yksi niistä on pelko
Miten pääsee peloista
esim. kuolemanpelosta
Miten pääsee peloista
esim. kuolemanpelosta
elämässä on monta ongelmaa
mark h
16305
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
tuntemalla ITSENSÄ ,, sen jälkee ei pelkää MITÄÄN .
Siis tutusktukaa ITSEENNE ..
Mitä syytä olisi pelätä kuolemaa ? Senhän kokee meistä jokainen , siis luonnollinen tapahtuma.
Pelottaisi enemmän jos sanottaisiin ettei kuole koskaan,
että henki jää olemaan ja hyvillä medioilla on todistettavasti yhteys näihin henkiin. Tämä ei ole mikään raamatun asia minulle.
Jos papit uskonlahkot jne. eivät tienaa rahaa toisilla ihmisillä he lopettavat harrastuksen.
Jokainen meistä pelkää kuolemaa on turhaa yrittää olla parempi mitä on.
niin minkä sille mahtaa.
En pelkää elämää, enkä synkennä sitä pelkäämällä millainen on siirtymiseni elämästä kuolemaan. Se on kuitenkin vain lyhyt vaihe, sitten olen kuollut, en tiedä enkä tunne enää mitään, tietoista minua ei enää ole. Palaan luonnon kiertokulkuun, olen taas osa luontoa.
Kun vielä elän, hoidan kaikki asiat ja suhteet kanssaihmisiin niin, ettei tarvitse sitten loppuhötäkässä ruveta toimittamaan sitä ja tätä, jaksaako edes. Sitten on hyvä rauhassa kuolla ja päätyä todelliseen, olemassa olevaan paikkaan, maahan. Ei ole mitään epävarmaa, ei ole mitään pelättävää.
maapallolla on ollut lyhyen aikaa. Hän ei pelännyt kuolemaa , neljä tuntia tidin kädestä kiinni ja näin kaikki tulevat kuoleman vaiheet ja lopuksi kuoleman.
Kolme neljä kuukautta oli hän tavallaan kotona, hengen muodossa sen jälkeen ei mitään, mutta koskaan ei tapahtumat häviä mielestäni.
Toivon että hän käy luonani.
tarpeeksi vanhaksi, - satavuotias kai ainakin jo toivoo kuolemaa, ja tarpeeksi kipeä nuorempikin.
On kahden sortin asioita.
Niitä joihin voi vaikuttaa ja niitä joihin ei voi.
Turha puristella kiveksiään viimemainittujen kanssa.
Kuolemanpelkoa ei ole sinänsä, mutta sellainen pelko kyllä on, että jos se kuolema kiduttaen tappaa. Tappaisi heti, kuten viimeksi yritty, kooma, mutta sekään ei tappanut, vaikka kaikkien tieteen sääntöjen mukaan sen piti tappaa. Jos olisi tappanut, lähtö olisi todella ihana. Ei tuntentu mitään kun taju oli poissa.
Mutta jos vammautuu vaikeasti ja jää kitumaan ennen kuomeaa vuoteeseen sidottuna eikä pystyisi ilmaisemaan itseään. Puhe ei toimisi, nielu ei toimisi kunnolla että pystyis edes vettä juomaa. Kädet eivät liikkuisi, jalat eivät liikuisi, se hirvittää.
Nyt uuden lääkityksen aloittaminen pelottaa, joka on muutaman päivän päässä, kun siihen liittyy myös vakavia riskejä ja mahdollisia haittavaikutuksia. Toisille tulee toisille ei. On niin harvinen lääkitys joka annetaan sairaalaolosuhteissa, ettei tässäkään sairaalassa ole toista potilasta, joka samaa lääkitystä saisi.
Mutta eivät nämä pelot ole sellaisia, että ne häirtisisivät normaalia elämää, tai että ne tulisivat sänkyyn ja pitäisivät mielialan matalana. Ei lainkaan. Ajatteluttavat toisinaan, mutta eivät häiritse kuitenkaan elämää.
Kun kuollan, niin kuollaan. Laita asiasi järjestykseen niin et olet valmis poistumaan maallisesta vahvuudesta.
Kun ei ikinä tiedä, koska jne.
Miksi kuolemaa pelkäät? Sehän on poistumista maallisesta ruumiista, minä uskon tuonpuoloiseen.
Laitan Kari-Tapion kauniin kipaleen, .. http://www.youtube.com/watch?v=NfggwVgheBY
Mitä on nää tuoksut mun ympärilläin?
Mitä on tämä hiljaisuus?
Mitä tietävi rauha mun sydämessäin,
tää suuri ja outo ja uus?
Minä kuulen, kuink' kukkaset kasvavat
ja metsässä puhuvat puut.
Minä luulen, nyt kypsyvät unelmat
ja toivot ja tou'ot muut.
Kaikk' on niin hiljaa mun ympärilläin,
kaikk' on niin hellää ja hyvää.
Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin
ja tuoksuvat rauhaa syvää.
Eino Leino
ei kuolemakaan peloita-----ja miten saat rauhan? vain jos syntisi on anteeksiannettu.
Eino Leinon runot ei petä koskaan.
Niin, omantunnon kanssa jos on sinut se on sitä rauhaa. Ei tarvi olla fanaattinen ns. uskovainen, ei.
Mutta uskoa, et on jotain ylevää , joka ei liity seurakuntien peloitteluihin, vaan ihan omaan linkkiin tuonne yläkertaan, ja et kaikki epäselvät asiat ovat selvitetty. Rakkautta ja rauhaa.
Harvalla meillä mitään kauheita syntejä on harteillamme, joten unohdetaan todellakin ne papin maalaamat helvetissä kärvennykset. Oma sielunrauha tulee siitä, kun laittelee asiansa järjestykseen.
Aloittaja ei ole palannut kertomaan, helpottiko sinua yhtään saamastasi palautteesta?
Lannenhunttari olet
Niin moni läheiseni on kuollut ja kuolemanpelko on hiipunut iän myötä, niin varmaan käy useimille jotka saattavat rakkaansa viimeiselle matkalle. Viimeinen pelko meni kun istuin mieheni vuoteen vieressä hänen käsi kädessäni kun hän nukkui levollisesti pois. Siellä josssain hän on ja ottaa minut vastaan aikanaan.
Kipu, tuska ja avuttomuus, esim. dementian kautta pelottaa. Kuolemaa kohti kuljemme kaikki, tässä iässä loppuajan pystyy jo näkemään kuukausina, ja kuukaudet kuluvat yhä nopeammin. Määränpää alkaa häämöttää.
Minulla ei ole edes elämätöntä elämää painolastina ja viime vuosien pörityksessä olen saavuttanut
mielenrauhan.
Ryöstetyksi tai pahoinpidellyksi tulemista... Mahdollinen huoli jälkeläisistä...
Kuolema on aivan luonnollinen asia... Elämmehän elämämme ehtoopuolella ja tuo hetki lähenee vääjäämättä... Olemmehan jo tähän ikään päästyämme tehneet osamme tällä telluksellamme, ja on aika luovuttaa se seuraajillemme...
Ainoa toivomus on että kun tuo lähdön hetki koittaa, nuo "Eliaan vaunut" kaappaavat mukaansa heti eivätkä joudu odottelemaan riutuvaa, kärsivää "sielua"...
omaa kuolemaani, ainakaan nyt. Mutta suren läheisteni puolesta, kun en tiedä heidän peloistaan ja tuntemuksistaan. Eli kai suren etukäteen sittenkin omaa kuolemaani?
Olipa moniselitteinen ja- mutkainen ajatusrakennelma :)
Sairautta, etenkin syöpää, vanhenemista ja köyhtymistä ym...
Nyt en pelkää muuta kuin lasteni ja heidän perheidensä puolesta, on ollut sairautta.
Itse aloin puolessa välissä kuuttakymmentä hyväksyä vanhenemisen ja kuolemanpelkokin hävisi. Olen kiitollinen jokaisesta päivästä minkä saan elää terveenä.
Osaisikin elää tässä ja nyt, eikä aina miettisi että "sitten kun"...
Kuolemaa itsessään en pelkää,jos se tulee äkkiä ja kivutta. Komeina olisi kuolla "saappaat jalassa". Kamalinta,mitä osaan kuvitella,on pitkään kituminen. Elvytyskielto on tiukasti voimassa.
Tässä asiassa olen täysin eri mieltä Kirkossa luettavan Rukouksen kanssa. Siinähän rukoillaan varjelusta pahalta äkkikuolemalta. Olenkin pyytänyt omilta pojiltani että jos joudun sellaiseen tilaan,missä joudun olemaan kauan kituen,jotta he auttaisivat poislähdön kanssa,tavalla millä hyvänsä,mikäli se suinkin on mahdollista. Olen pyytänyt heitä tuomaan minulle aseen,jos hiemankin olen tolkuissani ja sormi vielä pelaa. Senkin olen sanonut ettei omantunnon kanssa tarvitse tapella. Se olisi suurin rakkauden osoitus jonka he voisivat isäukolleen tehdä.
Se onkin sitten jo heidän asiansa,onko heissä miestä toteuttamaan toivettani,jos sellainen tilanne joskus tulee eteen. Toivottavasti ei kenenkään tarvitse testata tätä.