Alkoholisti voi olla arvaamaton olento.
Alkkis voi äkki-arvaamatta lopettaa juomisen,joka on voinut kestää vuosikymmeniä.
Tämä hämmentää kanssaihmisiä ja saa aikaan epäuskoisia spekulaatioita asiantiimoilta.
Juoppokaverit yleensä ymmärtävät asian parhaimmin ja suhtautuvat lopettajaan ymmärtäväisen kateellisesti.
Lähimmäisiä sivullisemmat eivät sisimmässään pidä ajatuksesta,jossa joku rentuksi tuomittu selviää noin vain kuiville ilman asian mukaista rangaistusta..sairautta tai häpeällistä kuolemaa.
Taustalla on yleensä sietämätön väärässäolon tunne, kun stereotypiat eivät odotetusti toteudu.
Siksi juoppo usein tuntee tavatonta tyydytystä selvitessään "ihmisten kirjoihin" ja ihan kiusallaan pysyy selvilläpäin.
Näin on käymässä minulle..olen piruuttani ollut kuivilla jo yli vuoden ja totaalinen viinanhimo on jo hieman hellittänyt. Tunnehäiriöistä ylipääseminen on aina vain helpompaa ,kun aikaa kuluu lopettamisesta.
Olen ilkeydessäni mennyt jopa niin pitkälle,että olen julkisesti juonut yhden oluen selvästi siitä nauttien ja vielä kehuen sen hyvyyttä..heh.
Mutta toki tiedän sen,ettei känniä pidä ottaa...liian uskaliasta.
Lapsesta asti ryypänneenä totean,että moni vapaa-ajan asia hoidettiin kaljan avustamana ja ongelmana onkin ollut pakottaa itsensä tekemään joitakin asioita selvinpäin...onhan se ollut haasteellista,kun ennen jopa liiallinenkin luovuus on sammunut lähes täysin. Asioihin suhtautuu liiankin käytännönläheisesti eikä jotkut asiat jaksa kiinnostaa oikein ollenkaan.
Seksikin tuntuu joskus typerältä..uskokaa pois!
Innostuminen asioihin yleensäkkin on laimeaa ja sosiaalinen kanssakäyminen käytännössä loppunut.'
"Loppuvuosina" join melko rankasti ja vieroitusoireet olivat jo hengelle hupaa hommaa ,tämä teki putken lopettamisesta vaikeaa.
Kärsin juomisesta enemmän kuin nautin,tätä yhtälöä on sivullisen mahdoton ymmärtää. Moni luovuttaa ja juo itsensä kuoliaaksi.
On mielestäni yhdentekevää millä menetelmällä psyykkaa itsensä lopettamaan,kaikki on sallittua !
Täytyy luottamuksellisesti teille kertoa,että en ihan ominvoimin pystynyt "elinikäistä" ryyppäämistä lopettamaan....kyllä siinä meni purkkikaupalla uni ja hermolääkkeitä. Mutta lopetin ne kerrasta puolenvuoden käytön jälkeen ,vieroitusoireet oli pikkujuttu viinaan verrattuina.
Kiitän niitä myöntäneetä lääkäriä luottamuksesta ja olen hänelle kiitollinen.
Alkkis voi äkki-arvaamatta lopettaa juomisen,joka on voinut kestää vuosikymmeniä.
Tämä hämmentää kanssaihmisiä ja saa aikaan epäuskoisia spekulaatioita asiantiimoilta.
Juoppokaverit yleensä ymmärtävät asian parhaimmin ja suhtautuvat lopettajaan ymmärtäväisen kateellisesti.
Lähimmäisiä sivullisemmat eivät sisimmässään pidä ajatuksesta,jossa joku rentuksi tuomittu selviää noin vain kuiville ilman asian mukaista rangaistusta..sairautta tai häpeällistä kuolemaa.
Taustalla on yleensä sietämätön väärässäolon tunne, kun stereotypiat eivät odotetusti toteudu.
Siksi juoppo usein tuntee tavatonta tyydytystä selvitessään "ihmisten kirjoihin" ja ihan kiusallaan pysyy selvilläpäin.
Näin on käymässä minulle..olen piruuttani ollut kuivilla jo yli vuoden ja totaalinen viinanhimo on jo hieman hellittänyt. Tunnehäiriöistä ylipääseminen on aina vain helpompaa ,kun aikaa kuluu lopettamisesta.
Olen ilkeydessäni mennyt jopa niin pitkälle,että olen julkisesti juonut yhden oluen selvästi siitä nauttien ja vielä kehuen sen hyvyyttä..heh.
Mutta toki tiedän sen,ettei känniä pidä ottaa...liian uskaliasta.
Lapsesta asti ryypänneenä totean,että moni vapaa-ajan asia hoidettiin kaljan avustamana ja ongelmana onkin ollut pakottaa itsensä tekemään joitakin asioita selvinpäin...onhan se ollut haasteellista,kun ennen jopa liiallinenkin luovuus on sammunut lähes täysin. Asioihin suhtautuu liiankin käytännönläheisesti eikä jotkut asiat jaksa kiinnostaa oikein ollenkaan.
Seksikin tuntuu joskus typerältä..uskokaa pois!
Innostuminen asioihin yleensäkkin on laimeaa ja sosiaalinen kanssakäyminen käytännössä loppunut.'
"Loppuvuosina" join melko rankasti ja vieroitusoireet olivat jo hengelle hupaa hommaa ,tämä teki putken lopettamisesta vaikeaa.
Kärsin juomisesta enemmän kuin nautin,tätä yhtälöä on sivullisen mahdoton ymmärtää. Moni luovuttaa ja juo itsensä kuoliaaksi.
On mielestäni yhdentekevää millä menetelmällä psyykkaa itsensä lopettamaan,kaikki on sallittua !
Täytyy luottamuksellisesti teille kertoa,että en ihan ominvoimin pystynyt "elinikäistä" ryyppäämistä lopettamaan....kyllä siinä meni purkkikaupalla uni ja hermolääkkeitä. Mutta lopetin ne kerrasta puolenvuoden käytön jälkeen ,vieroitusoireet oli pikkujuttu viinaan verrattuina.
Kiitän niitä myöntäneetä lääkäriä luottamuksesta ja olen hänelle kiitollinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itse ajattelin pohjamudissa, että kun nyt on luotu otolliset olosuhteet itsetuhoon, ja ympäristö sitä itseasiassa odottaakin, niin minä sapekkaana ihmisenä teen juuri odotusten vastaisesti. Kuten aina olen tehnyt.
Todella pohjalla ja rapakuntoisena lopetin juomisen kokonaan. Yli vuosi sitten.
Katkot ja A-klinikat aiemmin ravanneena arvioin, että ei niistäkään saa kuin hetken helpotuksen, joten jätin nekin väliin. Kärsimällä tuli kärsittyä kaikki vieroitusoireet ja vaivat, kun sisäistin, että nyt saadaan sitä, mitä on juomisella tilattu. Koiralle kova luu.
Nukkuminen on vieläkin niin ja näin, mutta hermoilut ja hillitömät mielialavaihtelut ovat jo takana.
Kaiken latistuminen ja tylsyyys alka sekin jo helpottamaan, kun on tullut energiaa, ja syntyy mielenkiintoa asioihin, mikä oli täysin kateissa sekin.
Pitkä projekti minulla, mutta kuitenkin palkitseva.
Tällaiset viestit rohkaisevat muitakin asiaa harkitsevia. Parhaita kirjoituksia pitkään aikaan. Kiitos näistä. Kiihkottomia omakohtaisia kertomuksia lukee mielenkiinnolla. Itse en noin pohjamudissa ole möyrinyt, mutta aihetta olis kuitenkin lopettaa.
Lopetettuani krooniseen alkoholismiin rinnastettavan alkoholin käyttöni v. 1998 (jolloin meni jopa Lasolia - siitä nimimerkki Lasolarska) ja ryhdyttyäni tuurijuopoksi on minunkin tunne-elämäni latistunut. Seksi ja naiset eivät ole kiinnostaneet (erittäin satunnaisia ei-tahdonvaltaisia aamuerektioita lukuun ottamatta), sosiaaliset suhteet ovat vähentyneet (kun en käy kaljabaareissa kuin muutaman kerran vuodessa). Ajatuksen riento (psykiatrinen tautinimike) ja mania (sekin psykiatrinen tautinimike) ovat jääneet pois. Mutta kuten jo edesmennyt filosofi Pertti "lande" Lindfors sanoi: "olen kärsinyt raittiudesta" olen minäkin kokenut raitistelun masentavaksi. Kuivahuikkaputki jatkuvasti päällä ja Lasolia tekee kovasti mieli.
....alhainen ärsytyskynnys ja puutteellinen mielijohteiden hallinta....... voivat kärsivä vahvasta huolestuneisuudesta ja levottomuudesta....
Mistäkö tämä on lainattu? Se on lainattu ylivilkkaita lapsia ADHD jne.käsittelevästä artikkelista.
Jotenkin puhuttelevaa tekstiä ??