lähdettyään lapset olivat kuin ellun kanat. Yhtäkkiä olisi pitänyt kyetä ottamaan vastuu omasta elämästään ja omasta tunnostaan, jotka olivat siihen asti olleet isän ja äidin taskussa. Varmaan käy juuri kuin kerrot, joko eristäydytään kokonaan tai sitten sännätään tekemään kaikkea mikä on ollut jyrkästi kiellettyä.
Maailmaan tutustuminen pieninä annoksina on aivan terveellistä. Joskus se elämän todellisuus ja reaaliteetit kuitenkin tulevat vastaan. Miten osaa elää ja tehdä valintoja jos kaikki on aina ollut niin tarkkaan säädeltyä ja kiellettyä. Toinen näiden perheiden vanhemmista sanoie että hän toivoo että tehtäisiin joku lista josta voisi katsoa mitä voi tehdä. Haloo! Mitä tehtävää silloin on omalla tunnolla ja sen kuuntelemisella. Pääseeköhän jotain sääntölistaa pilkulleen noudattamalla taivaaseen jotenkin varmemmin kuin elämällä omaa tuntoaa kuunnellen ja haluten välttää syntiä, mutta eläen normaalisti tässä maailmassa johon meidät on luotu. Ei siihen tarvitse kiinnittää sydäntää mitä näkee ja kokee.
Tämä tarina oli kuitenkin sitä lajia, että en ole eläessäni törmännyt, mutta en todellakaan väitä että ei olisi tosi.
Meillä vanhemmat tekivät listan, joita kotonamme täytyy noudattaa.
Siinä oli kotiintuloajoista siivousvuoroihin ja ne on ihan okei. Siinä oli paljon myös sellaisia typeriä asioita, kuten esimerkiksi mitä saamme lainata kirjastosta. Kaikki kirjaston äänitteet joita lainasimme, piti ensin koekuunnelluttaa vanhemmilla ennen kuin ne sai hyväksynnän. Meillä ei ollut omia lukollisia laatikoita, koska vanhempien piti nähdä meidän kaikki tavarat. Edes reppu ei käynyt kätköstä, koska nekin tutkittiin.
Meillä oli myös sääntö, ettei koulun jälkeen saa mennä ominluvin mihinkään. Ja että luvat heltisi korkeintaan uskovaisiin koteihin. Nämäkin oli sellaisia, että vanhemmat aina varmistivat kyseisiltä tyypeiltä, että olimmeko varmasti menneet oikeaan paikkaan.
Muistan aikoinaan, kun sain yläasteikäisenä luvan mennä vl-kaverin luo. Tämä kaveri halusi lähtee minun kanssa kauppaan. No me menimme. Äiti oli tuolla välin soittanut noille ja kun kuuli, etten ollutkaan niillä, siitä seuras rangaistuksena kotitöitä ja menetin etuuksiani. Etuuksia oli mm. vaatteet, joita minulla ei muutenkaan ollut kamalasti. Jos olin rikkonut jotain "kodin järjestyssääntöä", niin äiti antoi sen todella näkyä vaatehankinnoissa.
Minun olisi tuossakin tapauksessa pitänyt soittaa äidilleni, että minä olen lähdössä käymään kaverini kans kaupassa, mutta mulla ei ollut tuolloin omaa kännykkää. Ei onnistunut.
Järjestyssääntöihin kuului myös se, ettemme saaneet pyytää epäuskoisia kavereita kotiimme. Äiti ei halunnut, että meidän kotiin tuotaisiin yhtään epäuskoista kaveria, koska nämä voi ruveta vaatii meitä vastavierailulle niille, jossa on helppo sitten katsella televisiota. No minä sitten eristäydyin täysin ei-vl:istä. Tunsin melkein jo siinä tekeväni syntiä, kun kuulin luokkakaverini sanovan kirosanan!!
Hupasta, ku sitä sitten itekkin rupes pitää mitä ihmeellisimpiä asioita syntinä. Mulla oli kyllä omatunto, mutta se oli erityisen tiukka noiden tiukkojen sääntöjen ja peloittelujen vuoksi.
Itelle muodostui päässäni tällainen syntikäsitys, että
syntiä olisivat
- huoltoaseman kahvilat,
- biljardipeli
- musiikki (en tiennyt, että myös siioninlaulut ja virret ovat musiikkia)
- tietyt tuotemerkit, kuten esimerkiksi ecco (en tiedä, miksi näin)
- domino-peli
- suuret kuviot paidoissa
- tietynlaiset silmälasit yms yms..
Nää kaikki ahtaat syntikäsitykset olivat muodostuneet mun omassa päässä ahtaan kotikasvatuksen vuoksi. Tuntui, että melkein kaikki on syntiä. Saatoin jopa pitää erästä naista epäuskoisena, kun hän oli hankkinut Eccon kengät. Tai että naapurin vl-perhe hommasi kotiinsa biljardi-pelin.
lapsena syntinä (lapsuudestani on tosin jo kaauuan). Työtä! Se tuli jotenkin siitä, että kotona kerrottiin työn olevan Jumalan rangaistus ihmisille heidän synneistään (paratiisista karkoitus). En tiedä, miksi sitten rupesin pitämään työtä syntinä eikä vain rangaistuksena synneistä.
Yritin elää mahdollisimman synnittömästi ja välttää työtä. Koulunkäyntiä en (onneksi) pitänyt työnä. Kun koulussa opetettiin laulu "Työ Suomen hyväks' uhratkaamme, kaikki työhön, taistohon" en laulanut mukana, koska pidin sitä pahana ja synnillisenä lauluna.
En ole ikinä kuullut mistään tuollaisesta. Täyttä huuhaata kirjoittelet.
Elkää ihmiset uskoko tämän feikin juttuja...
Mielestäni meikäläisyydessä on aina pidetty syntinä täysin toisarvoisia ja mielivaltaisia asioita.
Maailman pahuus kilpistyy sinun kohdallasi musiikkiin.
Oikeasti täällä Suomessa me emme juurikaan tiedä oikeasta maailman pahuudesta mitään.
Oikeaa pahuutta on se, että tehdään toiselle ihmiselle tai ihmisille sellaisia tekoja, että niistä ei selviä hengissä tai että niistä jää ikuiset arvet kehoon ja mieleen.
Musiikki voi olla kaunista tai rumaa, mutta Suomessa sinulla on oikeus kuunnella tai olla kuuntelematta. Mikä usko se sellainen usko on, joka on niin heikko ettei kestä kuunnella toisenlaista musiikkia tai toisenlaisia ihmisiä tai lukea toisenlaista kirjallisuutta? Eikö uskon lujuutta mitata juuri sillä, että osaa itse tietää mikä on oikein ja mikä on väärin?
Oli niin tai näin, mutta maailman pahuudesta et kyllä tiedä vielä mitään.
Kaikella rakkaudella
Wariska
PS. Oikeaa pahuutta on esimerkiksi se, että Brasiliassa metsästetään pieniä katulapsia kuin riistaeläimiä ja kiinni saataessa ne lapset tapetaan niinkuin riistakin tapetaan. Sitä en tiedä, syödäänkö ne pienet lapset niinkuin riistaa syödään.
Maailmassa mm orpoja napataan ja niiltä viedään sisäelimiä myyntiin pimeille markkinoille.
Aika lintukodos asutahan.