tuntuu että oon välillä yksinäinen.. tai että kavereita on niiiin vähän. Onko muilla samoja tuntemuksia? Tällä hetkellä olen työtön ja päivät kuluvat kotona puuhaillessa ja nettiä tulee käytettyä tosi paljon. Mies käy töissä ja lapset eskarissa ja koulussa. Vain pari ystävää joiden kanssa soitella aina välillä..
Nyt ei autoakaan minulla millä voisin käydä kaupungilla, pääsen toki sitten liikenteeseen kun mies tulee töistä. Mitä pitäisi tehdä ja onko muilla vastaavanlaista tuntemusta?
Nyt ei autoakaan minulla millä voisin käydä kaupungilla, pääsen toki sitten liikenteeseen kun mies tulee töistä. Mitä pitäisi tehdä ja onko muilla vastaavanlaista tuntemusta?
Vastaukset 9
Vanhimmat
aika nuorena lapset saanut jos ovat jo eskarissa ja koulussa. Mä en ehdi tuntemaan yksinäisyyttä kun mulla esikoinen on vasta vähän reilu vuoden ikäinen (olen samanikäinen kuin sinä). Ulkoile, käy kirjastosta kirjoja ja lue, hanki joku kiva harrastus johon voisit mennä aamusta, harrastuksista saattaa löytyä myös ystäviä. Itsellänikään ei ole paljoa kavereita kun lapsuudenkaverit ovat hajaantuneet pitkin Suomea. En minä kamalasti kavereita tässä elämäntilanteessa kaipaakaan, kun perhe-elämä vie "kaikki mehut".
olen yksinäinen, vaan kärsit tekemisen puutteeesta. Et voisi työpäivän aikanakaan hoidella ihmissuhteitasi. Suhtaudu asiaan niin, että teet 8 tuntia päivässä töitä ja loppu on vapaa-aikaa, jolloin voi käydä erilaisissa riennoissa.
Tekemistä 8 tunnille: suursiivous, pyykinpesua, silittämistä, kodin korjauksia, leipomista, käsitöitä, opiskelua. Voit myös tehdä vapaaehtoistyötä esim. auttamalla vanhuksia. Kuinka pitkä matka sinulla on kauppoihin? Jos matkaa on alle 10 kilometriä, voit tehdä kauppamatkan polkupyörällä, jos alle 5 kilometriä, se taittuu jalkaisin. Joka tapauksessa voit ottaa ohjelmaasi esim. viiden kilometrin reippaan lenkin joka päivä.
Pidä huolta, että kun lapsesi tulevat koulusta ja miehesi töistä, on koti siisti ja ruoka valmista. Älä käy tietokoneella joka päivä, se passivoi ihmistä.
Tee ruoat alusta lähtien itse. Pyri tekemään herkullista ja terveellistä ruokaa mahdollisimman edullisesti. Kudo jouluksi kaikille perheenjäsenillesi ja miksei muillekin villasukat.
Jos illalla vielä kaupungilla käyminen maittaa, voit lähtä hyvillä mielin,kun koti on kunnossa ja perhe ruokittu. Harvat työssäkäyvät perheelliset ihmiset tosin jaksavat rientää enää illalla.
Kun vielä alat lukea kirjallisuutta tai vaikka opiskella omin päin, niin eiköhän yksinäisyys ja pitkästyneisyys helpota!
"Et voisi työpäivän aikanakaan hoidella ihmissuhteitasi."
No eipä tietenkään omien ystävien kanssa, mutta kyllähän useimmilla työpaikoilla on tauoilla sosiaalista kanssakäymistä enemmän ja vähemmän tuttujen ihmisten kanssa. Tätähän ei työttömällä ole, joten ymmärrän hyvin ap:n tuntemukset yksinäisyydestä (itse olen vanhempainvapaalla ja vaikka nautin kotona olosta vauvan kanssa, niin välillä on ikävä niitä joskus railakkaitakin kahvipöytäkeskusteluja töissä). Tuo ehdottamasi vapaaehtoistyö voisi tietysti olla lääke yksinäisyyden poistamiseen.
monet ihmiset tekevät etätyötä, ja on muitakin yksinäisiä työtehtäviä. Kyllä hekin pärjäävät. Kysymys on suhtautumisesta.
Maailmassa on niin tavattoman paljon tekemistä, että itselläni ei ole aika tullut vielä koskaan pitkäksi. Työikäisen ja -kuntoisen ihmisen kannattaisi täyttää päivänsä mahdollisimman hyödyllisellä tekemisellä, vaikka ansiotyössä ei kävisikään. Kahvipöytäkeskustelut eivät sitä ole.
Oletko jonkinlainen työn sankari? Yksinäinen puurtaja, joka paahtaa täysillä ilman taukoja ja ilman minkäänlaista keskustelua kenenkään kanssa, mikäli aihe ei liity työhön?
Onko täällä Suomi24:ssä roikkuminen (kesken työpäivän?!?) mielestäsi mahdollisimman hyödyllistä tekemistä? Sinä kirjoittelet tänne, joku toinen taas kaipaa juttuhetkeä kahvikupposen ääressä.
tänne samoihin aikoihin kuin minäkin. Toivottavasti et pidä kahvikuppia koneesi lähellä, se voi kaatua.
Työn sankarin mitalia en ole saanut, vaikka ehkä sen ansaitsisinkin tehtyäni töitä yli 40 vuotta, niistä 20 kahta työtä. Tarpeen vaatiessa menee tauottakin. Keskustellutkin olen paljon, työajalla työasioista, vapaa-ajalla muista asioista.
Mitä muuta haluat minusta vielä tietää? Kerro kuitenkin myös itsestäsi, ettei mene liian yksipuoliseksi.
Ymmärrän huolesi. Itse asun mieheni ja 4 kuukautisen lapseni kanssa paikkakunnalla, jossa minulla ei ole lainkaan tuttuja. Mieheni on ainut sosiaalinen kontaktini täällä ja välillä tunnen itseni hyvin yksinäiseksi kun hän on töissä. Toki nautin lapsestani ja hänen hoitamisestaan kotona ja lenkkeilemme päivittäin ja käymme kaupungilla, mutta kaipaan myös aikuisten seuraa ja ystäviä. Kaikki ystäväni ovat muualla ja näin äitiyslomalla näen työkavereitani todella harvoin, koska hekin ovat eri paikkakunnalla.
Hei!Muutin reilu vuosi sitten uudelle paikkakunnalle,miehen perässä.En löytänyt työtä,ja nyt en niin etsikkään,kun saamme vauvan helmikuussa :) Omista toikkaroinneistani johtuen,välit isään ja äitiin on kehnot.Siskon kanssa soittelen,ja mahdollisuuksien mukaan tapailemmekin.Olen uuttera kotiaskareissa,ja kun ne on tehty..kutimet ja ompelukone täyttävät päiväni.Joskus,kun uni on kateissa,mietin kuinka yksinäiseksi minun pitäisi itseni tuntea..Saattaa mennä useampikin päivä,etten "poistu kotoa",puhelin ei soi,ja yhteys ihmisiin tapahtuu facebookin kautta..En tiedä olenko jotenkin omituinen,kun viihdyn omissa oloissa,illat mieheni kanssa ja toki tulevaa vauvaa odotan innolla..
Meillä on yksivuotias lapsi ja olen hoitovapaalla. Ystäviä minulla ei asuinpaikkakunnallamme ole kuin yksi ja häntäkin pääsen näkemään harvoin erilaisen elämänrytmin takia. Olen yrittänyt käydä leikkikentällä lapsen kanssa etsimässä meille molemmille juttukavereita mutta niitä ei vain ole löytynyt. Välillä olen todella ahdistunut tähän yksinäisyyteen ja seinät tuntuvat kaatuvan päälle. Ei tähän varmaan mitään kummempaa ratkaisua ole kuin se että ottaisi itseään niskasta kiinni ja lähtisi vaikka perhekerhoon lapsen kanssa ihmisiä etsimään. Minä en vaan enää jaksa, olen lähes linnoittautunut kotiin lapsen kanssa. Kaikki motivaatio liikkeelle lähtemiseen on hävinnyt kun mikään ei ole tuottanut tulosta tähän mennessä.
On todella paljon ihmisestä kiinni miten kokee yksinäisyyden, jotakin se ei liikauta mihinkään suuntaan ja toista häiritsee tosi paljon.