chattailu vei mielenrauhan

Olemme olleet naimisissa 10v. ja lapsen syntymän aikaan ja jo aiemminkin vaimo alkoi kieltäytyä seksistä. Yritimme keskustella asiasta useaan otteeseen, mutta asiat eivät muuttuneet. Sitten hankimme tietokoneen, tutusuin irc:iin ja chattailuun. Tämä johti jossain vaiheessa nettiseksiin. Ajattelin, että se on viatonta ja kuitenkin oma perustarpeeni tuli tyydytetyksi, koska vaimo ei katsonut asian kuuluvan parisuhteeseemme. Olihan meillä välillä seksiä, mutta se tuntui vaimostani pakkopullalta ja ei se itsellenikään oikein kivalta tuntunut, pikemminkin loukkaavalta. Oli jännittävää keskustella tuntemattomien naisten kanssa netissä ja sitten vähitellen kiihottua ja saada orgasmi. Aluksi nettiseksi ei tuntunut omatunnossani, olinhan lopenkyllästynnyt parisuhteemme puolen vuodenkin seksittömiin jaksoihin, mutta vähitellen asia alkoi vaivata. Päätin lopettaa. En saanut tunnustettua asiaa. Olin tosi ahdistunut. Minua alkoi masentaa. Edelleenkin nuo tunteet ovat vahvana vaikuttamassa omaan psyykkeeseeni. Muutama kuukausi sitten sain kerrottua asian. Aluksi tuntui, että nythän helpotti, mutta edelleenkin asia kummittelee mielessäni. Vaimoni tavallaan ymmärsi asian, mutta koki sen (minut) iljettävänä, koska olin tehnyt niin. Oma itsetuntoni on tippunut melko nollaan näiden vuosien aikana. En tiedä miten nousta ylös. Kaipa tässä kannattaisi vielä käydä juttelemassa jollekin ammattilaiselle, mutta en ole viitsinyt. Jollain lailla asia kuitenkin hävettää. Edelleenkin seksielämämme on sitä, että 90 % lähestymisyritykseni torjutaan ja nuo 10 % ovat sitä, että "nai nyt äkkiä takaapäin, niin päästään nukkumaan". Kyllä hän välillä tokin nauttiikin seksistä. Edelleenkin tulee välillä surffailtua pornosivuilla ja aina välillä sieltä on ogasmikin hankittu. Pakkohan sitä jotenkin on "purkauduttava", onhan kyseessä kuitenkin perustarve ja koen itseni seksuaalisesti melko aktiiviseksikin. Sekin aiheuttaa jonkin verran omantunnon kolkutusta, mutta... Onko jollain samankaltaisia kokemuksia, jos on niin miten on asiat ratkenneet ?
104555
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 10

Vanhimmat

no mielenrauhan se kyllä vie..oikeastaan tulee aivan liikaa vietettyä aikaa "sätin maailmassa".Puolisonikin siitä jo huomauttelee mutta joku riivaus ajaa aina uudelleen ja uudelleen avaamaan sättisivut.Minulle vain on käynyt niin että se ei ole jäänyt pelkkään nettiseksiin vaan olen jopa useamman tavannut livenä ja ...En silti alkuun potenut huonoa omaa tuntoa.Kun ei kerran kotona saanut niin sitten muualta.Nyt vaan on omatunto herännyt ja alkanut kalvamaan sisustaa.On tämä ihmeellistä tämä tietokone aika...

Äänestä
  • Perustarve, pah....
    Vittu... Ei ihme, että vaimoos ei kiinnosta seksi teikän kanssa. Kuka nyt kenenkään reikäpatjana haluaa olla. Vittu sun vaimos on tunteva olio... tiäkkö IHMINEN, jolla on tunteet myös!!!

    Jos orgasmin saaminen on sun perustarpees ni vedä saatana kätees! Älä sitä vaimoos pumppaa. Vittu, seksi on kahden ihmisen välillä jotain aivan muutakuin perustarpeen tyydyttämistä!!! IDIOOTTI!!!

    Ookko ikinä kuullu sanaa RAKASTELU?!?!?

    Äänestä

  • Voi vittu kirjoitti:

    Perustarve, pah....
    Vittu... Ei ihme, että vaimoos ei kiinnosta seksi teikän kanssa. Kuka nyt kenenkään reikäpatjana haluaa olla. Vittu sun vaimos on tunteva olio... tiäkkö IHMINEN, jolla on tunteet myös!!!

    Jos orgasmin saaminen on sun perustarpees ni vedä saatana kätees! Älä sitä vaimoos pumppaa. Vittu, seksi on kahden ihmisen välillä jotain aivan muutakuin perustarpeen tyydyttämistä!!! IDIOOTTI!!!

    Ookko ikinä kuullu sanaa RAKASTELU?!?!?

    Kaikilla ei vaan mene yhtä ihanasti kun sulla! Seksi kahden ihmisen välillä voi olla just tasan sitä perustarpeen tyydyttämistä, ja sillä hyvä.

    Äänestä

  • joojoo kirjoitti:

    Kaikilla ei vaan mene yhtä ihanasti kun sulla! Seksi kahden ihmisen välillä voi olla just tasan sitä perustarpeen tyydyttämistä, ja sillä hyvä.

    Väittäisin kuitenkin, että vaikka rakastelu on mahtavaa kahden ihmisen syvällistä yhteyttä, niin samalla se on myös perustarve, jonka tyydyttämättömyys aiheuttaa erilaisia ongelmia. Vaikkei voi yleistää, niin ehkä miehille yleisemminkin.
    P.S. En minäkään pimpin kanssa naimisiin mennyt vaan ihmisen, jota rakastan.

    Äänestä

  • m33 kirjoitti:

    Väittäisin kuitenkin, että vaikka rakastelu on mahtavaa kahden ihmisen syvällistä yhteyttä, niin samalla se on myös perustarve, jonka tyydyttämättömyys aiheuttaa erilaisia ongelmia. Vaikkei voi yleistää, niin ehkä miehille yleisemminkin.
    P.S. En minäkään pimpin kanssa naimisiin mennyt vaan ihmisen, jota rakastan.

    Et mennyt pimpin kanssa naimisiin vaan ihmisen.
    Olsikohan saatana aika ottaa sitä ihmistä kädestä kiinni ja lopettaa se vonkaus ja netissä pyöriminen!!!!

    Tutustu perkele siihen ihmiseen uudestaan, älä pidä mitään pimppiä itsestään selvyytenä.

    Ala ny ajatteleen aivoillas äläkä munallas,ärsyttävä paskakasa!

    Äänestä

  • Voi vittu kirjoitti:

    Et mennyt pimpin kanssa naimisiin vaan ihmisen.
    Olsikohan saatana aika ottaa sitä ihmistä kädestä kiinni ja lopettaa se vonkaus ja netissä pyöriminen!!!!

    Tutustu perkele siihen ihmiseen uudestaan, älä pidä mitään pimppiä itsestään selvyytenä.

    Ala ny ajatteleen aivoillas äläkä munallas,ärsyttävä paskakasa!

    ihan asiatonta tekstia...sulta. Jos asiasta on juteltu ja ja ei kuitenkaan etene, niin toinen osapuoli on silloin itsekäs. Jos tekee osansa ja huomioi toista vaikka sitten ottamalla kädestä kiinni, niin kyllä sen toisenkin pitää tajuta jotain.

    Äänestä

  • mari kirjoitti:

    ihan asiatonta tekstia...sulta. Jos asiasta on juteltu ja ja ei kuitenkaan etene, niin toinen osapuoli on silloin itsekäs. Jos tekee osansa ja huomioi toista vaikka sitten ottamalla kädestä kiinni, niin kyllä sen toisenkin pitää tajuta jotain.

    NO VOI SUN MUNAAS!

    Ruiski vaan sinne näytölle ja vedä käteen -
    ei se sun vaimosi sun onnetonta kyrpääsi kaipaakaan.

    ELI opettele rakkauden alkeet -
    HELLI - huomioi vaimoasi myös muutenkin - sano
    kaunis sana ja Halaa ILMAN ODOTUKSIA.

    VOI ETTÄ ottaa päähän toi tarpeiden tyydyttäminen -
    kyllä ne on molemminpuolisia perkele.

    NUOLAA TOISIANNE ja unohtakaa SPORTTI

    TERKUT kaikille kyrpää rakastaville ja pimppiä ajatteliville - SE ON IHAN NORMAALIA

    Äänestä

  • Voi KAUHISTUS kirjoitti:

    NO VOI SUN MUNAAS!

    Ruiski vaan sinne näytölle ja vedä käteen -
    ei se sun vaimosi sun onnetonta kyrpääsi kaipaakaan.

    ELI opettele rakkauden alkeet -
    HELLI - huomioi vaimoasi myös muutenkin - sano
    kaunis sana ja Halaa ILMAN ODOTUKSIA.

    VOI ETTÄ ottaa päähän toi tarpeiden tyydyttäminen -
    kyllä ne on molemminpuolisia perkele.

    NUOLAA TOISIANNE ja unohtakaa SPORTTI

    TERKUT kaikille kyrpää rakastaville ja pimppiä ajatteliville - SE ON IHAN NORMAALIA

    En nyt tuohon omaan alkuperäiseen viestiini laittanut koko meidän suhteemme historiikkia, mutta yleensäkin asioiden yksinkertaistaminen vie vääriin johtopäätöksiin.
    -En ole sitä mieltä, että avioliitto on pelkkää naimista tai tökkimistä.
    -Avioliittoomme sisältyy hyvinkin paljon keskustelua.
    -Avioliitossamme oli hyvinkin paljon rakkautta ja hellyyttä ennen vaikeuksiamme

    Satun nyt vain olemaan sitä mieltä, että avioliitto on muutakin kuin keskustelua ja minulla, kuten uskoakseni kaikilla muillakin suhteissa elävillä ihmisillä,on toiseen puoliskoon kohdistuvan empatian lisäksi myös omia tarpeita. Seksi on yksi näistä. Seksihän (rakastelu) parhaimmillaan on kahden ihmisen lämmintä, hekumallista ja jopa himokasta yhteyttä. Mikäli tämä fyysinen ja psyykkinen puoli on kunnossa, niin silloin suhde yleensä on molemmmille tyydyttävä. Valitettavasti kaikilla se ei säily tällaisena syystä tai toisesta, mutta omalta kohdaltani toivoisin, että löytäisimme toisemme uudelleen.

    Äänestä

  • m33 kirjoitti:

    Väittäisin kuitenkin, että vaikka rakastelu on mahtavaa kahden ihmisen syvällistä yhteyttä, niin samalla se on myös perustarve, jonka tyydyttämättömyys aiheuttaa erilaisia ongelmia. Vaikkei voi yleistää, niin ehkä miehille yleisemminkin.
    P.S. En minäkään pimpin kanssa naimisiin mennyt vaan ihmisen, jota rakastan.

    se mitä kommentoit perustarpeesta ja pimpistä pitää täysin paikkansa. sanot ko asian ihan naulan kantaan. noin se on. toinen ihminen on tärkeintä. ja jos se toinen loppupelissä välittää niin viis pimpistä. hemmetti. pimpin omistajakin varmaan ajattelee samalla tavalla.

    Äänestä

Huomasin eilen kun miehelläni oli jäänyt kotisivut auki, että hän harrastaa nettiseksiä. En sanonut mitään, mutta sydän alkoi hakata...olin kauhissani, että voiko tämä olla totta. En saanut yöllä unta, en todella tiedä mitä teen.Hän harrastaa 5 eri naisen kanssa, löytyi valokuvia alapäistä ja ihailuja toistensa värkeistä. Olen varmaan vanhanaikainen, mutta en voi hyväksyä moista, tällä hetkellä on oksettava olo...vihaan elämääni.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


m33 kirjoitti:

Olemme olleet naimisissa 10v. ja lapsen syntymän aikaan ja jo aiemminkin vaimo alkoi kieltäytyä seksistä. Yritimme keskustella asiasta useaan otteeseen, mutta asiat eivät muuttuneet. Sitten hankimme tietokoneen, tutusuin irc:iin ja chattailuun. Tämä johti jossain vaiheessa nettiseksiin. Ajattelin, että se on viatonta ja kuitenkin oma perustarpeeni tuli tyydytetyksi, koska vaimo ei katsonut asian kuuluvan parisuhteeseemme. Olihan meillä välillä seksiä, mutta se tuntui vaimostani pakkopullalta ja ei se itsellenikään oikein kivalta tuntunut, pikemminkin loukkaavalta. Oli jännittävää keskustella tuntemattomien naisten kanssa netissä ja sitten vähitellen kiihottua ja saada orgasmi. Aluksi nettiseksi ei tuntunut omatunnossani, olinhan lopenkyllästynnyt parisuhteemme puolen vuodenkin seksittömiin jaksoihin, mutta vähitellen asia alkoi vaivata. Päätin lopettaa. En saanut tunnustettua asiaa. Olin tosi ahdistunut. Minua alkoi masentaa. Edelleenkin nuo tunteet ovat vahvana vaikuttamassa omaan psyykkeeseeni. Muutama kuukausi sitten sain kerrottua asian. Aluksi tuntui, että nythän helpotti, mutta edelleenkin asia kummittelee mielessäni. Vaimoni tavallaan ymmärsi asian, mutta koki sen (minut) iljettävänä, koska olin tehnyt niin. Oma itsetuntoni on tippunut melko nollaan näiden vuosien aikana. En tiedä miten nousta ylös. Kaipa tässä kannattaisi vielä käydä juttelemassa jollekin ammattilaiselle, mutta en ole viitsinyt. Jollain lailla asia kuitenkin hävettää. Edelleenkin seksielämämme on sitä, että 90 % lähestymisyritykseni torjutaan ja nuo 10 % ovat sitä, että "nai nyt äkkiä takaapäin, niin päästään nukkumaan". Kyllä hän välillä tokin nauttiikin seksistä. Edelleenkin tulee välillä surffailtua pornosivuilla ja aina välillä sieltä on ogasmikin hankittu. Pakkohan sitä jotenkin on "purkauduttava", onhan kyseessä kuitenkin perustarve ja koen itseni seksuaalisesti melko aktiiviseksikin. Sekin aiheuttaa jonkin verran omantunnon kolkutusta, mutta... Onko jollain samankaltaisia kokemuksia, jos on niin miten on asiat ratkenneet ?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu