Lapsi on 3kk ikäinen ja ollut alusta saakka isän ja äidin hoidossa. Syötän lasta kerran / kaksi päivässä. Alussa kaikki meni hyvin, mutta nyt ..
Lapsi alkaa itkemään välittömästi kun menen syöttöasentoon (viihtyy sylissä aivan hyvin tavallisesti eikä muutenkaan arasta). Itkua jatkuu eikä syötöstä tule mitään vaikka kuinka hyssyttelee, rauhoittelee ja käy jaloittelemassa. Kiljuminen loppuu hetkeksi, mutta heti kun syöttöhommat alkaa niin naama punaisena rääytään. Lapsi kuitenkin rauhoittuu lähestulkoon välittömästi kun vaihdetaan äiti syöttöpuuhiin. Tätä on kestänyt nyt ~viikon päivät
kysymys kuuluukiin:
Oletteko muut törmännyt tähän? Jos olette, oliko se väliaikaista/miten ongelma ratkesi?
Harmittaa itseä kauhesti kun lapsi ei suostu syömään ja äitiäkin rasittaa koska ei pääsee rentoutumaan.
Kiitos
Lapsi alkaa itkemään välittömästi kun menen syöttöasentoon (viihtyy sylissä aivan hyvin tavallisesti eikä muutenkaan arasta). Itkua jatkuu eikä syötöstä tule mitään vaikka kuinka hyssyttelee, rauhoittelee ja käy jaloittelemassa. Kiljuminen loppuu hetkeksi, mutta heti kun syöttöhommat alkaa niin naama punaisena rääytään. Lapsi kuitenkin rauhoittuu lähestulkoon välittömästi kun vaihdetaan äiti syöttöpuuhiin. Tätä on kestänyt nyt ~viikon päivät
kysymys kuuluukiin:
Oletteko muut törmännyt tähän? Jos olette, oliko se väliaikaista/miten ongelma ratkesi?
Harmittaa itseä kauhesti kun lapsi ei suostu syömään ja äitiäkin rasittaa koska ei pääsee rentoutumaan.
Kiitos
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tekeekö äiti jotain eri tavalla? Tsekkaa se vielä.
Jos mitään järkisyytä ei löydy, päästä äiti rentoutumaan (äiti ulos) ja yritä sitten. Eli älä pidä äitiä lähettyvillä. Vaihtoehdot olkoot ruokaa sinulta tai ei ruokaa. Luultavasti lapsi syö ja ellei syö, ei se siihen kuole. Äiti menköön joka tapauksessa.
Vaikka olen äiti, en nyt aja sinänsä äidin asiaa, vaan ihan sinun asiaasi. Älä päästä hommaa lipsumaan siihen, että vain äiti kelpaa. Entä jos sinä syöttäisit yleensä ja äiti vain joskus? Onnistuuko, vai oletko töissä? (Ota lomaa, jos voit.)
Jos tämä nyt menee puihin niin palaa asiaan myöhemmin. Kun parin vuoden päästä pottaillaan, älä hyväksy sitä, että vain äiti kelpaa pyyhkimään pyllyn. Vähän kakkainen esimerkki, mutta älkää siis päästäkö lasta sanelemaan sellaisia äläkä anna siirtää itseäsi syrjään. Pysy lähellä lasta.
Lapsi oppii, että joka viimeksi eli enimmäkseen syöttää hänen pitää syöttää jatkossakin. Järjestyksen pentu taitaa olla, näätsen. Ota hommahaltuun ja syötä usein. Jos järkisyytä ei ole miksi ei kelpaa niin on oppimiskysymys. Oppii sinutkin syöttäjänä siinä missä äidin jos kerran on nälkä.
kuvailemasi ongelma alkoi 4 kk:n aikoihin, välillä maidon syöttäminen ei onnistunut kummaltakaan! Isää hän ei hyväksynyt ollenkaan antamaan kiinteää ruokaa. Kyllä vaiva menee ohi. "Tinttailu" liittyy kai johonkin itsenäistymiseen, vauva huomaa olevansa itsellinen yksilö :)
Meillä poika huusi iltaisin maitopullolla kurkku suorana, ainoa keino oli että hänet laitettiin sänkyyn tai sohvalle itsekseen ja tutti suuhun, sitten ikäänkuin harhautettiin tutti pois ja pullo tilalle. Lopulta poika söi ainostaan itsekseen maaten sohvalla eli aivan turha oli yrittää sylissä syöttää! Nyt hän on 9 kuukautta ja hän taas haluaa nukahtaa syliin syötettäessä.... se siitä itsenäistymisestä :D
Kyllä se menee ohi, vuorotelkaa niin säilyy hermo ja järki! Hyvin alkanut isä-lapsi suhteesi ei ole vaarassa, älä sitä murehdi.
Tuonikäiselle on tärkeää leimautua yhteen varsinaiseen hoitajaan, eli vauva luo ensimmäisen kiintymyssuhteensa toiseen ihmiseen. Symbioosi rikkoutuu jos joku muu tulee väliin. Äidit ovat luonnostaan mukana rakentamassa symbioosia vauvansa kanssa. Tämä ei tarkoita, että isä on ulkopuolinen koko homassa, vaan isä voi osallistua vauvan elämään muulla tavoin kuin syötön merkeissä.
Syöttö on yksi vanvimmista tunnesiteen luojista vauva-aikana. Vaikka isä ei syötäkään lasta (eihän hänellä ole luonnostaan rintojakan), tunnesiteen voi luoda muutenkin kuin ruualla. Kyllä äidit kestävät syötöt vaikka rankaa aikaa tuonikäisen kanssa eletäänkin. Isä voi helpotta vaimonsa oloa MONELLA muulla asialla.
Minusta ei missään tapauksessa pitäisi nyt väkisin "kouluttaa" lasta "hyväksymään" isä syöttäjäksi esim. pitämällä nälässä tai viemällä lapsi äidiltään!?! Kuvottaa jo ajatuskin.. Aika kuluu hurjaa vauhtia ja parin kuukauden kuluttua kiinteisiin siirryttäessä astuu iskäkin taas kuvioihin mukaan. Antakaa lapsen nauttia äidistään, älkääkä riistäkö ihanaa herkkää hetkeä lapsen ja äidin välillä. Se aika on NIIIIN lyhyt!!!
Tämä viesti on selkeästi naiselta ja äidiltä, joka haluaa itse viettää kaiken ajan beibin kanssa ja teettää kotityöt isällä, kun se voi auttaa niissä muissa hommissa paitsi vauvan hoidossa, kun se äiti niiiin tahtoo yksin hoitaa ja luoda yksin sen ainoan oikean kiintymyssuhteen. Että älkää miehet vaan viekö vauvoja äideiltä, yhyyy
Ja tässä viesti ihmiseltä, joka ei ole selvästikään perehtynyt lapsen kehityspsykologiaan, ja on lisäksi kateellinen ja mustasukkainen äidin ja lapsen välisestä myötäsyntyisestä suhteesta.
Viimeistä edellisessä viestissä ei mainittu kotitöistä mitään, mutta edellisellä taitaa olla asian kanssa jotain ongelmaa äksyilyn perusteella.
Kyse on vauvojen tarpeista, ei äitien eikä isienkään. Mikä on lapsen edun mukaista, on ensisijainen lähtökohta toimia lapsen asioissa.
Meilläkin oli jossain vaiheessa vähän samaa mutta helpotti kun syötin enemmän. Minun antamani maito upposi myös paremmin kun äiti todellakin oli muualla eikä lapsi edes nähnyt häntä, yleensä silloin ei protestoinut ollenkaan. Iltamaitoa meidän lapsi ei suostunut minulta ottamaan tosi moneen kuukauteen vaikka äiti lopettikin imettämisen. Iltamaidon ottamiseen minulta piti myös totuttaa useampana iltana peräkkäin ennen kuin se alkoi sujua hyvin.
Kärsivällisyyttä ja totuttelua varmaan kaipaatte niin kaikki alkaa mennä hyvin. Tosi hyvä että muutkin miehet ovat sitä mieltä että äidin ei tarvitse olla ainut lapsen ruokkija kun pullolla kerran elellään. Minun vaimoni on ainakin ollut tosi tyytyväinen siihen että olen halunnut sinnikkäästi yrittää maidon antamista vaikkei se aina ole heti onnistunutkaan, tietää että voi huoletta lähteä vaikka kahville kavereiden kanssa ja minä pärjään lapsen kanssa hyvin kotona. Minusta se on myös hyväksi lapsen ja isän väliselle suhteelle kun isäkin antaa pulloa, on ihanaa kun lapsi katsoo suoraan silmiin ja ynisee tyytyväisenä kun annan hänelle pulloa.
Ja kehityspsykologit painukoot sinne missä pippuri kasvaa. Lapsi ei taatusti kärsi siitä, jos on välillä isän kanssa. Pitäisi oikeastaan tehdä rangaistavaksi toi kehityspsykologinen äitien syyllistäminen. Ja nyt ajan äitien asiaa. Isät rohkeasti kehiin ja äidit rohkeasti ulos.
En nyt tarkoita, että jättäisi pientä lasta pitkiksi ajoiksi, mutta kyllä puolivuotiaan voi hyvin jättää pariksi tunniksi vaikka imettäisikin. Jos ei imetä, vauva pärjää isän kanssa päivänkin. Ilman minkäänlaisia psykologisia ongelmia, siitä olen ihan varma. Mutta eri asia tietysti, jos joutuu viemään lapsen vieraaseen paikkaan ja/tai vieraalle hoitoon. Jos isi hoitaa kotona, ei voi olla ongelma.
Kiitos vastanneille!
Käyn töissä, enkä voi ottaa lomaa, joten en voi syöttää viikolla kuin pari kertaa päivässä. viikonloppuna sitten enemmän.
Ongelma on kuitenkin nyt ratkennut (mahdollisesti ?). Nykyään lapsi syö taas ihan normaalisti, ehkä huolestuin liian aikaisin. Tosin yhden jutun huomasin ja päätin nyt jakaa asiasta, ihan vain jos ei muuta ratkaisua löydy.
Eli: Kun syötin lasta sen viikon verran, pidin yöpaitoina jalkapallojoukkueiden fanipaitoja, eli paita oli siis aivan täysin tekokuitua. Ihmettelin kun lapsen niska oli aivan täysin märkä hiestä. Sattumoisin yksi ilta laitoin normaalin paidan päälle, ja presto, vauva oli söi ihan kiltisti vänkäämättä :) Olisiko tuo kangas sitten ärsyttänyt sen verran että häslääminen alkoi? En osaa tietenkään sanoa oliko tämä ratkaisu ongelmaan, vai oliko lapsella vain "nyt pelkästään äiti syöttää" -viikko menossa, mutta kuitenkin.