♥ -::-•-::-\/•¤•\/-::- ○•o0○0o•○ -::-\/•¤•\/-::-•-::-♥
Anna usvan laskeutua taistelukentille
ja anna sen viimein haihtua -
viedä huudot mennessään
Ja kävele uuteen päivään
Sillä sinun askeleestasi lähtee rauha kulkemaan
Sinun askelta lähtee toinen seuraamaan
Sinun hymyyn vastaa vastaantulija
Sinun käteen tarttuu se pienin kulkija
Sinä kuljet - Sinua seurataan - -
Siis kulje ystävyyden askeleilla
Kulje rakkaudella nämä polut ja mäet
Ne kapeimmat ja -
Ne jyrkimmätkin
♥ -::-•-::-\/•¤•\/-::- ○•o0○0o•○ -::-\/•¤•\/-::-•-::-♥
Anna usvan laskeutua taistelukentille
ja anna sen viimein haihtua -
viedä huudot mennessään
Ja kävele uuteen päivään
Sillä sinun askeleestasi lähtee rauha kulkemaan
Sinun askelta lähtee toinen seuraamaan
Sinun hymyyn vastaa vastaantulija
Sinun käteen tarttuu se pienin kulkija
Sinä kuljet - Sinua seurataan - -
Siis kulje ystävyyden askeleilla
Kulje rakkaudella nämä polut ja mäet
Ne kapeimmat ja -
Ne jyrkimmätkin
♥ -::-•-::-\/•¤•\/-::- ○•o0○0o•○ -::-\/•¤•\/-::-•-::-♥
Vastaukset 12
Vanhimmat
viisaus, se asuu sittenkin vain ja ainoastaan meissä, jokainen esimerkillään...
hienon latauksen olet saanut aikaiseksi muru...
Se taitaa olla yhtä ylä- ja alamäkeä tämä meidän elämä -
tasasta maastoa, vaikka sinne pyritään, on vain pätkittäin
ja niissä sitten levätään,,, että taas jaksetaan..
Sanot että viisus asuu meissä, niin se taitaa olla..
Zen-tarinoita ~ Aaveen karkottaminen:
Erään miehen vaimo sairastui vakavasti. Kuolinvuoteellaan vaimo sanoi miehelleen: "Rakastan sinua niin paljon! En tahdo jättää sinua enkä tahdo sinun pettävän minua. Lupaa minulle, ettet tapaa muita naisia kun olen kuollut tai muuten tulen kummittelemaan sinulle."
Monta kuukautta vaimon kuoleman jälkeen mies vältteli naisia, mutta sitten hän tapasi erään naisen ja rakastui. Heidän kihlajaisiltanaan entisen vaimon aave ilmestyi miehelle.
Aave syytti miestä lupauksen pettämisestä ja ilmestyi sitten uudelleen joka yö kiusaamaan häntä. Aave muistutti miestä kaikesta, mitä oli tapahtunut hänen ja hänen kihlattunsa välillä kuluneena päivänä ja toisti jopa heidän käymiään keskusteluja sanasta sanaan.
Mies järkyttyi tästä niin, ettei lopulta pystynyt nukkumaan enää ollenkaan.
Epätoivoissaan mies hakeutui kylän lähistöllä asuvan zenmestarin puheille.
"Tämä aave on hyvin älykäs", totesi mestari kuullessaan miehen tarinan.
"Niin on," mies huudahti.
"Se muistaa kaiken, mitä sanon ja teen, se tietää kaiken!"
Mestari sanoi hymyillen: "Siinäpä ihailtava aave, mutta kerron nyt sinulle, mitä sinun tulee tehdä kun seuraavan kerran näet sen."
Seuraavana yönä aave palasi. Mies puhui sille, kuten mestari oli häntä neuvonut.
"Olet niin viisas aave. Tiedät, etten voi salata sinulta mitään. Jos osaat vastata yhteen kysymykseeni, puran kihlaukseni ja elän yksin lopun elämääni."
Aave pyysi miestä esittämään kysymyksensä. Mies kahmaisi kourallisen papuja lattialla olevasta säkistä ja sanoi:
"Kerro tarkalleen kuinka monta papua minulla on kädessäni."
Sillä hetkellä aave katosi eikä tullut enää koskaan takaisin.
---
Kiitos jusander - - niin ja tuo kosteus ilmenee ulkona asteina, harmaana harmaana ja sitä rataa! ;D
Kumpa me jokainen
sen osaisimme.
Antaa anteeksi.
Pyytää kun aika on sen.
Kuinka ihanaa.
Olisikaan asua ja elää.
Kun maailma oli vapaa.
Ilaman kinaa, sotaa, riitaa.
Saisi rakastaa.
Olla hyvä lämmin ja hellä.
Niin oli mieli ihmisillä.
Onnelinen ja turva yhteinen.
Ihanaa keskiviikkoa sinne Ouluun
Runo-Ystävälleni
Kovasti puhutaan anteeksiannosta, mutta, mitä tapahtuu ennen sitä,
että täytyisi antaa/pyytää anteeksi - Alkulähde..
Ja kääntäisin ajatuksen vielä, kumpa jokainen osaisi käyttäytyä, first place,
silloin se anteeksipyyntökin joutaisi eläkkeelle! :)
mutta,,, kun elää niin näkee, ettei se taida onnistua, vaikka me kuinka
sitä toivottaisiin,,, mutta - omalta osaltamme voimme koittaa vaikuttaa,
sen mitä voimme, se tehdään, ollaan se esimerkki, niille pienillekin, jotka käteen tarttuvat!
Lähipiirille, siitä se lähtee - Rakkaus kun asettuu meidän sisälle siemeneksi
(jokuhan se on sen siemenen meihinkin kylvänyt :)
ja kasvaa puuksi, jossa hedelmät kypsyy - täytyy vain vaalia sitä satoa! :D
*rouskis* Gitta-Ystävä, sinun hedelmäpuussasi kasvaa iiiihania ja mehukkaita hedelmiä!
http://www.heinakuu.fi/userData/heinakuu-oy/päivityskuvat/tulitikut/2235_takkatikut_hedelmäpuu_2puoli.jpg
Hymyillen Murukulta kiittää! :)
Tähän runoosi minun teki mieleni tulla kapinoivana lintuna koska tää on just sen tyylist tekstii ja ihan mahottoman ihana! Mutta jos passaa tulin ihan noitana vaaaaan. Mutta loppuun kuitenkin haluan vielä laittaa sen kuuluisan sanan UGH:)))))Kiittää lukija!
Mielelläni minä olisin K-Kuukkelin puuni oksalla nähnyt, vaan ehkäpä se on raapustamassa jotain runoa,,
Itte asiassa minä näenkin Kapinoivan Kuukkelin kävelevän reerialla pikku-Hiawathan käsi kädessä,
http://www.gasolinealleyantiques.com/cartoon/images/Disney/lgb-hiawatha.JPG
kaukan laiduntavat biisonit, vai mitä ne oli, (jotka haisee aivan sairaasti)
ja punertavaa taivasta vasten viuhuu nuolet,,, Ei ku Amorin-nuolet, nyt eletään rauhanaikoja!
Mutta kerro nyt terqui ainakin,, joko sillä muuten on kaikki intiaanit kanootissa?.. ;DD
Kiitos Noita ja hölkynkölkyn intiaaniksi! eikä siinä vielä kaikki:
JEEE! Lunta sataa! :D ,,,jaaa,,,se loppu....vettä...taas!!....
Mitä Sinun repustasi vielä löytyykään,sillä niin monta
ihmeellisyyksien valtamerenaaltoa olet rantaan saattanut.
Tämä runosi pysäytti - miksi - sitä en tässä tarkoituksella
kerro,olkoot se minun salainen kuin äänetön tunteeni
ulkomaailmalle,sillä annan tuon koskettaa.
Hyvää Toivon Sinulle !
Mikä lie kirjoittanut ja mitä takaa ajanut,
mutta tämän sain sinun runosi inspaamana!
Samoilla aalloilla kuljetti sinulle sinun rantaasi
jonkin haaksirikkoutuneen laivan lastia
sinulle tuiki tärkeää - tarpeellista - toivon niin :)
.."sillä annan tuon koskettaa." - sanot -
Dolan, kaikki tarpeellinen on sanottu.
Kädet yhteen liitän, kumarran ja kiitän -
Olen otettu sanoistasi!
Nyt polvet lyö loukkua,jos omastani otit omaasi
ja nyt voinen tässä tunnustaa että näin minä
tuon runosi koin kun luin sitä.
Kiitos - tätä matkaa tehty kuin tehdään ja
annetaan repun sisällön tehdä hyviä taikojaan
myös edelleenkin.
Kosketus -
on ihmeellinen voima,sillä
sen olen niin monta kertaa
kokenut : Hyvänä !
Tänän ajattelin sanoja. - televisiosta tulevia, lehdistä, mainoksista, netistä, kirjoista,
ihmisten suista ryöppyävänä virtana, radiosta, musiikista, kynästä paperille arkkitolkulla..
Melkosta sanojen ilotulitusta päivät pääksytysten.. ja kuitenkin se joka jää ihmiseen -
saattaa hyvinkin tulla siitä ihan läheltä - kuten nyt, runosi innoittamana tämä runoni.
Mitä tuli televisiosta, mitä sanottiin radiossa - mutta mitä sanottiin runoissamme ja palautteissamme,
ne me muistetaan/tunnetaan :D - Sydämellä mukavaa iltaa dolan sinne hymyy Murukulta! :)
monella tavalla merkittävä runo...
hadguu aufness jsag sanoisi isävainajani kreivi.....
Tosiaan tuo Eero papparainen kävisi luonani kylässä
Kalle K:n pojan taksikyydillä.
Luettiin runoja mutta kohta se alkoi höpöttää että pitäs
nähdä se Koposen Volga..
Pyysin taksikuskin sivummalle ja kysyin että tiedätkö
että mikä Eeroa vaivaa kun sen naama punottaa ja laittaa
käden housun taskuun vähän väliä....Onko se hukannut jotain?
Taksimies sanoi syyn..jota en tässä voi sanoa....(tuntuu olevan samanlainen veijari kuin
isänsäkkin)
No lopun saat Muru
arvata...
Runossasi on sellainen leppeä tunnelma..
"kuljetaan ystävyyden askeleilla"......
Iltaa nyt Eerik von ja kyllä se nyt vain makaa Eerikin hoiteissa se...Volga-ongelma.
Sillä Eerikillähän on aivot siellä yläpäässä,,niin eivätkä ne lillu missään marnaadissa, kuin joillain..
Minä en voi käsittää, eikä Martta-kerhossa kukaan muukaan, ei edes Pentti,
kuinka joku autonrämä voi kiinnostaa joka ikistä kakslahkeista siellä kylällä.
Kyllähän minä tiedän, että pellit siinä pirssissä on kuin panssaria ikään, kestävä kulkupeli,
ei pienistä kolhuista välitä edes ja eikös sinne mahdu sisään isompikin kuljettaja?
Ei siis mikään japanialainen riisikuppi, mutta Eerikin täytyy nyt luvata, että hoitelee sen Volgan pois
ettei menen joulukin nyt sitten pilalle. Pian toivovat kaikki kylän äijät Volgaa lahjaksi!
Ja Eero-parka ei kuule, kestä uutta kyläilyreissua, ei varmaan, hän kun on jo niin iäkäskin,
eikä suonet takulla kestä tuollaista autokuumetta.
Elli oli joutunut antamaan sille monta kylmäkääre-hoitoa ennen kuin oli tolkkuihinsa tullut!
Nyt kaikki on hyvin, hoito auttoi, Eero rauhoittui viimein, nyt hän istuu ja kuin spanieli, katselee Elliä.
Varmaan kiitollisena että on kodin lämmössä. Sitähän se..
Eerik kertoo että runossani on leppeä tunnelma, se on varmaan oikea sanoakin niin,
sillä siltä se jotenkin tuntuikin, kun sitä kirjoitin, kiireettä kynä kulki. Loppuun jäi hyvä mieli itselläkin. :)
Vielä minun repustani löytyy kiitoksetkin Eerikille tähän loppuun, hän kun on niin mieluinen vieras. ;]